2.12.2020.
Keskiviikko. Sydämmelliset nimipäiväonnittelut, vielä tässäkin, lastenlapsistamme nuorimmalle - Minja, Unna, Adeliinalle! Saamenkielessä Unna tarkoittaa pikkuista, joten sehän sopii hyvin perheen kuopukselle ja lastenlasten pienimmälle. Joissakin muissa kielissä Unna tarkoittaa jotakin muuta.
M-L kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun 8:ksi. Kävi mummille siinä pihassa lähdössä sillälailla, että auton perä poksahti jykevään koivuun. Auro oli - ja jäljet ovat vieläkin lumessa näkyvissä - harhautunut aikalailla peruutusvaiheessa pihatieltä. Lommo ei ollut kovin iso. Kokeilihan se mummi yhtä koivua joku vuosisitten tien toisellakin puolella. Sekin lommo on näkyvissä. Tekevälle sattuu - eikä se taijja olla niin vakavaa. Luulevat kohta, että ajellaankohan meijjän Avensiksella rallicrossia.
Aamupalaa ja kahvia. Satuin katsomaan ikkunasta ulos kahvia hörppiessäni ja huomasin, että on niitä isoja hiiriä enemmänkin. Siemeniä kävi hakemassa vinhaa vauhtia lintujen ruokintapaikkojen alta. Joten pyydystettävää riittää. Pitäisi saada ruokintapaikat sellaisiksi, että ei siemeniä tippuisi maahan. Siellä käy niin monenlaista "syömämiestä", että ei oikein tiedä miten niitä pitäisi ruokkia. Tikatkin heiluttelevat nokkaansa niin pontevasti, että siemeniä roistuu. Harakoita, närhiä, oravia ja pienempiä lintuja monenlaisia.
Luin Apostolien tekoja. Rukousta.
Kahvia.
Sittenpä vain ranganpätkien pariin. Ensin puhallutin lehtipuhaltimella lumet puiden päältä. Laitoin nostolavoista uuden pohjan uudelle puukasalle ja pääpuut pinoillke. Kärräilin kottikärryllä, haloin ja pinosin. Kahdelle pidemmälle sivulle teen pinot pääpuiden kanssa. Lyhyille sivuille, pinojen väliin, pinot toisinpäin ja pienempiä puita pinojen väliseen tilaan, niinkuin häkkiinkin. Lunta oli satanut lisää. Välillä oli aika selkeääkin. Oikein oli jouluisen näköistä. Puissakin oli lunta. Hiutaleitakin viskeli hetken.
M-L kävi hakemassa Danielin ja Emilian koulusta 14 maissa.
Söimme välillä. Kahvia myös.
Jatkoin vielä puiden kärräilyä pimeään asti. Sää muuttui oikein nuoskaiseksi. Koivuista tippui vettä niskaan.
16.30 maissa tulin sisälle.
Lueskelin vähän kirjaa.
Kävin saunassa.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasin uutisia.
xxxxxx
"Vahvistan iloiten verelläni sen totuuden, josta olen kirjoittanut ja saarnannut" (Jan Hus polttoroviolla, Leonard Ravenhill, Miksi herätys viipyy? Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2010, s. 1096).
Siunausta!
Ps. "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti" (Hepr. 13:8).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti