15.1.
Se on sitten taas viikonloppu alkamassa - perjantai. Nousimme uuteen päivään "ihan kohtuullisessa ajoin" - meille. Pakkasta taisi olla 17-18 paikkeilla. Sytyttelin valot kynttilöihin ja tulet takkaan. Söimme aamupalaa - pannulla paistettuja lohenpaloja, höyrytettyä parsaa, salaattia - ja joimme kahvia.
11:ksi ajeleskelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 4 rukoilijaa. Menomatkalla käväisin Sirkalta hakemassa villasukkia moni, monia, kymmeniä pareja, vietäväksi lämpiminä terveisinä lapsille, sinne suunnalle, jonne olen ensi maanantaina lähdössä - "Uralin juurille". Se on todella iso määrä, mitä olen saanut Sirkalta näitä sukkia monille matkoille vietäväksi, niille jotka tarvitsevat. Sydämellinen kiitos! Monella tavalla voimme olla mukana evankeliumin työssä.
Palatessani rukoushetkestä hain Danielin koulusta meille. Tarvaalan kylällä - meiltä 3-4 km - paloi navetta.
13 maissa hain Emilian koulusta meille - ainakin heidän luokkansa oli ollut luistelemassa Summasen jäällä. Daniel lapioi polun puuliiterille ja biojäte-astialle - läpi nietosten. Puitakin toi laatikolla sisälle.
Emilia ja Daniel kävivät tuossa meidän vieressä olevan ojan jäällä hakkaamassa jäähän reikää.
Denis tuli töiden jälkeen hakemaan lapset meiltä. Söimme yhdessä "viisisin" ja joimme kahvia.
Illemmalla nousin NSU:n (Nouse Selkään Uudestaan) satulaan ja poljeskelin 3 x 30 min. eli 90 min. yhteensä. 18.40. - 20.20. sisällä. Verensokeri oli aloittaessani 7.9., klo 19.10. se oli 6.6., klo 19.47. 4.6. ja 20.20. 4.1. Että, sellainen "sokerimylly." Voisi kutsua myös rukouspyöräksi, sillä rukouksen hengessä "matka taittuu" mukavasti ja nopeasti. Kiitän Jumalaa kaikesta!
Söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L "tsekkasi" oikean isonvarpaan nivelen sivun paranemista. Pakkanen oli kiristynyt yli 21 asteeseen.
On ollut ajatuksenani julkaista Sytykkeitä rukouselämään 2 -kirjanen. Aineisto on ollut kyllä jo vuosia olemassa, mutta ei ole ollut mahdollisuutta painattaa kirjaa. Jos Jumala suo, niin sekin asia tapahtuu. Sytykkeitä rukouselämään 1. on ollut kirjanen, josta on yhä enemmän tullut myönteistä palautetta. Tekstithän ovat hyvin yksinkertaisia ruohonjuuritason tekstejä. Varat, joita kirjasista kertyy, menevät lyhentämättömänä lähetystyöhön sukulaiskansojemme parissa. Tuota "ykköstäkin" on kyllä vielä saatavilla.
Sanomaa vuoden alkuhetkiin:
KUN KUSTI POLKEE, NIIN POSTI KULKEE!
"Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan" (1. Kor. 15:57-58).
Tumtuu hyvältä ja rohkaisevalta lukea tuollaisia sanoja.
Se, minkä teen Herralle, ei koskaan mene hukkaan.
Annetaan itsellemme lupa innostua yhä enemmän tekemään Herran työtä - innokkaasti.
Evankeliumin posti voi kauttamme kulkea lähelle ja kauas ja saavuttaa yhä uusien ihmisten sydämiä. Se on innoittava näköala.
Joku nokkela on sanonut totuuden: Vesi on ilmaista, mutta sen pumppaaminen maksaa. Evankeliumin raikas vesi on jokaiselle ihmiselle ilmaista, mutta sen vieminen niille, jotka eivät ole vielä omistaneet sitä sydämeensä, maksaa aina jotakin.
Polkeminen ja pumppaaminen maksaa. Jumalalta tulee sekin, millä maksamme.
"Vaan: kukapa menee, jos me emme mee?"
Voimme avata sydämemme, rahapussimme, pankkitilimme, soitinkotelomme, suumme, kenkämme, kätemme, sydämemme: koko elämämme Hänen käyttöönsä, että ne, jotka ovat lähellä ja kaukana, mikäli meistä riippuu, voisivat uskoa Jeesukseen.
Voimme avata itsemme ja seurakuntamme kanavaksi Jumalan käyttöön, että evankeliumi voisi saavuttaa heidät, jotka ovat vielä matkalla väärään osoitteeseen - kadotukseen.
Pyhän Hengen voitelu saa sen aikaan.
Siksi me rukoilemme - rukoilemmeko me siksi?
Tärkein evankeliumin eteenpäin viemisen muoto on muuttunut elämäni ja sanani siellä, missä olen, elän ja liikun.
Minusta ei ole siihen, jos en halua elää Jeesukselle.
Pyhä Henki tekee jokaisesta Jeesukseen uskovasta Hänen todistajansa.
Siitä voi tulla etuoikeus.
Silloin se ei ole velvollisuus - vaikka se onkin velvollisuutemme.
Sana kehottaa meitä olemaan vahvoja Herran työssä. Ennen kaikkea tässä tarkoitetaan, että haluamme päättää lujasti sydämessämme olla mukana Hänen työssään.
Haluamme laskea lujan, lujitetun, perustuksen olla Herran käytössä - ei omassa, vaan Hänen voimassaan.
Aivan niin kuin tahdomme pysyä lujina uskossakin.
Asiaa vahvistetaan vielä kehotuksella olla järkähtämättömiä Herran työssä. Tarkoitetaan sitä, että emme horjahda pois tekemästä Hänen työtään. Kielteinen puoli järkähtämättömyydelle on nimittäin horjahtaminen, horjuminen, jolloin jokin liikuttaa meidät pois paikaltamme.
Sana kehottaa meitä olemaan innokkaat Herran työssä.
Tarkoitetaan sellaista innokkuutta, jossa olemme sydämessämme rikkaasti, runsain määrin, ylen määrin, lisääntyvästi,runsaudessa elävän halukkaasti, suuremmasti, lisääntyvästi, runsaudessa elävän halukkaasti, suuremmasti, yllin kyllin, ylitsevuotavasti, halukkaita tekemään Herran työtä.
Sana kehottaa olemaan aina innokkaita Herran työssä.
Sana "tietäkää" (ettei Herra anna työnne mennä hukkaan) tarkoittaa: tulla näkyviin, näyttää. Voimme nähdä, ettei Herran työ, jota teemme, ole turhaa. Tavalla ja toisella sen hedelmä tulee ajanoloon näkyviin.
Herra ei anna työsi mennä hukkaan!
Vaivannäkösi ei ole turha Herrassa!
Sinulle on varattu Pyhän Hengen voitelu, voima ja johdatus, tehdessäsi Herran työtä!
Jouko Kuusjärvi
Siunausta!
Ps. "Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas" (1. Joh. 3:2-3).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti