27.5.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 77.
Miten meidän sisällinen ihmisemme jaksaa tänään? Mitä sille kuuluu nyt? Vaikka olisikin täysin luonnollista ja tärkeää kiinnittää huomiota tähän kysymykseen elämässämme, emme aina niin kuitenkaan tee. Tämä elettävä elämä - kiireinen, tai ei-kiireinen - erilaisine asioineen, vain vie huomiomme niin, että emme suo "sisälliselle ihmisellemme" sitä huomiota, joka sille kuuluisi.
Sisällinen ihmisemme - käytän nyt tällaista ilmaisua, kun se ihan Raamatussakin ilmenee - on se osa meissä, jonka kautta olemme yhteydessä Jumalaan:
"...Niin huomaan itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin..."
(Room. 7:21, 22).
Sisällisellä ihmisellä tarkoitetaan henkeämme, sydäntämme, jossa uudestisyntyminen on kohdallamme tapahtunut, kun Jeesus tuli elämäämme ja uskoimme Häneen. Tämä uudestisyntynyt osa meitä, sisällinen ihmisemme, ilolla yhtyy kaikkeen siihen, mikä on Jumalasta lähtöisin. Se tahtoo aina sitä, että voisi hallita meitä kokonaisvaltaisesti. Meissä "asuva" turmeltunut osamme, liha, voi kuitenkin - monella tavalla - hallita meitä, niin että sisäisen ihmisemme halu yhtyä ilolla tekemään Jumalan tahtoa, ei voi toteutua.
Sisällisen ihmisemme "hoitaminen" ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi harvoin, taikka silloin tällöin, vaan jatkuvasti, sillä kyseessä on jumalasuhteemme hoitaminen.
"...Sen tähden minä (Paavali) notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä Isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te rakkauteen juurtuneina jaa perustuneina voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä, että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä"
(Ef. 3:14-19).
Kaikki se, mitä juuri luimme, kertoo meille elämämme tärkeimmästä asiasta: suhteestamme Jumalaan. Nämä asiat voivat tapahtua vain sisimmässämme; ja ymmärrämme hyvin, kuinka tärkeä asia on, että niin voi tapahtua. Hengellisesti voimme vahvistua vain sisällisen ihmisemme puolesta.
Hyvin helposti käy niin, että sisällinen ihmisemme jää ulkonaisen ihmisemme "jalkoihin." Silloin joudumme hengellisen voimattomuuden valtaan, sisällinen ihmisemme kärsii nälkää ja janoa, jopa sille on voinut kehittyä hengellinen "anemia." Elämämme ei ole siinä vireessä kuin sen tulisi olla ja se voisi olla.
Sisällisen ihmisemme hoitaminen - taikka hoitamattomuus - vaikuttaa kaikkeen elämässämme: mihin suuntaamme elämämme, miten käytämme aikamme, varamme, jne. Se vaikuttaa perheeseemme ja sukupolviin jälkeemme. Sillä on merkitystä kaikkiin ihmissuhteisiimme. Emme aina tule ajatelleeksi sitä, kuinka suuresti vaikuttaa seurakuntaelämään se, miten sen jäsenet hoitavat sisällistä ihmistään.
"...Sen tähden me emme lannistu, vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia"
(2. Kor. 4:16-18).
Sisällinen ihmisemme voi uudistua päivittäin. Mutta, tämä ei ole itsestään tapahtuva automaatio, vaan siihen kuuluu meidänkin puoleltamme jotain. Ensimmäinen asia on, että me haluamme niin tapahtuvan. Pyhä Henki on apunamme - ja Hän on avainasemassa. Hän antaa meille voiman. Jos elämme sisällisen ihmisemme hoitoa ajatellen pelkästään tunteidemme varassa, niin sisimpämme ei voi hyvin. Emmehän fyysisen olemuksemmekaan hoitoa jätä - yleensä - pelkästään tunteidemme varaan. Jos niin teemme, emme voi hyvin Kyse, sisällisen ihmisemme huomioimisessa, on siitä, kumpia asioita katsomme: näkyväisiä, ajallisia, vaiko näkymättömiä, iankaikkisia.
"...sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä"
(Luuk. 17:21).
Jumalan valtakunnassa, jossa olemme sisällä - ja joka on sisällisesti meissä - kaikki alkaa kohdallamme meidän sisimmästämme. Sieltä se kasvaa elämässämme näkyväksi asiaksi ulkoisestikin. Tämä meidän tulee aina muistaa - tai palata siihen - elämässämme ja seurakunnissamme.
Jatkan - jHs- seuraavalla kerralla.
Siunausta!
Joujko Kuusjärvi
Rajalantie 12.B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Torstai. 4.4 astetta nousun aikaan, 6.55. Taivas harmaa. satoi.
Aamupalaa ja kahvia. Luin Psalmien kirjaa.
Kävin viemässä Danielin kouluun 8:ksi.
Rukousta. Torkkumista.
M-L kävi viemässä Emilian kouluun 10:ksi
Kärräsin puita pinosta liiteriin taas "jonniivverran."
Ruokaa ja kahvia.
M-L haki Danielin koulusta klo 14. Net ovat sellaisia mummin ja vaarin hommia, jotka loppuvat aikanaan. Sitten niitä vain muistellaan.
Laitoin takkaan tulen.
Kävin kylällä. Ensin suunt6asin kulkuni kaupungintalolle, ennakkoäänestyspaikkaan, ja käytin kuntalaisoikeuttani äänestämällä kunnallisvaaliehdokasta. Käväisin myös hakemassa apteekista vastalääkettä liialliseen makeuteeni - etten olisi liian makea tyyppi. Joka minut tuntee, sanoo: Ei ole pelkoa! Ihan ateriainsuliineja sieltä "apoteekista."
"Kääppäisimpä" samalla reissulla vielä urheilukentälläkin 5.2 km kävely/rukouslenkillä.
Kahvia.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen - jonka laitoin myös facebook-seinälleni.
Haimme M-L:n kanssa yhteisen asuntoauton "Terhien" pihasta meidän pihaan.
Iltapalaa - M-L:n tekemää pizzaa.
Seurailin uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme" (Ps. 126:3).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti