10.1.
Sellaista 21 näytteli elohopea pakkasta noustessamme. Tero, Mari, Eelis ja Nooa olivat meillä edellisen yön. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.
11:ksi ajelimme kaikki meiltä kokoukseen helluntairukoushuoneelle. Parkkosen Hannu johteli lähetyskokousta. Riihisen Arto toi terveisiä Afrikan matkalta. Ahon Hannele ja Pietilän Tuulikki käyttivät puheenvuorot. Turusen Mika saarnasi. Lopussa oli aiheeseen liittyen armolahjojen tavoittelua - rukoiltiin niitä kättenpäällepanoin. Ennen tätä osuutta käytti yksi seurakuntalainen armolahjaa, jonka oli itselleen saanut Pyhän Hengen jakamana. Oli hyvä, että siihen annettiin rauhassa mahdollisuus - olihan tämä armolahjan käyttöä käytännössä, ts. sitä mistä puhuttiin ja mitä tavoitellaan. Näinhän sitä lahjaa viritetään palavaksi ja harjoitellaan - jota on rukoiltukin. Jumalan ja ihmisten aikataulut voivat useinkin mennä "eri tahtia". Tilaisuuden lopussa minuakin haluttiin siunata seuraavaa matkaa varten itärajan taakse - tosin se vähän asiakokousta viivästytti. Alakerrassa oli kahvitarjoilu tilaisuuden jälkeen.
Tulimme kaupan kautta kotiin.
Timo perheineen tuli meille - kun Terokin perheineen on meillä - heti 14 jälkeen, Aaro, joka oli heillä yötä, mukanaan. Terhi-Marja perheineen tuli vähän myöhemmin kun veivät Danielia jalkapalloharjoituksiin.
Sytyttelin tulen takkaan tultuamme kokouksesta kotiin. M-L valmisteli ruokaa. Päivän mittaan taisivat kaikki lapset - paitsi Milena - käydä luistelemassa Tarvaalan kaukalolla. Timo vei ensimmäisen satsin, Denis toisen. Pia taisi käydä hakemassa pois. Erilaisia pelejä sisällä pelailivat myös.
Söimme erinomaiset ruuat - kuin jouluaterian.
Kävimme saunassa Teron, Timon ja Deniksen kanssa.
Joimme hyvät kahvit/teet/mehut "täyden pöydän kastettavien" kera.
Sittenpä melko perätysten lähtivät "Terot", "Terhit" ja "Timot" koteihinsa. Ennen lähtöä pidimme yhteisen rukoushetken. Sitten olimme vain me kaksi meillä.
Sanomaa vuoden alkuhetkiin:
ALKUKRISTILLISYYTTÄ KOLMANNELLA
VUOSITUHANNELLA
"Heille (apostoleille) hän (Jeesus) myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta" (Apost. teot 1:3).
Maailmassa on paljon kirjoja, hyviä ja huonoja. Kuka tuonkin mitenkin määrittelee.
Raamattu on minun mielestäni hyvä kirja - paras - jonkun toisen mielestä ei. Se on eniten myyty ja laajalle levinnein kirja maailmassa. Oikeastaan se on kirjasarja, koska siinä on monta kirjaa samoissa kansissa.
Voimme puhua Kirjoituksista, puhuessamme Raamatusta.
Raamattu on Jumalan Sanaa, siksi voimme sanoa sitä Kirjojen Kirjaksi.
Raamatussa Jumala ilmaisee meille tahtonsa. Siksi sen tulisi olla meidän pääkirjamme.
Usko syntyy Jumalan Sanan kuulemisen kautta, tapahtuipa se sitten vaikka lukemalla.
Apostolien teot on mielestäni kiehtova kirja. Mielestäni se on paras oppikirja hengellisen työn tekijälle - tekipä hän tätä työtä päätoimisesti tai muun työn ohella. Teimmepä mitä tahansa, on tärkein asia meidän kaikkien elämässä, pyrkiä elämään Jumalan tahdossa. Se merkitsee silloin sitä, että teemme Hänen työtään tavalla, taikka toisella.
Apostolien teot on kirja siitä, kuinka asiat olivat alussa. Siksi se on tärkeä kirja seurakunnasta kiinnostuneille.
Monissa asioissa olisi syytä aivan rehellisesti myöntää: olemme joutuneet etäälle alkuperäisestä. Parhainta on toimia aina sen mukaan, kuin Sanassa opetetaan. Se ei ole aina helppoa, mutta se on tärkeää - välttämätöntä.
Ihminen - ja seurakunta - joka haluaa kulkea Raamatun viitoittamaa tietä, Pyhän Hengen johdatuksessa ja voimassa, joutuu aivan varmasti kokemaan samaa kuin Herransa, Jeesus, Kristus, vastustusta, vainoa ja ylenkatsetta. Tässä asiassa ns. uskonnollinen, muotojumalinen, maailma ja Jumalan kieltäjät toimivat saman asian hyväksi.
Jeesuksen seuraajat joutuvat täällä ajassa kulkemaan vastavirtaan. Mukautuminen tämän maailman mukaan vie uskovat pois oikealta reitiltä. Silloin emme voi olla kunniaksi Jumalalle, emmekä siunaukseksi ihmisille.
Minusta on riemullista uskoa henkilökohtaisesti Jeesukseen! Häneen, "Joka monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa."
Valtavalla tavalla sinetöitiin ristillä tapahtunut syntiemme sovitus! Jeesus ei jäänyt kuolleena hautaan, vaan nousi ylös kuolleista!
Kun apostolit, Pietari etunenässä - heti helluntaipäivänä, Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen, seurakunnan syntymäpäivänä - julistivat evankeliumia, julistivat he Jeesuksen ylösnousemusta:
"Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia" (Apost. teot 2:32).
Meidänkään ei tarvitse siitä vaieta. Ei tarvitse selitellä, vaan yksinkertaisesti sanoa: Kirjoitettu on!
Toinen asia, johon haluan vielä viitata, on tärkeä:
"Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää" (Apost. teot 1:4-5).
Valtava lupaus!
Pyhän Hengen kaste - Pyhän Hengen täyteys - on alkuseurakunnan menestymisen salaisuus. Se on myös tämän päivän seurakunnan menestymisen salaisuus.
Siksi palatkaamme alkulähteille, täyttymään Pyhällä Hengellä!
Pyhä Henki tekee evankeliumin väkevät - mutta yksinkertaiset - totuudet meille eläväksi ja meidän kauttamme niille ihmisille, joille voimme olla niitä välittämässä.
Lopuksi haluan esitellä sinulle kohdan Jumalan Sanasta, jossa on lyhyin ja selkein määritelmä evankeliumista:
"Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin on kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin on kirjoitettu,..." (1. Kor. 15:3-4).
Jouko Kuusjärvi
Jouko Kuusjärvi
Siunausta!
Ps. "Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima" (1. Kor. 1:18).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti