30.12.
Voimme varmuudella todeta, että vuoden toiseksi viimeistä päivää saimme elää. Viimeisestä emme voi olla varmoja. Mikä olisi osamme iankaikkisuudessa, jos emme tämän vuoden viimeistä päivää näkisikään? Pääsisitkö taivaaseen? Vai, joutuisitko helvettiin? Asian ratkaisee suuri, mutta yksinkertainen asia. Uskotko Jeesukseen, sillä Raamattu sanoo: "Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut" (Apt 16:31). Pelastuksen vastaanottaneet, Jeesukseen uskoneet, ovat niitä, jotka pääsevät taivaaseen. Toivon, että uskot. Jos tämä päivä olisi viimeisesi, niin olisi kiire alkaa uskomaan. Viimeinen voi olla vaikkapa tämä tunti tai minuutti. Silloin olisi vielä kiiruumpi ottaa pelastus vastaan. Joskus tulee se viimeinen sekunti - emme tiedä milloin. Paikka Jumalan taivaassa kannattaa varmistaa ajoissa: "Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä" (2. Kor. 6:1-2).
Nii-in. Vuosi vaihtuu. Sitä ajattelee - vuotta - myös omalla kohdallaan. Millaista se elämä oli armonvuonna 2019? Halua ja tahtoa hyvään, sitä kyllä on tuntunut olevan. Mitenkä se käytäntö onkaan mennytkään? Olisi voinut mennä paremmin(kin). Mennyt on kuitenkin. Monesti on joutunut menemään armon alttarille. Sinne on ollut asiaa. Onneksi - voin todeta - on olemassa Jumalan armo - ja suuri Ylimmäinen pappi: "Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan" (Hebr. 4:14-16).
Nousu vuoden toiseksi viimeiseen ei ollut aikainen. Silloin oli 3.3 astetta plussalla. Linnut ja oravat söivät - liekkö aamupalaa, vaiko lounasta. Me kuiten aamupalaa ja kahvia suihimme laittelimme - ja kaikki jouluiset valot "palelivat". Luin Jesajan kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Pääsin tänään taas istumaan "sorvin ääreen" - tietokone sellaisen - ja kirjoittelemaan "jonkin verran" kirjoitelmaani. Siitä tuli ihan iloinen mieli - vaikka se työtä teetteleekin.
17 maissa saikin "pistellä" kasviskeittoa suuhunsa. M-L oli lähtenyt pienelle "happi hypylle" - posteja "Terhien" laatikosta hakemaan.
Ruuan jälkeen menin minäkin "hapittelemaan". Tassuttelin tossut ja sukat märäksi urheilukentän lumessa. Matkaa kertyi 10 km. Taisi olla 4 astetta lämmintä. Ei ollut tungosta kentällä tänäänkään. Kukapa sitä nyt talvella urheilukentällä... Pimeän aikaan siellä kuiten on ihan hyvä olla...
Palattuani lenkiltä oli M-L neulomassa. Minä laitoin takkaan tulen.
Iltapalaa ja teetä.
Siunausta!
Ps. "...mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin MIEHELLÄ OMA VAIMONSA, ja kullakin NAISELLA AVIOMIEHENSÄ..." (1. Kor. 7:2).
"Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee" (Hebr. 13:4).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti