1.1.2017.
Alustahan se alkaa - vuosikin. Jokainen vuodenpäivä tulisi elää kuin viimeistä päivää - mutta ei missään tapauksessa kuin "viimeistä päivää". Uskon, että Jumala haluaa elämämme olevan tavoitteellista elämää - ei missään tapauksessa "ajopuu -elämää" - jossa lopullisena tavoitteenamme on iankaikkinen elämä Jumalan taivaassa. "Saattumanvaraisuus" ja "silloin kun mieleen juolahtaa" -mentaliteetti elämässämme - Jumalan lapsina ja -palvelijoina - ei ole tavoitteellista elämää. Tavoitteellisuuteen kuuluu halu päästä eteenpäin hengellisessä elämässään - niinkuin elämässä yleensäkin. Uskon siihen, että Jumala haluaa kasvattaa ja johdattaa meitä hengellisen lapsuuden ja nuoruuden kautta hengelliseen miehuuteen - "täyden iän määrään". isiksi ja äideiksi. Hänen halunsa on laajentaa vaikutusalaamme laadullisesti ja määrällisesti - "laajentaa aluettamme." Voi olla myöskin niin, että inhimillisesti ajateltuna - ihmisten silmissä - astumme portaita aivankuin askelen alaspäin, silloin kun todellisuudessa astumme askelen ylöspäin, Jumalan silmin katseltuna. Jumalan Sana - ja se henkilökohtainen suunnitelma, joka Jumalalla on elämäämme varten - on perusta, jonka kautta elämämme tavoitteellisuus määrittyy. Se merkitsee Jumalan Sanan alle asettautumista. Rukouselämämme tulee olla tavoitteellista Sanan mukaan - kuten Raamatun lukemisemmekin. Iso tavoitteellisuuden alue elämässämme on, että voisimme olla Hengessä palavia yhä enemmän, ja palvella Herraa yhä kokonaisvaltaisemmin, kaikella sillä, mitä Hän on meille lahjoittanut. Jos tahdot, voit jatkaa asian ja alueiden pohdiskelua tavoitteellisesta elämästä. Miksi tavoitteellisuutta olisi vain niissä maallisissa asioissa, jotka palvelevat vain maallista hyvääni? Nekin kuuluvat Jumalan palvelemisen piiriin - ja ne voivat olla Hänen työssään suureksi siunaukseksi. Kuntoilukin voi olla tavoitteellista - mutta siitä ei saa tulla asiaa, joka hallitsee elämää väärällä tavalla. Siitä ei saa tulla itselle elämisen muoto. Sekin voi kuulua sellaisen tavoitteellisen elämän piiriin, joka on alistettu palvelemaan Jumalan tarkoitusperiä.
Noustuani sunnuntaihin - vuoden ensimmäiseen aamuun - laitoin jouluiset valot tuikkimaan - niin joulukuuseen kuin muuallekin. - 1-2. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin 1. Pietarinkirjettä.
10:ksi ajelin helluntairukoushuoneen alakertaan Rukoushetkeen, kun olo tuntui hyvältä ja mittari näytti lämmökseni 36.4 - joka onkin se minun peruslämpöni. 5 rukoilijaa.
11 alkoi yläkerrassa tilaisuus, jonka johteli Vesa Rautasaari. Henri Parkkonen ja Raimo Friman käyttivät puheenvuorot. varsinaista saarnaa ei ollut. Suolasirotin johteli ylistykseen. Kuusi henkilö oli etukäteen pyydetty johtamaan rukoukseen eri aiheiden puolesta. Johdin rukoukseen aiheesta: Venäjä. Ennen sitä toin esille jo penkissä mieleeni nousseen asian - se asia oli tuo alussa kirjoittamani asia tavoitteellisesta elämästä. Tosin siinä lavalla toin sen esille vain lauseella. Hyvä kokous ja hyvä orkesteri.
Tilaisuuden jälkeen ajelin kotiin. Keittelin kahvit. Marja-Leena oli sängyssä - tosin päivävaatteissaan. Sanoi, että ei ollut niin hyvä päivä kuin eilinen olotilan kanssa.
Söimme. Jouluisia ruokia lämmittelimme.
Ruuam jälkeen torkuin sohvalla. Lueskelin kirjaa.
Välillä hain puut ja sytyttelin tulen takkaan. -4.5 kävi mittari - mutta lämpeni vähän myöhemmin.
Iltapalaakin tuli syödyksi moneen otteeseen ja teetä juoduksi.
"Evankeliointi on lyhyesti sanottuna sitä, että Jumala pääsee rakastamaan meitä evankeliumin kautta. Rakkauden tulisi siivittää jokaista sanomaa, joka saarnataan. Siinä ihminen rakastaa ihmisiä Jumalan antamalla rakkaudella. Kautta aikojen palavat miehet ja naiset ovat eläneet ja kuolleet saarnatakseen Kristusta ja Hänen pelastustaan kaikille heimoille ja kansoille. Samasta jumalallisesta voimasta ovat peräisin parhaimmat inhimilliset saavutukset: seurakunnat, hyväntekeväisyys, sairaalat, lastenkodit ja koko sivistys, Jumalan rakkaus ihmisen sielussa on sata kertaa hienompi kuin mikään motiivi, joka koskaan on pannut hänet toimimaan" (Reinhard Bonnke, Evankeliointi tulell käynnistää herätyksen, Uskon Sanan Kustannus Oy 1991, s. 114).
Siunausta!
Ps. "Herra ... anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi" (Apost. teot 4:29).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti