22.12.
7 maissa 1 aste lämmintä. Aamupalaa ja kahvia. Luin Jesajan kirjaa.
Ajelin kotikonnuilleni, Kangasniemelle. Hain ohimennessäni avaimen tätini asunnolle siskoltani. Sitten menin Anni-tädilleni, joka on yli 90 v. Vein joulutervehdyksen. Juttelimme. Johdin myös rukoukseen. Muisti on tätiltäni mennyt ja muutenkin on huonompi kuntoinen. kuitenkin sängynreunalle nousi istumaan ja rollaattorillakin liikkuu, vaikkei nyt kun olin siellä. Eihän sitä tiedä milloin on se viimeinen kerta kun hänetkin tapaa. Toisaalta, niinhän se on aina ja kaikkien kohdalla. Siksi sitä pitäisi olla valmis lähtemään ns. viimeiselle matkalle. Vaihtoehtoja on kaksi kun viimeiseen osoitteeseen muutetaan - molemmat ovat iankaikkisesti voimassa olevia osoitteita: taivas, taikka kadotus, eli helvetti. Jälkimmäiseen pääsee ilman, että tekee mitään. Ensimmäiseen päästäkseen täytyy ottaa pelastuksen lahja vastaan, jonka Jeesus valmisti kuollessaan ristillä puolestamme. "Kumpaan joukkoon kuulunet, molempiin et kuulu et" - sanotaan jossakin mieleeni nousseessa laulussa.
Jouluna muistelemme Jeesuksen syntymistä ihmiseksi. Kuitenkaan ketään ei pelastuksenasiassa auta yhtään, vaikka Jeesus lapsi syntyisi uudelleen joka vuosi sydämeemme. Raamattu ei puhu tuonkaltaisista asioista mitään. Se on sellaista uskonnollista tunnelmointia. Vain se, mitä Jeesus teki ristillä puolestamme, kun Hän sovitti syntimme Jumalan edessä, vuodattamalla verensä puiolestamme ja nousemalla ylös kuolleista kolmantena päivänä, auttaa meitä. Pyydä tätä ristin Herraa sydämeesi tämän joulun aikaan ja elämäsi suunta muuttuu kulkemaan siihen iankaikkisuudessa odottavaan oikeaan osoitteeseen. Eikö olisi jouluna hyvä tehdä uskonratkaisu; tulla uskoon, Jumalan lapseksi ja Jeesuksen omaksi? Tee se! Tunnen yhden miehen, joka tämän joulun alla antoi elämänsä Jeesukselle. Tee sinä samoin! Lähti tuo ajatus kulkemaan tällaisia ratoja - ja eihän net huonoja ratoja olleetkaan.
Kävin Teboililla ryyppäämässä kahvit.
11:ksi menin Kangasniemen helluntaiseurakunnan kokoukseen. Joululauluja, sekä pari lyhyttä puhetta. Veljeni, Heimo, oli siellä myös vaimonsa, Arjan, kanssa. Ajelimme syntymäkotimäelleni - kirjaimellisesti, sillä olen siellä kammarissa syntynyt. Söimme ja joimme kahvia. Harmaa sumuinen päivä, vuoden lyhyin. Talvipäivänseisaus.
Ajoin Pirjolle ja Karille, siskolleni ja hänen miehelleen. Oli vieraita. Kun olivat juuri kahvipöydässä, niin siihen minutkin istutettiin.
16-17 välillä olin kotona, Saarijärvellä. M-L oli kotona.
Laitoin takkaan tulen loimottelemaan.
Luin vähän kirjaa.
Iltapalaa ja teetä.
"Mikä on herätyksen käyttövoima? Autoilu havainnollistaa hyvin tätä periaatetta. Kun painat kaasupoljinta, autossa syntyy käyttövoima. Tämän voiman avulla auto liikkuu. Jos nostat jalan kaasupolkimelta, käyttövoimaa ei ole, mutta auto liikkuu vielä. Miksi auto liikkuu ilman käyttövoimaa? Jatkuvuus pitää autoa vielä vähän aikaaliikkeellä. Ennen pitkää auto kuitenkin pysähtyy.
Kun Pyhä Henki synnyttää herätyksen vastauksena rukouksiin, herätyksen käyttövoimaa on pidettävä yllä, jotta herätys ei sammuisi. Jos rukous unohtuu, siirrytään käyttövoimasta jatkuvuuteen ja lopulta Jumalan erityinen apu loppuu.
Olemme antautuneet rukoilemaan herätystä. Rukoilemme seurakuntamme kasvamista aina siihen asti kunnes Jeesus Kristus tulee toisen kerran!" (Yonggi Cho, Opeta minua rukoilemaan, s. 15. Kuva ja Sana 1985).
Siunausta!
Ps. "... Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa..." (Apt. 1:14).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti