14.1.2022.
Tänään olisi isämme täyttänyt 100 vuotta, jos olisi vielä elossa. Hän kuoli 13.12.2011. "Kiitävi aika, vierähtävät vuodet. Miespolvet vaipuvat unholaan." Niinkinhän voi käydä, että unholaan. Onneksi ei niin.
Perjantaita. Klo 6.50 oli miinuksella 1.7 astetta.
Aamupalaa ja kahvia.
Kävin viemässä Emilian ja Danielin kouluun 8:ksi.
Kahvia.
Luin Ilmestyskirjaa. Rukousta.
M-L kävi tk:ssa.
Kahvia.
Ei muuta kuin taas papereita setvimään työhuoneeseen. Säilytyslaatikoihin tavaraa. Lehtikeräykseen myös. Vähän roskikseenkin. Alkaahan se näyttää jo vähän "raiveemmalta." Samallahan tämä setviminen on ollut - ja jatkuuhan se - oman elämänhistorian - ja perheenjäsenten - elämänhistorian "setvimistä." Ja muidenkin ihmisten elämää vahvasti sivuavaa. Monenlaisia muistoja, positiivisia ja negatiivisia - sellaistahan se elämä on. Enpä siihen nyt mene enempää.
14 hain Danielin ja Emilian koulusta kotiin.
Ruokaa ja kahvia.
Kävin hiihtää kahluttamassa 60 min. pihaladulla. Latu oli "komurainen". Kastui ja sitten jäätyi. Sellainen varovasti hiihdettävä. Vaikea olisi hiihtää sellaista latua, jossa olisi mäkiä. Tuuleskeli. ollutkin tuulinen päivä, joka on heittänyt koivuista varpuja ja männyistä neulasia hangelle.
Nuutinpäivä on jo takana, mutta meillä se vain "kuusi seisoo permannolla ja kaikkien on hauska olla."
Laitoin tulen takkaan.
Poljeskelin kuntopyörää - samalla kirjaa lueskellen - 30 min.
Jatkoin kirjan lukemista.
Iltapalaa ja kahvia.
Seurasimme uutisia - myös Israelista. Katselimmepa TV7:sta Toivonsilta-dokumentinkin. Taitaapi tämä Toivo, Toivo Rahkonen, tulla Saarijärven helluntaiseurakuntaan puhumaan ensi sunnuntaina.
Siunausta!
Ps. "Sinun palvelijasi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä sinun edessäsi" (Ps. 102:29).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti