11.5.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSSÄNI? 71.
Eilen "kävimme käsiksi" viimeisten päivien ihmisten ominaisuuteen: "...ihmiset ovat silloin ... pöyhkeitä" (2. Tim. 3:4). Voit tutustua halutessasi siitä aiemmin jo sanottuun, tässä blogissa, eilisen kohdalta.
Ensimmäisiä asioita, joita itselleni nousee mieleen pöyhkeydestä, on toisten ihmisten kohteleminen ylemmyydentuntoisesti ja oman itsensä korottaminen/korostaminen. Tämä piirre on "samaa pataa" itserakkauden kanssa. Mitäpä muuta turmeltuneesta lihastamme voisikaan nousta. Rakkaudettomuus -rakkauden puute - on taustalla tässä, niin kuin muissakin ominaisuuksissa, joita 2. Tim 3. luvun alku kertoo:
"...rakkaus... ei pöyhkeile"
(1. Kor. 13:4).
Lukemassamme raamatunpaikassa käytetään kreikan sanaa: "fysiutai, pyhkeile" (Novum 3, s. 812, Raamatun Tietokirja, Vantaa 1982). "fysioo, paisuttaa (tehdä ylpeäksi); pass. paisua, pöyhkeillä" (Novum 5, Sanakirja, s.763, Raamatun Tietokirja, Vantaa 1984).
"Verbi fysioo on myöhäisempi muoto verbistä fysiao. Vinen mukaan se on johdettu sanasta fysa "palkeet". Sanaa ei tavata juuri muualla kuin kristillisessä kirjallisuudessa, ja Ut:ssa vain Paavali käyttää sitä. Hän käyttelee sanaa hyvin ilmeikkäästi ylimielisestä ja omahyväisestä pöyhkeilemisestä" (Novum 5, Sanakirja, s. 763, Raamatun Tietokirja, Vantaan 1984).
Jos emme nyt ajattele vain muita, vaan myös itseämme, Jeesukseen uskovina ja sellaisista koostuvien seurakuntana, niin esiintyykö meissä ja meidän keskuudessamme pöyhkeyttä ja pöyhkeilyä? Esiintyykö sitä minussa? Kyllähän sitä esiintyy. Niin täytyy vastata, vaikka muuta haluaisikin. Mistä se johtuu? Se johtuu lihastamme, joka on läpikotaisin turmeltunut. Joskus meistä saattaa tuntua, että se on jo vähän "oppinut talon tavoille", pyhittynyt, mutta tulee hetki, jolloin on todettava, että ei se ollutkaan. Se tosiasia meidän on aina muistettava, että lihamme ei voi pyhittyä yhtään. Ainoa tapa hallita sitä on se, että Pyhä Henki hallitsee meitä ja pitää lihamme alistetussa asemassa - se on tullut jo useaan kertaan esille näiden kirjoitusten aikana. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että Jeesus saa muotoa meissä; että me saamme muuttua Hänen kaltaisuuttaan kohti. Se merkitsee että Hengen hedelmä saa kasvaa meissä.
Kun luemme esim. Korintton seurakunnasta - Paavalin lähettämistä kirjeistä sille - niin huomaamme, että sielläkin esiintyi pöyhkeilyä:
"Tämän minä olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan"
(1. Kor. 4:6).
Seurakunnan sisällä oli asetelmia, puolueita, joissa asetuttiin toista vastaan. Tätä tapahtui esim. suhteessa työntekijöihin; yhdet olivat yhden kannalla, toiset toisen ja kolmannet kolmannen kannalla. Saattoi olla muitakin asioita, jotka olivat synnyttäneet tilanteita, joissa oltiin toista vastaan. Tämä oli aiheuttanut paisumista, pöyhkeilyä - "ylpeilyä" - toista vastaan seurakunnassa. Eiköhän tämä ole hyvin mahdollista tänäkin päivänä seurakuntien keskuudessa. Sellainen ei ollut hyvä asia Paavalin mielestä, eikä saa olla meidänkään mielestämme.
Korintton seurakunnan keskellä oli ihmisiä - joista Paavali kirjeessään mainitsee - joista oli tullut pöyhkeitä:
"Muutamat teistä ovat paisuneet pöyhkeiksi, aivan niin kuin minä en tulisikaan teidän tykönne. Mutta minä tulen pian teidän tykönne, jos Herra tahtoo, ja silloin minä otan selon, en noiden pöyhkeiden sanoista, vaan voimasta"
(1. Kor. 4:18, 19).
Paavali nimittää muutamia seurakuntalaisia pöyhkeiksi - paisuneiksi, niin kuin sen Novum sanoo. Luultavimmin hän tarkoittaa ihmisiä, jotka opettivat väärin, sellaisiksi. Seurakunnan keskellä oli myös syntiä, joka oli - ja on aina - Jumalan Sanan vastaista. Saattoi olla, edellisten lisäksi, kyse myös sellaiseen suhtautumisesta seurakunnassa. Paisuminen, pöyhkeys, oli kuitenkin Jumalan tahdon vastaista - niin kuin on tänäänkin. Tullessaan seurakunnan keskelle, Paavali lupaa ottaa selon pöyhkeiden voimasta, ei vain sanoista.
Viitaten äsken sanottuun, luemme:
"Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa. Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi että se, joka on tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teidän keskuudestanne?"
Aina silloin, kun ollaan hyväksymässä seurakunnan elämään ja keskuuteen sellaista, mikä on syntiä, on kyseessä paisuminen, pöyhkeily, Jumalaa kohtaan.
Edelleen voimme lukea Paavalin kirjeestä korinttolaisille:
"Mitä sitten epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, että kaikilla meillä on tieto. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niin kuin tietää tulee, mutta joka rakastaa Jumalaa, sen Jumala tuntee"
(1. Kor. 8:1-3).
Tieto saattaa saada ihmisen paisumaan ja pöyhkeilemään tiedollaan - jolloin hän helposti asettuu toisten yläpuolelle. Se ei rakenna. Rakkaus sen sijaan rakentaa aina. Rakkaus Jumalaan on tärkeämpi asia kuin tieto; ilman tätä tiedolla ei ole paljon merkitystä. Yhdessä rakkauden kanssa tiedosta on hyötyä.
Voit perehtyä tähänkin laajaan "pöyhkeys"-asiaan Raamattusi äärellä. Seurakuntaakin - ja meitä yksilö uskovia - ajatellen, joudumme toteamaan, että lihastamme johtuen, pöyhkeilyä voi esiintyä keskuudessamme monenlaisessa muodossa.
Yleisenä ilmiönä ihmiset ovat viimeisinä päivinä - joita me elämme - pöyhkeitä "isommassa mitassa". Se on yksi ominaisuus, joka vaikuttaa siihen, että viimeisinä päivinä on oleva vaikeita aikoja.
Loppuun siteeraamme toisen kerran kohtaa "rakkauden korkeaveisusta":
"Rakkaus ... ei pöyhkeile"
(1. Kor. 13:4).
Jatkan uudesta ominaisuudesta - jHs - seuraavalla kerralla.
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Sydämelliset 70 v onnittelumme, vielä tässäkin, Salmen Paavolle, Enontekiön Leppäjärvelle! Samoin Moision Tarmolle, tänään olevan syntymäpäivän johdosta!
Tiistai. 20.2 astetta lämmintä auringon puolella nousun aikaan - ei auringon, vaan minun - joka ei tapahtunut varahin.
Aamupalaa ja kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Rukousta.
Kävin 6.4 km kävely/rukouslenkillä urheilukentällä. Taisi olla yli 23 lämmintä. Ja sen huomasi heti "vetreämpänä liikkumisena."
Ruokaa ja kahvia.
M-L siivoili lasten leikkimökkiä - niitä kun on tulossa pieniä leikkijöitä helatorstaina meille.
Poltin takapihan laavun tulipaikassa lintujen pitkän "syöttölaudan", Vein sen "täysin palvelleena" sinne ja nyt poltin. Pesin myös lohen loimutus-taustan. Josko Helatorstaina loimulohta laavussa. paistuisi.
Lueskelin takapihalla kirjaa, Pitkäsen Paavon lahjoittamassa tuolissa. Lämmintä, kun aurinko paistoi.
Kahvia.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasin uutisia - myös Israelista. Rukoillaan Etelä-Israelin tilanteen puolesta. Tilanne on vakava. Gazasta ammuttu raketteja Jerusalemiin. Israel kostanut useisiin kohteisiin.
Siunausta!
Ps. "Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta" (Room. 1:16, 17).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti