3.12.
Miten menee? Jotkut, joilla on "kasvantaväärät" leukaluut, saattavat vastata tuollaiseen kysymykseen: "Siinähän se, ihan niinkuin märkää polttelis!" Saattaahan tuo "mitä kuuluu"-kysymys tulla eteen myös muodossa: Miten luistaa? Vastaukseksi saattaa saada: "Sellaistahan se on, kuin mäenlasku kesällä!" Voipihan kuulumiset joku kysäistä näinkin: Mitä kuuluu? Vastaukseksi voi kuulla: "Kaikki, mitä kovaa puhutaan!". Onhan näitä vastauksia tullut itsekin viljeltyä - Etelä-Savolaisia kun tässä lähtöisin kuiten ollaan. Melkein niitä "piallysmiehiä" - vuan näkkyypä nuita sellasia kasvavan muissakii muakunnissa.
Mutta: Tuo kuulumisten kysyminen. Se on hyvä kysyminen. On joitakin meissä, jotka kysyvät sen siksi, että haluavat kuulla ihan oikeasti, mitä tuolle toiselle - ihan oikeasti - kuuluu. Meitä lienee kuitenkin useita, jotka kysymme muuten vain, kevyesti, jutustelun avaamiseksi - oikeastaan ajattelemattakaan pohjimmiltaan sitä, mitä sille toiselle saattaisi kuulua.
Tuollaiseen kysymykseen vastaajinakin saatamme kätkeä sen - mitä meille todellisesti kuuluu - vaikkapa huumorin sekaan. Emme - ainakaan aina ja kaikille - kykene tai halua alkaa puhumaan mitä meille kuuluu. Jos kuitenkin hän - jolta olemme kysyneet - alkaakin purkamaan sitä, mitä hänen elämäänsä oikeasti kuuluu, niin sopiiko se meille? Olemmeko siihen valmiit? Niissä tilanteissa taitaa "oikeanlaiseksi kuulijaksi" asettautuminen olla se ensisijainen asia. Siinähän sitä, jo iäkkääksi tulleella - etelä-savolaisella "vuolijalla" - onkin kasvamista. Olen kuiten - näinkin vanhaksi eläneenä - jo vähän oppinut suhtautumaan vastauksia/suuntaa/ehdotuksia "nopeasti ja vakuuttavasti" antaviin/esittäviin/roiskiviin henkilöihin. On aina hyvä koetella kaikki. Jumala kyllä meitä johdattaa ja huolta pitää. Apua saamme useinkin toisen ihmisen neuvojen kautta.
Voimme itsellemmekin esittää - näin vuoden alussa - kysymyksen: Mitä minulle kuuluu? Kuinka minulla hurisee?
Hyvä on meidän Herran kasvojen edessä pyytää päivittäin sitä, että saisimme elää päiväämme - yötämmekin - Hänen johdatuksessaan. Silloin meillä on vahva tunne sisimmässämme, että emme kohtaa ihmisiä sattumalta.
Tuon kaltaiseen pohdiskeluun johdattauduin - en kait sattumalta?
Noustuamme Sunnuntaihin, söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Verensokeriarvo oli 5.1. Ruokavalio - erityisesti - ja liikunta ovat tärkeitä. Pakkanen oli laskenut - taisi olla n. 7 astetta. Luin Matteuksen evankeliumia.
Ajelimme 11:ksi helluntairukoushuoneelle Ehtoollisjuhlaan. Reenilän Jouko johteli. Aisti kaikesta, että hän oli valmistautunut hyvin tilaisuuteen. Sen koki puheenvuorossa, jonka hän käytti alussa - ja muutenkin. Ei ole tarkoitus arvostella veljen aikaisempia kokoustenjohtamisia ja puhumisia, mutta jotakin uutta oli ilmassa - kenties jotain hyvää suhteessa Herraan oli tapahtunut. Rukousviikon päätöstilaisuus. Musiikin johtaminen - Joukon, Jussin ja Jannen "voimin" - oli myös voideltu. Kaiman "rokahtava" kitaransoittotyyli oli mukavan "tukevaa" ja hyvää. Sellaista se on kaikki voitelussa. Turusen Mikan saarna jatkui saman voitelun alla. Jumalan läsnäolo oli tilaisuudessa. Vietimme yhdessä ehtoollista - ainoaa juhlaa, jonka Jeesus on asettanut. Tämä sanonta ei suinkaan tarkoita sitä, että muita juhlia ei tulisi viettää. Ilman muuta. Uskon, että rukous vaikutti tässä(kin) hyvässä tilaisuudessa. Nuo edelliset "arvioinnit" eivät ole ns. ylisanoja, tai ns. imarteluja, vaan menetetyn metsikön reunamilla asustelevan "vuolijan" sydämentuntoja - ja hänelläkin on Pyhä Henki. Veli Paavalin sanontaa mukaellen. Yleensä minun tulee sanottua enemmänkin "alisanoja". Tämä "vuolijan loki" on sellainen paikka, jossa on mahdollisuus tuoda esille sydämen ja pään ajatuksia - siinäpä sitten lukijat päättelevät, mitä päättelevät mitä on tullut vuoleskeltua.
Kokouksen jälkeen oli kahvitarjoilu alakerrassa.
Palatessamme kotiin tilaisuudesta, alkoi hiljakseen sadella lunta. vaihdettuani vaatteet kävin ensitöikseni hakemassa puita ja sytyttelin takkaan tulen. M-L laitteli ruokaa - lämmitteli ja teki uutta. Pehmeännäköisiä, kasvavia, lumihiutaleita leijaili maahan. Nopeasti hämärtyi kaamospäivä.
Söimme VHH-ruokaa, joka oli hyvää ja ravitsevaa. Kaikenlaisia jouluisia valoja oli somistuttamassa hämärää oloamme. Takkatuli loimotteli mukavasti. M-L sytytteli kynttilöitä useaan lyhtyyn ja laittoi niitä etupihan puolelle puun oksille roikkumaan, sekä porraspieliin. Tunnelmallista. Lumihiutaleita ilmassa ja mukavaa valoa pimeydessä.
Päivän mittaan kuulimme - kyselimmekin - missä päin Venäjältä tulijat - Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel - ovat tulossa. Timokin kyseli, olemmeko kotona, että käväisisivät, kun hakevat esikoistaan Saarijärveltä. Tulivatkin sitten kohta. Milenan touhuja on mukava seurailla - pieni 1 v. Kaikki se on elämänrikkautta, josta olen kiitollinen.
Kävimme Timon kanssa saunan löylyissä. Vastakin oli, jota vähän käyttelimme. Ei kuitenkaan ollut sellaista isompaa "vastanheilutuksen" halua. Ollessamme saunassa, tulivat Venäjän kävijätkin. Deniskin kävi pesuhuoneen ovelta huikkaamassa - olemme lauteilla - mutta ei tullut saunaan. Ketään heistä en ennättänyt nähdä, kun olivat "hirmu aikaisin" lähteneet liikenteeseen ja eivät jääneet tarjoiluja ottamaan. Huomenna työpäivät - paitsi lapsilla. Saunan jälkeen otimme niitä tarjoiluja.
Omien mentyä tuli illan mittaan otettua vapaasti iltapalaa suuhunsa. Pakkanen oli 22 mennessä noussut yli 12 asteeseen.
Katselin ja kuuntelin TV7 Plussasta ohjelman Raamatun profetiat ja Antikristus. Siinä puhui palestiinalainen kristitty Wald Shoebat - toivottavasti kirjoitin nimen oikein. Hän on entinen muslimi ja tullut kristityksi v. 1993. Jos sinua vähänkin kiinnostavat näkökulmat lopunaikoihin, niin ehdottomasti suosittelen katsomaan arkistosta kyseisen ohjelman - ja ota kynä käteen ja vihko nenän alle. Tulee sen kaltaista asiaa, että saatat haluta merkitä muistiin. Voi olla, että kun kuuntelet miehen - jota pidetään "yksinäisenä sutena" - julistusta, niin varmojen mielipiteiden esittäminen oikeina pidetyistä lopunaikojen tulkinnoista hiljentyvät. Saat hyvää ainesta asioiden edelleen tutkimiselle Raamatusta. Sellaisenkin luvun hän kertoi, että Raamatussa on 8362 profeetallista jaetta. Jäipä mieleen tällainenkin sanonta: "Ellei elämässäsi ole susia, ehkä et ole lammas".
Siunausta!
Ps. "Kaikki, mitä te teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa kristusta" (Kol. 3:23-24).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti