13.4.
3.3 astetta pakkasella noustessani Lauantaihin - ja sehän se vasta jännä päivä olikin. Harmaata oli taivaalla. Sydämessä ei niinkään. Aamupalaa ja kahvia. luin Tiituskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
katselin sanottavaa päivän tilaisuuteen - joka ei ollutkaan ihan mikä tilaisuus tahansa.
Ylläs-levi hiihtoakin seurailin - ja M-L:kin vähän. Olihan siellä niitä lapinmaisemia nähtäväksi.
Tälle päivälle oli ilmoitettu ja sovittu Timon 40 v-synttärit. Se kuitenkin oli vain "silmänlumetta" ja "peitekertomus". Niiden piti olla Kyynämöisessä jossakin paikassa. Tämä oli perhekunnan "sompailemia" juttuja. Minäkin olin menossa niille juhlille, kunnes "laittoivat minut ajantasalle". Terhi-Marja, Denis ja Emilia tulivat yhtenä päivänä minua vastaan lenkillä ja kertoivat "totuuden" - että ei Timolle ole ollutkaan tarkoitus mitään synttäreitä järjestää, vaan Marja-Leenalle 70 v-yllätyssynttärit. Helluntairukoushuoneen olivat varanneet sitä varten. M-L sitä kyselikin, että mikähän yksityistilaisuus rukoushuoneella on silloin, kun semmoinen oli kokouskalenteriin merkitty. Empä minäkään silloin sitä tiennyt, että mikä. No, siinä sitten M-L hommaili Timolle synttärilahjaa, yms. ja valmistautui sinne lähtemään. Ei minun siihen tarvinnut mitenkään puuttua, vaan olla lähdössä myös sinne - mukamas. Olihan siinä kaikenlaista, mutta tarina lyhyeksi.
Tänään sitten koitti se h-hetki. Minä siinä mietiskelin, että miten saamme yhdessä lähdettyä rukoushuoneelle luontevasti. Siinä sitten jouduin "leikkijuttua" puhelemaan. Sanoin M-L:lle, että seurakuntamme kirjanmyyjä ilmoitti, että se kirja on tullut, jonka halusin Timolle vielä hakea lahjaksi kirjanmyynnistä. Olimme mukamas sopineet, että klo 15 kirjanmyyjä on paikalla rukoushuoneella ja saan sen kirjan. Sanoin vielä, että se on se Jim Cymbalan kirja, Pelastettu, josta oli mainos viimeisessä RV-lehdessä. Se meni ihan luontevasti ja olimme sinne kohdakkoin lähdössä. Sitten tuli pieni mutka matkaan. M-L oli laittanut Terolle viestin, ja kysynyt, että tulevatko he sieltä Timon juhlista meille yöksi. Tero vastasikin heti ja ilmoitti, että tulevat. M-L sanoi, että sitten pitää käydä kaupassa ennen Timon juhlille lähtöä. Koetin vielä, että käytäisiin ensin hakemassa se kirja. M-L oli sitä mieltä, että hän menee kauppaan sillä aikaa kun minä haen sen kirjan. No, vein hänet kauppaan ja ajelin rukoushuoneelle tapaamaan siellä olevia, jotka odottivat 15:ksi M-L:n tuloa rukoushuoneelle. Olivat siellä jo valmiina laulamaan onnittelulaulun - Timolla kitara kaulassa. Kerroin, että tuli sellainen viivästys. Ajelin takaisin Sokkarin pihaan. Kun M-L tuli kauppatavaroiden kanssa autolle, jouduin kertomaan hänelle, että kirjanmyyjälle oli tullut este ja hän pääseekin vasta 15.10. paikalle. Sanoin vielä, että eiköhän me hyvin ennätetä kuitenkin sinne Timon juhlille. M-L sanoi, että eiköhän. Niin ajoimme rukoushuoneelle. Yläkerran ovi oli lukossa. Väki oli odottamassa alakerran ruokasalissa. Kävin siellä kertomassa tilanteen. M-L istui autossa. Hain Terhi-Marjalta avaimen, jolla saan yläoven auki sisäpuolelta - se kun ei ilman avainta aukene sieltäkään puolelta. Halusin, että menemme M-L:n kanssa sisälle yläkerran ovesta ja portaat alas alakertaan, että yllätys säilyy pidempään, sillä jos olisimme menneet alakerran ovesta, olisivat kaikki autot näkyneet parkkipaikalla. Käydessäni hakemassa M-L:n autosta sanoin hänelle, että alakerrassa yhdellä ihmisellä on asiaa sinulle - mainitsin yhden seurakuntalaisen nimen. M-L sanoi jälkeenpäin, että hän ajatteli, että se ihminen pyytää häntä leipomaan johonkin juttuun. Kun sitten alkoi paistamisen halua tulla nenään, hän sanoi ajatelleensa, että varmaan se ihminen kysyy neuvoa johonkin keittiöön liittyvään. Kun sitten astuimme ruokasalin oviaukkoon, alkoi koko paikalle kokoontunut joukko laulamaan onnittelulaulua. Olihan se huikea hetki M-L:lle, joka ei voinut yhtään kuvitellakaan tällaista. Ja kun näki ison joukon ja siellä mukana kaukaakin tulleita ihmisiä. Kyyneleetän siinä nousevat silmiin. Se oli täydellinen onnistuminen.
Paikalla oli koko meidän perhekunta - Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa,Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel, Timo. Pia, Milka, Miro, Milena ja Minja, Pian veli, Tero Haapala, vaimonsa Anneli ja lapset Rasmus ja Oliver, Pian äiti, Raija Haapala, M-L:n veli Markku Huttunen ja vaimonsa Lea, M-L:n sisko, Marjo Pirkkala, minun veljeni, Heimo, siskoni, Pirjo Hokkanen ja miehensä Kari, Teron vaimon, Marin, isä ja äiti, Veikko ja Sisko Jäntti, M-L ja minä.
Tilaisuuden juonsivat vanhimmat lastenlapsemme, Milka ja Aaro. He selviytyivät hyvin "osistaan." Eivät vieneet paljon aikaa monisanaisuudella. Pyysivät minua aluksi - yhteislaulun jälkeen - johtamaan yhteiseen rukoukseen ja ruokarukoukseen samalla. Yhteislaulut oli valinnut Timo. ne olivat sellaisia, jotka jotenkin liittyivät M-L:aan - olivat sivunneet hänen elämäänsä. Timo johteli ne kitaransa kanssa. heti kättelyssä oli hyvät tarjoilut. Seinänvieressä oli pitkä pöytä täynnä kaikenlaista suolaista suuhunpantavaa - lautasensa siinä sai hyvinkin täyteen halutessaan. Sen jälkeen oli ohjelmassa Emilian ja Danielin alkuun juontama juttu. Tuolinen alta piti kunkin kokeilla mitä sieltä löytyisi. Minun tuolini alle oli liimattu lakupötkö. Heidän juontamaansa ohjelmaan kuului myös paketti, joka laitettiin kiertämään. Siinä luki aina päällä kenelle se piti seuraavaksi antaa, kun paperi oli otettu pois. Papereita oli vaikka kuinka mionta kerrosta. Päällekirjoituksena oli esim. Anna paketti päivänsankarin vanhimman pojan nuorimmalle lapselle. Jokaisessa päällekirjoituksessa oli aina mainittu päivänsankari. Paketti ohjautui lopuksi M-L:lle, päivänsankarille. Mukava juttu. Ohjelman aikana oli myös Milenan ja Timon yhdessä kitaran säestyksellä laulama Jippii, minä pääsen taivaaseen -laulu. Milenalla on hyvä ääni. Timo lauloi myös M-L:n 50 v-juhlaan tekemänsä laulun M-L:lle. Se tapahtui 20 v sitten rukoushuoneen yläkerrassa. Tero johteli kilpailun, jossa skriinille heijastettiin tykin kautta tehtävät, joihin vastattiin älypuhelimilla. Oli viisi joukkuetta, joissa oli yksi älypuhelin. Samalla myös näkyi kuvia M-L:aan liittyen.Kuvia oli kerätty eri henkilöiltä. Tero oli pyytänyt M-L:takin tietynlaisia kuvia mukamas Timon synttäreille. Mukava kilpailu. Palkinnot kolmelle joukkueelle - olivat pääsiäismunia. Minä pidin puheen M-L:lle - vai oliko se puhe M-L:sta. Kuitenkin hengellinen puhe. Muillekin annettiin mahdollisuus käyttää puheenvuoroja. Lyhyitä M-L:aan liittyviä puheenvuoroja käyteltiinkin - lähinnä, että missä oli vat M-L:n ensimmäisen kerran tavanneet. Tero ja Timo vähän muustakin näkökulmasta katsottuna. M-L käytti loppupuheenvuoron, joka oli hyvä puheenvuoro, mm. siitä, että hänet yllätettiin täydellisesti. Lopuksi nautittiin maistuvat kahvit. Täytekakkujakin oli vaikka kuinka monta ja monenlaista - vähintään 6. Ym. kastettavia. En uskalla alkaa luettelemaan, ketkä olivat niitä loihtineet. Ainakin Miro oli tehnyt hyviä suklaapipareita. Voin kyllä myöhemmin kertoa kuka oli mitäkin tehnyt, jos satun kuulemaan. Kiitos kaikille, jotka olivat juhlan järjestäneet! Kiitos Jumalalle päivästä! Mukava oli tavata sukulaisia. Kiitos rakkaasta vaimosta, jonka olen jumalalta saanut ja jonka 70 v-juhlaa vietettiin. Oikea syntymäpäivä oli 9.8.
Toisten vielä jäädessä järjestelemään paikkoja lähdimme M-L:n kanssa kotiin. Laitoin ensitöikseni tulen takkaan ja saunan lämmite. Taisi olla vähän ennen 21 kun tulimme kotiin. Poljeskelin 30 min kuntopyörää. Sen aikana tulivat Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa meille, jossain vaiheessa myös Terhi-Marja ja hänen väkeään pistäytyi. Myöskin Timo perheineen.
Kävimme Teron kanssa saunassa. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Tero, Mari, Eelis, Nooa ja Daniel jäivät meille yöksi. Muut menivät muualle.
"T. Austin-Sparks, sata vuotta sitten elänyt saarnaaja, todisti: "On aikoja, jolloin Herra antaa meidän tuntea, että meidät on jätetty yksin, jolloin hän näyttää sulkevan taivaat eikä yhteyttä sieltä tai sinne ole. Kaikki, mitä olemme odottaneet, näyttää tulleen tiensä päähän ja murskautuneen. Kaikki näyttää olevan raunioina" (David Wilkerson, Jumalan rakastetut, KKJMK OY 2010, s. 159).
Siunausta!
Ps. "Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?" (Ps. 56:12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti