18. - 29.1.
ENSIMMÄISEKSI: Kovasti anteeksi kaikilta teiltä, jotka olette käyneet kurkkaamassa tätä blogia, että olisiko siellä jotakin kirjoitettuna! Ja eihän sieltä mitään löytynyt!
TOISEKSI: Selitys tekstien puuttumiseen on sellainen, että lähtiessäni Venäjälle unohtui puhelimeni kotiin. Sellaistakin sattuu. Marja-Leenan ollessa viemässä minua Jyväskylään junalle muistin asian.
Maanantaina 18.1. klo 3.30. heräilimme ja M-L vei minut rinkkoineni ja reppuineni klo 6.22 lähtevään junaan Jyväskylään. Pakkasta himpun alle 30. Veikon kanssa sieltä Tikkurilaan, josta parin veljen pikkuautokyydillä Pietariin. Perillä Pulkovon lentoasemalla olimme 16.30 maissa. Kone Syktyvkariin, Komin tasavaltaan, lähti klo 23.55. Parin tunnin päästä olimme perillä. Daniil oli meitä vastassa. Majapaikkaan syömään ja nukkumaan.
Eilen - perjantaina 29.1. - saavuimme takaisin kotiin. Heräsimme Komissa klo 03. Daniil vei meidät lentoasemalle, josta lento lähti klo 5.20. Pietariin, jossa meitä oli vastassa kaksi miestä, jotka olivat muillakin asioilla Karjalan alueella. Huristelimme Suomeen. Komissa oli mukava pakkaskeili, mutta Pietarissa plussainen loskakeli. Vasta Keski-Suomeen ja Saarijärvelle päästyä oli oikein lumisen ja talvisen näköistä. Tikkurilaan tulimme tuolla pikkuautokyydillä, jossa jäi n. vartti aikaa jyunan lähtöön, jolla tulimme Jyväskylään. Siellä taas odottelin puolisen tuntia linja-autoa lähteväksi Saarijärvelle. Kotona olin rinkkoineni ja reppuineni n. 20 maissa. Vuokra-talomme etupuolella paloivat kynttiät tunnelmallisesti useissa lyhdyissä puiden oksilla, sekä rappusten pielessä. Myös sähköisiä tunnelmavaloja. Oli mukava tulla kotiin.
Rakas vaimoni M-L oli seuraamassa netin kautta live-lähetystä Kolarista Pohjoiskalotin Rukouskonferenssista. Minäkin siinä pääsin mukaan. Samalla purkailin pakkauksiani. Saunan laitoin lämmite ensitöikseni. Pian istuskelin hyvissä löylyissä. M-L oli tehnyt hyvää pizzaa, jota teen kanssa söimme. Jälleen voin sano - niinkuin on tullut tavaksi todeta - että on yksi Venäjän reissu vähemmän.
Sydämelliset kiitokset esirukouksista matkaan liittyen! Puhuminen tuntui aika avoimelta. Veikolle myös yhteisestä matkasta! Suuret kiitokset Matille, Pentille ja Pekalle kyydeistä! Eikä yhtään vähäisemmät kiitokset jokaiselle, jotka olitte Jumalan vaikutuksesta mahdollistamassa tämänkin matkan! Sirkalle kiitokset 40 parista villasukkia, ynnä joistakin päähineistä, jotka olivat lämmin lahja komi-seurakunnan kautta annettavaksi tarvitseville! Eniten kiitoksia Jumalalle, joka kaiken kaikessa vaikuttaa! Ilman Häntä kaikki on turhaa.
Huomattavan paljon juuri tälle matkalle sain - ennen matkaa - rohkaisevia profeetallisia viestejä. Ne ovat mielessäni ja ylös kirjoitettuina - ihan tulevia(kin) päiviä varten. En niistä sen enempää tässä.
Saattaa olla - Jumala sen tietää - että joitakin asioita tulevia aikoja varten "saattoi olla avautumassa" matkan aikana. Hän johdattakoon.
Tilaisuuksia pidimme Syktyvkarissa, Visingassa ja Meshadorissa. Tarvetta kylätyölle olisi kaikkialla - myös Visingan ja Meshadorin alueen 17:ssä kylässä. Jumala johdatelkoon! Meshadorissa olisi näkyä kylien työstä. Jatkossakin olemme syvästi kiitollisia esirukouksista ja -rukoilijoista!
Kiinnitimme matkalla huomiota myös sairaiden puolesta rukoilemiseen. Olikin runsaasti ihmisiä joiden puolesta saimme rukoilla. Yksi ihminen - sairaanhoitaja - todisti heti tilaisuuden jälkeen parantuneensa. Hänen jalkansa olivat olleet kipeät.
Pari kertaa saimme käydä saunassa - ja kylpeä vastalla. Saunat olivat kuumia - joten kummallakin kerralla oli mukava käydä "piehtaroimassa" kominmaan valkoisessa ja pehmeässä lumessa. Lunta olikin paljon - yli puoli metriä - ja meidänkin aikanamme sitä tuli jonkinverran lisää.
Pakkanen oli parhaimmillaan n. 26 asteessa. Kävin päivittäin n. 1.15. - 1.30 min. rauhallisilla kävelylenkeillä koulun kentän kapealla, tallautuneella, polulla. Yhtenä päivänä kävimme hiihtämässä - minä vitosen ladun, toiset kolmosen.
Joissakin kodeissa kävimme vierailulla.
Yhteen paikkaan minulla oli mahdollisuus antaa "huomattavasti" - itseni ja ehkäpä saajankin mielestä - akuuttiin tarpeeseen: rukoushuoeen hirsiksi tarkoitettujen tukkien saamiseksi pois metsästä. Niitä kaadettiin juuri.
Minäpä en tällä kertaa tämän enempää. Kiitos kaikille! Sukulaiskansojemme alueilla(kin) on paljon "maata valtaamatta" Kristuksen evankeliumilla. Siksipä rukoilkaamme - Jeesuksen käskyn mukaan - työmiehiä elonkorjuuseen, sillä eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Herra, jolle sato kuuluu, kyllä tietää kenet minnekin kutsuu ja lähettää. Itsekin pyydän sulkeutua tällaisen esirukouksen kohteeksi, koska tarpeita ja paikkoja on paljon. Oikein sydämestäni pyytäisin rukoilemaan myös omallekin kohdalleni sitä, että Hän voisi laajentaa vaikutusalaani sekä ihmismääräisesti, ettäarmoituksellisesti!
Siunausta!
Ps. "Tee avaraksi telttasi sija, levennettäköön sinun majojesi seinien kangas. Älä säästele! Pidennä telttaköytesi ja vahvista vaarnasi. Sillä sinä olet leviävä oikealle ja vasemmalle, sinun jälkeläisesi ottavat omiksensa kansat ja tekevät autiot kaupungit asutuiksi. Älä pelkää, sillä et sinä häpeään joudu; älä ole häpeissäsi, sillä et sinä ole pettyvä..." (Jes. 54:2-4).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti