26.2.
Tiistaita. Nousussa 0.3 astetta plussalla. Aamupalaa ja kahvia. Luin 2. Korinttolaiskirjettä.
Hyvissä ajoin pääsimme liikenteeseen Marja-Leenan kanssa. Aurinkoiseksikin sää muuttui. Ajelimme Kangasniemelle, tekopitäjääni. Matkalla M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme autossa yhdessä ajellessamme ethen käsin.
Kangasniemellä menimme ensin syömään kantapaikkaan, Teboilille. Sieltä kirkonkylän kaupan kautta kotikylälleni, Haarajoelle. Siellä Heimolle ja Arjalle, veljelleni. Jutustelimme ja otimme pöydän antimia. Vähän poljeskelin kuntopyörääkin siellä - se kun oli siinä hollilla. Mukava oli käydä. Aurinko paistoi ja lumet pelloilla hohtelivat.
Haarajoelta ajoimme kirkolle, jossa terveyskeskukseeen katsomaan siellä olevaa tätiäni, yli 90 v. Muisti on aikalailla mennyt, mutta tunsi hän kuiten meidät - ja muutenkin oli parempimuistinen ja selkeämpi kuin edellisellä kerralla, jolloin oli juuri tullut tk:see operaatiosta Keskussairaalasta. Juttelimme ja rukoilimmekin. Viereisellä petillä oli kotikyläni koulun keittäjä, yli 90 v. Hänen tekmäänsä ruokaa sitä siellä koulussa suihimme pistelimme. Hyviä muistoja on niiltä ajoilta hänestäkin. Mukava oli häntäkin tavata - ja myös jotakin tärkeämpääkin sanoa.
Sitten jo nokka kotia kohti. Kävimme matkalla siskollani Pirjolla ja hänen miehellään Karilla. Jutustelimme ja ottelimme pöydän antimia. Mukava oli tavata - kun eihän sitä niin usein tapaa.
Kotona olimme 20.30 maissa. Paluumatkalla lämpötila pysytteli 1 asteessa kylmän puolella. Ensimmäiseksi laitoin tulen takkaan.
Iltapalaa ja teetä.
"Ralli
Sain rajun lähdön ja kovan kiihdytyksen.
Saavutin heti mielessäni ennen lähteneet ja pyyhälsin ohi.
Painoin kaasupolkimen pohjaan ja menin niin että humisi.
Pakoputken pärinä rummutti voittosanomaa - kovaäänisesti.
Luin itse karttaani ja olin osaamisestani varma.
Tulivat vuorimaastot ja niljakkaat kelit ja lumituiskut ja pimeät taipaleet ja ojavaihteet ja tienpenkereet.
Ja sitten valoni rupesivat reistailemaan ja sitten särkyi tuulilasi.
ja sitten vauhtini hiljeni ja toiset menivät ohitseni - äsken lähteneetkin.
Kun he ohittivat minut, he katsoivat hiukan halveksivasti minuun,
sillä olin autoni kolhiintunut ja vauhtini hiljainen.
Kokeneemmat kuitenkin auttoivat minua
ja korjaamolla käytyäni pääsin jatkamaan.
Kotirastilla peruutin monesti pieleen.
Nopeusmittarin vaijeri katkesi.
Tein erehdyksiä tienhaaroissa ja sain palata usein takaisin.
Mutta - perille minä aion ja perille minä tulen -
jos hinausvaijeri kestää.
Varmaan se kestää: Herrani esirukousten ja rakkauden vetämänä tulen
- jos perille tulen.
Vaikka viimeisenä tulenkin, tahdon kuitenkin tulla" (Erkki Leminen, Ei Hän sinusta luovu, Karas-Sana 1983, s. 103, 104).
Siunausta!
Ps. "Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!" (Gal. 6:14).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti