2.1.
Lauantai. Eilen illalla oli pakkasta jo yli 10 astetta. Nyt herätessämme n 15. Kaunis hämäräinen aamu. Selkeä taivas, joka alkoi vähitellen saada hillittyä väriä. Söimme VHH-aamupalan ja joimme kahvia kynttilän ja jouluvalojen katsellessa. Kuusessa loistivat kynttilät olohuoneen puolella. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
M-L:n lähdettyä kylälle kauppa-asioille, kolusin minä puut liiteristä ja raapaisin tulen takkaan.
M-L:n tultuakylältä lähdin ajelemaan Uuraisille, Höytiän kuusikoihin. Aurinko paistoi matalalta silmiin - tai olisi paistanut, jos en olisi laittanut "lippaa" alas. Menin Timolle auttelemaan liiterin peltikatonteossa. Katolle en noussut, vaan kantelin naapurin Riston kanssa - joka on ammattilainen rakentajana - peltejä paikalle ja työntelimme ylös, jossa Timo veteli net katolle. Riston kanssa ruuvailivat kiinni. Minä muun liikenevän ajan kantelin jo puita pinoon uuteen liiteriin - niitä puita, joita olin sirkkelöimässä ja halkomassa tässä taannoin.
Välillä söimme hyvät ruuat ja joimme kahvia. Pia ja Milenakin kotiutuivat. Mukava pieni "tytön typykkä" - siis tuo Milena. Alkoi nopeasti kaamospakkaspäivä hämärtyä ja tullapimeä. Syömisen jälkeen Timo vielä kiipesi katolle hommiin, minä kantelin puita liiteriin. Nyt ei haittaa, vaikka luntaki8n sataa. Hyvin net hommat etenevät ajallaan - ja mikseivät etenisi ovathan kyseessä siinäkin talossa rukoilevat ihmiset. Jumala on luvannut johdattaa niitä jotka kulkevat rukoillen. Suosittelen!
Ajelin kotiin. Vaihdoin heti lenkkivaatteet ylle ja ajelin urheilukentälle 10 km "kävelynomaiselle" lenkille. Menin km-ajoin 7.46 - 8.16 haarukkaan. Kentän pinnalla se sama ohut lumikerros kuin aikaisemmillakin kerroilla. Se ei haitannut. Tähdet seurasivat yksinäisen hiiviskelijän menoa. Pakkasta 16 astetta. "Nääveli klyyvarin" alla jäätyi roikkumaan puikkoja - ei kuitenkaan sukka. Ihan mukava lenkkisää.
Täällä ei ole juuri nimeksikään lunta. Siellä kaukomailla - jossa - "Terot" ovat parhaillaan - ei ole kuin kesää. Siellä maassa - Venäjällä - missä "Terhit" puolestaan ovat, on talvi. Eilen tuli sieltä kuvia mummin älypuhelimeen. Yhdessä kuvassa Daniel oli joululahjaksi saamansa ohjattavan - oikein ohjaustanko - lumilaudan kanssa köyden päässä moottorikelkan perässä. Varmaan oli mukava kyyti. Isä-Denis oli moottorikelkan sarvissa. Toisessa kuvassa oli Emilia posket punaisena talvisessa maisemassa. Mukavia kuvia!
Palattuani lenkiltä, oli M-L - niinkuin lenkille lähtiessäni puhuikin - paistelemassa mantelilettuja. Niinpä kohta nautimme tuikkujen ja kynttelikköjen tuikkiessa mantelilettuja mansikoiden ja kermavaahdon kanssa, teetä kulautellen - VHH-ohukaisia. Verensokeri minulla aamulla herättyä 5.7. Nyt lenkin jälkeen myös 5.7.
Kävin saunan löylyissä - enkä malttanut olla hautomatta vastaa. Hyvältä se tuntui pintaan. Pienestä se syntyy ilo menetetyn metsikön reunamilla vuokrapirtissään asustelevan Vuolijan rintaan.
Sanomaa vuoden alkuhetkiin:
YHTEISESSÄ RUKOUKSESSA ON VOIMAA
"Uskovat ... rukoilivat" (Apost. teot 2;42).
Pyhä Henki on rukouksen Henki. Hänelle tärkeää ja rakasta on johdattaa uskovat läheiseen, jatkuvaan, rukousyhteyteen taivaallisen Isämme kanssa.
Odottaessaan Pyhällä Hengellä täyttymistä, uskovat "pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä" (Apost. teot 1:14).
Kun Pyhä Henki oli vuodatettu, ja ensimmäinen seurakunta oli syntynyt, meille kerrotaan, että seurakunta rukoili yhdessä. Pyhä Henki johdatti heidät rukoilemaan. Rukouksen kautta he saivat kokea Pyhän Hengen täyteyttä jatkuvasti. He elivät Pyhän Hengen ilmapiirissä ja läsnäolossa, tietäen, että ilman Jumalan Hengen vaikutusta he olisivat täysin avuttomia.
Rukous kertoo meille siitä, että alkuseurakunnan uskovat tahtoivat olla riippuvaisia Jumalasta, Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä.
Meille kerrotaan (Apost. teot 3) kuinka Pietarin ja Johanneksen kautta parani yli 40 vuotias, koko ikänsä rampana ollut mies. Sen seurauksena heidät vangittiin (Apost. teot 4). Vapaiksi päästyään apostolit "menivät omiensa luo" (Apost. teot 4:23). He kertoivat mitä heille oli sanottu. Mitä sen jälkeen tapahtui? Alkoivatko kaikki yhdessä valitella asioiden kurjaa tilaa? Ei, vaan: "Sen kuultuaan kaikki alkoivat yhteen ääneen rukoilla Jumalaa. He sanoivat: Valtias, sinä joka olet luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on!" (Apost. teot 4:24). He alkoivat rukoilla yhdessä yksimielisesti. He ylistivät ja kunnioittivat Jumalaa, vedoten Hänen Sanaansa. Huomiotani kiinnittää heidän rukouksessaan se, että he eivät pyytäneet erityisesti suojelusta itselleen. Mitä he rukoilivat? "Katso nyt, Herra, kuinka he meitä uhkailevat! Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi" (Apost. teot 4:29). He pyysivät, että voisivat rohkeasti tehdä sitä, mikä oli heille tärkeintä: julistaa Jumalan Sanaa. Se on seurakunnan tärkein tehtävä. He rukoilivat yhdessä muutakin: "Ojenna kätesi, Niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä" (Apost. teot 4:30). Sairaiden paraneminen, ihmeet ja tunnusteot kuuluivat evankeliumin julistukseen. Niiden kautta Jumala osoitti valtasuuruuttaan. Ihmiset saivat avun. Monet, monet, tulivat vedetyiksi evankeliumin vaikutuspiiriin ja tulivat Jeesukseen uskoviksi. Ihmeet eivät olleet vain jokin aivan kuin extra, tai lisuke, vaasn elimellinen osa evankeliumin julistusta.
Antaessaan lähetyskäskyn opetuslapsilleen: mennä saarnaamaan evankeliumia kaikkeen maailmaan (Mark. 16:15), Jeesus sanoi: "Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit ... (Mark. 16:15-18). Niin myös tapahtui: "Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä" (Mark. 16:20).
Mitä tapahtui siinä rukoushetkessä, josta olemme aiemmin puhuneet: "Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa" (Apost. teot 4:31).
Jumala vastasi rukouksiin. Vain Pyhä Henki voi antaa meille voiman ja kaiken sen mitä tarvitsemme. Siksi meidänkin tulee rukoilla paljon yhdessä ja yksin.
Jouko Kuusjärvi
Siunausta!
Ps. "Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on, se kansa, jonka hän on perinnöksensä valinnut" (Ps. 32:12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti