29.3.
Kiirastorstai. "Kirkkovuoden kierrossa" muistellaan tänään mm. Jeesuksen viimeistä ateriaa - pääsiäisateriaa - opetuslastensa kanssa. Siinä hetkessä Jeesus asettaa myös Ehtoollisen - leivän ja viinin muodossa - ja käskee opetuslapsiaan muistelemaan sen kautta Hänen kuolemaansa. Tämä koskee kaikkien aikojen opetuslapsia, Jeesukseen uskovia - meitäkin. Ehtoolliselle osallistuessamme emme syö ja juo syntejämme anteeksi. Ehtoollinen on tarkoitettu jokaiselle sellaiselle, joka on jo saanut syntinsä anteeksi, uskonut Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja Herranaan ja tullut näin Hänen opetuslapsekseen ja Jumalan lapseksi. Parhain tulkinta Jeesuksen lausumiin Ehtoollisen asetussanoihin löytyy Paavalin kirjeestä korinttolaisille, 1. Kor. 11:23-34. Kirje on kirjoitettu uskoville ihmisille Korinttoon.
Yhteiseltä aterialta ja Ehtoolliselta - jota Raamattu nimittää myös Herran pöydäksi - Jeesus lähti opetuslastensa kanssa - paitsi Juudas - Getsemaneen. Siellä Jeesus pyytää opetuslapsiaan valvomaan ja rukoilemaan, sillä aikaa kun Hän menee itse vähän kauemmas rukoilemaan. Näin Hän tekee kolme kertaa, mutta palatessaan heidän luokseen tapaa heidät nukkumasta. Jumalan Sana kertoo meille, että rukoillessaan Jeesus alkaa kauhistua ja tulla tuskaan. Hänen hikensä on kuin veripisaroita. Hän rukoilee Isää, että "tämä malja" - menisi Häneltä pois, mutta älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun. Raamattu kertoo, että siellä Getsemanen puutarhassa Juudaksen - kavaltajan - paikalle opastamat kiinniottajat vangitsevat Jeesuksen ja vievät Hänet ylimmäisen papin eteen. Tilanteet kehittyvät niin, että Pietari kieltää Jeesuksen - oikein vannoo, että ei edes tunne sitä miestä.
Jeesus kulki Via Dolorosansa - kärsimyksen ja tuskien tiensä - loppuun asti sinun ja minun syntieni tähden.
Tänä aamuna tuli vuolijalle "kipakka lähtö" sängystä. Laitoin illalla kellon soimaan mielestäni niinkuin pitikin - 6.50. En kuitenkaan herännyt puhelinherätykseen, vaan Marja-leenan herätykseen, kun hän sanoi: klo on 7.44. sinun pitää mennä nopeasti Danielia viemään kouluun. Eihän siinä kauan "nokka tohise" kun vaatteet on päällä ja autonnokka oikeaan suuntaan. Klo 7.55. olimme jo koulun pihassa - eli hyvin kerettiin. Samalla reissulla kävin viemässä deniksen ja Rautasen Jussin Kalmariin korjaamaan deniksen auton loppuun. Samantien ajelin kotiin. Välähtikin sitten päähäni syy, miksi en herännyt puhelinherätykseen - se oli vielä talviajassa.
Pakkasta oli noustessani yli 16 astetta. Selkeää. Aurinkoistakin.
Palattuani kotiin Kalmarin keikalta, söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Valitusvirsiä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin hiihtelemässä Tarvaalan ladulla - perinteistä luistelusauvoilla - 20 km - 4 x 5 km. Aurinko kuumotti pilven takaa, mutta myös paistoi paremminkin. Lopussa tuuli jo tuiversi lunta hangen pinnalta. Pakkasta kolmisen astetta. Tänään menin 2200 km "paalun" ohi - 2219.4 km näille lumille. Lumisen Jumalan luonnon keskellä oli hyvä olla rukouksen hengessä.
Palattuani hiihtolenkiltä kotiin oli M-L leipomapuuhissa - jota jo teki lähtiessänikin. Oli leiponut rahkapullia, joissa keskellä persikkahilloa ja myös sellaisia venäläisiä - tai karjalaisia - puolikuun muotoisia, joissa oli sisällä riisiä ja toisissa perunaa. Nimeä en nyt uskalla tähän laittaa, kun en muista ihan varmasti. kahvin kanssa hiihtolenkin jälkeen molemmat maistuivat - sekä pullat, että ne puolikuun muotoiset.
Lueskelin vähän kirjaa. Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel kävivät. Joimme kahvit vastaleivottujen rahkapullien - piirakoiden - kanssa. Siinä Danielin kanssa sovittiin, että lähdemme tänä iltana tulille, jos kuu näkyy.
19:ksi menimme M-L:n kanssa Kiirastorstain Ehtoollisen viettoon helluntairukoushuoneelle. mennessä haimme Salmen mukaan. Ann-Niina Turunen johteli illan. Musiikista vastasi Sonja Lampinen. Aluksi hän lauloi oman laulunsa, joka oli hyvä, koskettava, laulu. Ihmettelen, jos emme kuule vielä enemmänkin - äänitteilläkin - Sonjan kaunista lauluääntä ja näitä lauluja.Jumala antanut hänelle monenlaisia lahjoja. Saarnan piti Mika Turunen. Osallistuimme Ehtoollisen viettoon. Lopussa oli rukouspalvelua. Istuessani penkissä "silmieni eteen tuli" kenkiä, joissa oli nauhat auki - ne olivat helposti jalkaan laitettavan näköisiä. Sitten tuli mieleen Raamatun paikka Roomalaiskirjeestä: Kuinka suloiset ovat niiden jala, jotka hyvää sanomaa julistavat. Myös alttiuden kengät Efesolaiskirjeestä. Kävin yksinkertaisesti kertomassa sen kaikille, koska se oli Pyhän Hengen antama asia.
Vietyämme Salmen kotiin tulimme mekin kotiin. Koska Danielin ja minun yhteinen merkkimme toteutui - eli taivaalla loisteli kuu - otin "nokipannurepun" esille ja lisäilin sinne jotain suuhunpantavaa. Ajelin ottamaan Danielin kyytiin. Siellä mies jo odotteli reppuineen, jossa olivat tarpeelliset tykötarpeet. Suksetkin Danielilla olivat jo käsillä - meinäsimme nimittäin ottaa ne mukaan alkuperäisen suunnitelman mukaan. Olisimme hiihtäneet yhdelle Tarvaalan laavulle lyhyen matkan. Emme kuitenkaan ottaneet suksia mukaan. Ajoimme autolla sopivaan paikkaan ja siitä kävelimme laavulle. Taivaalla paisteli miltei pyöreäksi kasvanut kuu. Tähdetkin näkyivät. Nelisen astetta pakkasta. Tyyntä. 21 jälkeen lähdimme laavulle.
Teimme ensin kunnon tulet. Sitten kahvi kiehumaan vartaaseen. Äiti oli ostanut Danielin mukaan myös hyvää palvikylkeä, joka pian tirisi tikunnokassa. Molemmilla oli makkaraakin. Danielillakin kahvipannu ja nahkainen kahvipussi mukana. Keitimme nyt minun "mustalla kahvikanalla". Kaakaotakin Danielilla oli termoksessa. Se on hyvä kun oppii ottamaan mukaan mitä repussa pitää olla. Kuu paistoi suoraan laavun suulle. Varjot näkyivät selvästi, senverran kirkas oli kuutamo. Mukava atmosfääri - ja mukava tyttären pojan kanssa istuskella tulilla ja nautiskella hyviä antimia. Vähän siinä muistelimme myös Jeesuksen viimeistä iltaa opetuslastensa kanssa ja Getsemanen tapahtumia - ristiinnaulitsemistakin.
Eihän me nyt niin kovin kauan olleet laavulla, mutta mukava oli kuiten käydä.
Palattuani kotiin laitoin tulen vielä takkaan. Iltapala ei enää kotona tarvinnut syödä.
"Näyttää siltä, että viisastumme helpommin epäonnistumisten kuin onnistumistemme avulla. Ajattelemme aina, että epäonnistuminen on onnistumisen vastakohta, mutta ei se ole. Onnistuminen on usein nimenomaan epäonnistumisen kääntöpuolella" (Leo F. Buscalia).
Siunausta!
Ps."Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta" (Matt. 10:31).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti