13.1.
Marja-Leena meni aamusta Danielin luo - hän kun on flunssassa, eikä mennyt kouluun tänään. Noustuani laittelin kuuseen ja kynttelikköihin - sekä elävään kynttilään keittiönpöydällä - "tulet". Myös takkaan tulen lämmittämään huushollia. Siinäpä juuri saapuivat tyttärenpoika Daniel ja mummikin meille. Siinäpä sitten aamupalaa ja kahvia maisteltiin.
Ulkona ollut yöllä ja nyt aamulla - ja koko päivän kova tuuli. Tuiska lensi ja kinoksia syntyi - vaikkei ihan isoja.
Luin Markuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - Danielkin mukana.
Aloin taas jatkaa näiden paperieni setvimistä työhuoneessa. Se kuitenkin loppui lyhyeen kuin kanan lento - ja parempi vaihtoehto se asia olikin, joka homman keskeytti. Meijjän ovelle nimittäin ilmestyi mies - tuttu mies - joka ensi sanoikseen sanoi, että hän tuli hakemaan teidän peräkärryn pois. Rukousvastaus - sillä on rukoiltu, että kärry menisi kaupaksi. Vein jo joitakin aikoja sitten pieniä ilmoituksia myynnissä olevasta peräkärrystä kylälle, kauppojen ilmoitustauluille, puhelinnumeroineen ja hintoineen. Kyseessä oli se hyvä lähetysperäkärry, jonka hommasin - Jumala järjesti työhönsä ihmeellisellä tavalla - Suomalais-Ugrilaista lähetystyötä varten. Kuitenkin, kun maasturia ei enää ole, oli tuo kärry liian painava tavalliselle henkilöautolle. Kuomullinen, hyväkuntoinen, kärry. Niin tuli ostaja ovelle. Käytyäni hakemassa Emilia-koululaisen meille koulusta, ajelin heti katsastusasemalle, jossa kärry vaihtoi omistajaa. Hinta, jonka olin sille laittanut, oli sopiva tinkimättä. Rahat käytetään lyhentämättömänä lähetystyöhön sukulaiskansojemme parissa. Kun Jumala on mukana asioissa, ne menevät hyvin. Kun olen kysymyksessä juuri minä, niin eivät asiat muuten hyvin menisikään. Kiitän Jumalaa rukousvastauksesta!
Söimme nelisin yhdessä lasten kanssa - hyvää kaalikeittoa.
Meillä muuten lähti tänään ulos yksi "tunnelmankohottaja" - nimittäin joulukuusi ei enää seiso permannolla. M-L rapsi siitä koristeet pois. Nyt se seisoo tuolla "sireeniaitaa" vasten - siinäpä lintuset istuskelevat ja ihmettelevät, että on uusi puu - kuusipuu - kasunut tähän. Kynttiläamppelit- yms. M-L myös raivasi pois odottelemaan ensi joulua - kuitenkin tuonne keittiön ikkunalaudan pituudelle ilmestyi mukavat kynttilävalot. Terokin täällä viikonloppuna lausui: Isä se aina tunnelmoi! No, sehän se on elämän eliksiiriä täällä karussa maailmassa. Halvathan net on ... huvit.
Denis kävi töistä tullessaan lapsia hakemassa. Tarjoilujakin siinä otettiin. Ja ulkona sen kun tuisku lensi. Kävin viemässä Deniksen, Emilian ja Danielin kotiin - Denis kun tuli työkaverin autossa.
M-L hoiti minun oikean ison varpaan nivelen reunaa - sitä, johon löin syyskesällä vesurilla rankametsässä. Se ei ole oikein "viimisenpäälle" parantunut. Nytkin piti puhkaista ja ottaa nestettä pois.
Jalkaoperaation jälkeen pääsin parturiin pesuhuoneeseen - tuuheat kutrini jäivät taas kaikki sinne lattialle. Net, jotka vuolijan tuntevat, tietävät, että sillä ei juuri niitä kutsera ole - ts ei ollenkaan.
Kävin 8.3 km hiljaisella, "kävelynomaisella", lenkillä Tarvaalan suunnassa. Olihan se aika pöpperöistä se pyörätie - ja siitä johtuen vaariskan meno aika töpsyttämistä, mutta lenkki tuli kuitenkin iloiten tehtyä. Tuli mieleen suuri kiitollisuus Jumalalle terveydestä ja siitä, että on mahdollisuus liikkua. Pakkasta oli 11 asteen tienovilla. Paluumatkalla varsinkin tuuli oli aikamoinen. Tuisku lennätti pisteleviä lumikiteitä naamaan.
Palattuani lenkiltä ja suihkussa käytyäni, lähdin heti Herran kohtaamisen iltaan helluntairukoushuoneelle. Se alkoi klo 18.30. Aholan Timo johteli. Heikki ja Kalevi - hyvillä äänillä laulavat veljet - Uuraisilta, hoitivat musiikin. Molemmat käyttivät laulujen lomassa myös puheenvuorot. Heikki puhui lyhyesti Luuk. 10:1 pohjalta evankeliumin viemisen tärkeydestä ihmisille - myös kylille. Mukava oli kuulla vanhimmistoveljen suusta sellaisia sanoja ja halua mennä viemään evankeliumia kylillekin ja sinne missä ne ihmiset ovat, jotka eivät vielä usko Jeesukseen. Siellähän niitä mm. lauluja, todistuksia ja puheita tarvitaan enemmän kuin, että niitä vuodestatoiseen pidetään vain uskovien keskuudessa. Kalevin puheenvuoro oli todistusluonteinen. Järvisen Paavo julisti evankeliumia ja johti rukouspalveluun.
Kokouksen loputtua koin päivän "toisen ihmeen" veljen kautta, joka oli johdattautunut kokoukseen. Kiitos Jumalalle!
Ennätin kokouksesta kotiin tultuani vielä katselemaan loppuja Sateet lähetä -tilaisuudesta, Seinäjoelta, jota M-L katseli netin kautta.
Iltapalaa ja teetä - tunnelmavalaituksessa.
Semmosta.
Sanomaa vuoden alkuhetkiin:
HAUREUS JA SEURAKUNTA
"Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija" (Ef. 5:3-5).
Kirjoitan tästä vakavasta ja kipeästä aiheesta rakkaudella ja totuutta noudattaen, kohdistamatta tätä sanomaa erityisesti johonkin määrättyyn seurakuntaan.
"Siveettömyyttä" -sanan kohdalla on vanhemmassa käännöksessä sana "haureutta".
Otan tekstissä mainituista asioista esille nyt vain haureuden.
Seurakunnan keskuudessa ei saa olla haureudessa eläviä jäseniä. Kirjeessään Efeson seurakunnalle Paavali sanoo, että tällaista "älköön edes mainittako teidän keskuudessanne" (vanhempi käännös).
Avoliitto ja avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet eivät ole Jumalan tahdon mukaisia, eivätkä voi kuulua seurakunnan jäsenten, Jeesukseen uskovien, elämään.
Seurakunnan jäsenten - tai Jeesukseen uskovien seurakuntaan jäseneksi pyrkivien - on tehtävä valinta väärien suhteiden ja seurakunnan jäsenyyden välillä. Seurakuntien paimenten, vanhinten, tehtävänä on olla hereillä tällaisissa kysymyksissä. Jumalan Sanan mukaisien tooimenpiteiden on oltava voimassa. Muuten joudumme upottavalle suolle.
Seurakuntien jäseninä, sisarina ja veljinä, meidän tulee rukoilla synnissä elävien jäsenten puolesta ja rakastaa heitä. Syntiä emme voi kuitenkaan katsoa "läpi sormien", koska Jumalakaan ei niin tee.
Syy Jeesuksen Kristuksen, seurakunnan pään, maan päälle tulemiseen oli ihmisen synti.
Tärkein asia syntiä tekevien kohdalla on parannuksen tekeminen ja synnin hylkääminen:
"Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä" (1. Joh. 1:9).
"Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä" (Sananl. 28:13-14).
Jumalan ihmeellinen armo on evankeliumin kautta ulottuvillamme. Synnin tunnustamiseen kuuluu aina halu ja päätös hyljätä synti.
Väärissä sukupuolisuhteissa eläville se merkitsee suhteen hylkäämistä, tai jos se on mahdollista, avioliittoon menemistä. Myös siinä tapauksessa, että mennään naimisiin, on väärä elämä väärässä suhteessa ennen avioliittoa tunnustettava syntinä Jumalalle.
Haureudella on muitakin muotoja, kuin ne, joista nyt olemme puhuneet. Esim. pornografia eri muodoissaan. Seurusteleville pareille ei kuulu seksi, eikä nukkuminen samassa sängyssä.
Kirjoitan näin, koska Jumalan Sanassa on kirjoitettu samojen periaatteiden mukaan - ihan julkisesti kaikille.
Pyydän sinua lukemaan esim:
Gal. 5:19, Kol. 3:5, 1.Kor. 5:1-13, 6:13,18, 7:2, 10:8, 2.Kor. 12:19-21, Room. 13:13, Apost. teot 15:20, 1.Tess. 4:3.
Jumalan seurakunta on vajavaisten ihmisten muodostama yhteisö. Kuitenkin seurakunta on Jeesuksen veren kautta pyhitetty, erotettu, Jumalalle. Tästä syystä kenenkään synnissä elävän seurakunnan jäsenen elämä ei ole hänen yksityisasiansa, vaan koko seurakunnan asia. Kaikkien tulee olla auttamassa ja kehottamassa synnin hylkäämiseen - ei suosimiseen.
Erityisesti seurakunnan kaikilla paimenilla, vanhimmilla, on vastuunalainen tehtävä - sillä seurakunta ovat sen jäsenet - hoitaa tällaisia asioita:
"Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa ... Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut..." (1. Piet. 5:1-2).
"Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut, huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen ansainnut" (Apost. teot 20:28).
Jouko Kuusjärvi
Siunausta!
Ps. "Sinun varjelijasi ei torku" (Ps. 121:3).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti