25.5.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 76.
Tänään varmaan pääsemme loppuun 2. Tim. 3:n luvun alussa olevan viimeisten päivien ihmisten ominaisuudet-luettelon. Raamatusta löytyy kyllä runsaastikin tällaisia lihastamme nousevien asioiden luetteloita. Olemmekin useaan kertaan todenneet, käydessämme läpi näitä viimeisinä päivinä suurempia ja pahempia mittasuhteita saavia ominaisuuksia, että syntiinlankeemuksesta asti turmeltunut lihamme on ollut kykenevä niitä tekemään, mutta viimeiset päivät ovat vaikeita aikoja juuri siksi, että kaikki on pahempaa.
Eilen puhuimme em. 2. Tim. 3:5 kohdasta: "...heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman."
Vaikka ne ihmiset, joita tässä kuvataan, ovat siinä tilassaan ulkopuolella pelastuksen, niin rohkenen siirtää näkökulmaa koskemaan meitä, jotka olemme Jeesukseen uskovia. Tiedämme, että on ihmisiä, jotka eivät ole sisällä pelastuksessa, mutta harrastelevat uskonnollisia asioita, jopa hyvinkin vahvasti. Sellaisissa ihmisissä on hyvin monenlaista väkeä. Toiset kiivailevat oikean opin puolesta, vaikka sisäistä elämää Kristuksessa ei olekaan. Toiset ovat enemmän ja toiset vähemmän omavanhurskaita. Seassa on sellaisia ihmisiä, jotka elävät synnissä, mutta voivat olla hyvinkin näkyvillä paikoilla seurakuntien elämässä. Toiset heistä pitävät "hajurakoa" toisen suunnan uudestisyntyneisiin ihmisiin. Jumalisuuden ulkokuori voi olla monenlainen, ihmisestä riippuen.
Niin, mutta entäpä me, jotka sanomme uskovamme Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanamme ja pelastajanamme? Meissäkin on monenlaista väkeä. Meistäkin voi löytyä enemmän jumalisuuden ulkokuorta, kuin sisäistä elämää Kristuksessa. Voi myös olla niin päin, että ei ole jumalisuuden ulkokuorta, mutta on kuitenkin pyrkimystä sisäiseen Kristus-elämään. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että tulee erilaisten syiden vuoksi lankeemuksia, jotka näkyvät toisillekin, mutta siitä huolimatta halutaan kilvoitella Jeesuksen omana taivaan tiellä.
Kokemuksesta tiedämme senkin, että hengelliseen elämäämme saattaa kuulua monenlaisia aikoja. Toisinaan olemme "palavammalla paikalla", toisinaan "kylmemmällä." Joskus uskonelämämme voi olla "mitään sanomatonta", tai emme saata välittää juurikaan hengellisen elämämme hoitamisesta. Rukouselämämme, Raamatun lukemisemme ja seurakuntayhteytemme tuntuvat olevan "nollassa." Tämän maailman asiat valtaavat sydämemme ja elämämme. Ne vievät mukanaan. Näemme tällaista tapahtuvan uskovien elämässä. Silloin meidän ei tule "seisoa kovin korokkeella", sillä emme tiedä, millaisia vaiheita itse joudumme kulkemaan. Joskus ihminen aivan kuin luovuttaa ja antaa mennä väärään suuntaan. "Suitsevainen pieni liekki" voi kuitenkin sydämessä olla. Sielunvihollinen haluaisi sen sammuttaa, mutta Jeesus ei.
Voin omastakin elämästäni tunnistaa sellaisia aikoja, joissa aivan kuin Jumalakin on "antanut mennä" oman tahdon tietä eteenpäin, kun sellaista on haluttu. Osoittaakseen minulle, mitä siitä omavoimaisuudesta seuraa. Ei siitä ole hyvää seurannut. Ei niillä teillä paljon saavuteta, mutta voidaan paljon menettää. Voi siellä sen oppia - jos haluaa oppia - että on hyvä pysyä lähellä Jumalaa ja pyrkiä Hänen tahtoonsa. Sanoisin, että ne kierrokset ovat yleensä vain sakkokierroksia - joita jotkut joutuvat kiertämään pitkään. Jos kuitenkin sellaisenkin kautta Jumalan armo, Kristuksessa Jeesuksessa, "maistuu hyvälle" sisäisessä ihmisessämme, niin on jotain suurta tapahtunut. Voi olla, että sellaisia vaiheita monet meistä joutuvat käymään ihan siksi, että uskonelämämme ei olisi vain "pintaliitoa" ja ulkoisia tapoja, vaan sisäistä elämää Kristuksen omana.
Emme uskalla - en minä ainakaan - kovin vahvasti mennä sanomaan toisen uskovan sisäisestä elämästä, mutta voi käydä niin, että uskonelämä ajautuu "sellaiseen jamaan", jossa ei eletä Jumalalle juuri ollenkaan, mutta ei olla Jeesusta kiellettykään. On uskovan nimi, mutta elämä sisimmästä puuttuu. Sekään ei ole toivoton tilanne - joskin vaarallinen. Jumala voi lyhyessä hetkessä uudistaa Henkensä kautta ihmisen niin, että hän saa takaisin ensirakkauden Jeesukseen ja syttyy Jumalan asialle.
Jeesus puhui hyvin "suoria sanoja" kirjanoppineille ja fariseuksille. Onko meillä "sellaista vaaraa" olemassa, että joutuisimme sellaiseen tilaan? Sitä voimme ajastella sitä, kun luemme seuraavia jakeita:
"Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää. Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisällä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, ..."
(Matt. 23:23-29).
Päätän tämän kertaisen kirjoituksen sanoihin, jotka ovat tarkoitetut erityisesti vaimoille, mutta uskon Jumalan tarkoittaneen tämän periaatteen meille kaikille. Ensinnäkin ihmisiä voidaan voittaa Jeesukselle elämämme kautta - elämän, joka ei ole vain ulkokuorta, vaan sisäistä elämää - "kun he näkevät teidän elävän jumalanpelossa puhdasta elämää" (1 Piet. 3:2). Sanankohta jatkuu: "Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista ... Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista" (1. Piet. 3:3, 4).
Vaalikaamme sisäisen ihmisemme tilaa! Pitäkäämme suhteemme Jeesukseen, taivaalliseen Isään ja Pyhään Henkeen, elämämme tärkeimpänä asiana!
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail. com
Puh. 040-0206858
______________________
Tiistai. 5.2 astetta lämmintä klo 7 aikaan. Sininen taivas ja auringon paiste.
Aamupalaa ja kahvia. Luin psalmien kirjaa.
Kävin viemässä Emilian ja Danielin kouluun 8:ksi.
Rukousta. Torkkumista.
Menin 10:ksi Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneelle. 3 henkeä.
Kahvia.
"Kelkkasin" - en kelkalla, vaan kottikärryllä - puita verkkohäkistä liiteriin.
Ruokaa ja kahvia. M-L kävi hakemassa 14 Danielin ja Emilian koulusta kotiin.
M-L pesi ikkunoita.
Jatkoin puiden kärräilyä. Sain sen häkillisen tyhjäksi. Ja aurinko paistoi täydeltä terältä.
Kävin urheilukentällä 10 km kävely/rukouslenkillä.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen:
Iltapalaa ja teetä.
Seurailin uutisia..
Katselin Dudencen 50 km ja 20 km kävelyä, Maaliskuulta 2021.
Siunausta!
Ps. "Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja" (Ps. 19:2).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti