4.1.2022.
Tiistai. 7.2 astetta ylösnousun aikaan. M-L oli ennen sitä jo hurauttanut tk.ssa "verkokkeissa." Taivas oli harmaa, eli mukavan jouluinen sää herätä jouluvalojen tunnelmaan.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin Juudan kirjettä. Rukousta.
Lunta sateli; välillä tiuhaankin. Tein lumitöitä, en pelkästään nyt satava takia, vaan lapioin mistä ei ollut vielä talven aikana putsattu lumia pois. Parituntia lapioin. Lapiolla sai mukavaa liikuntaa, kun lapiollisen kerrallaan kantoi vähän kauemmas ja heitti vähän kauemmas. Sanovat, että lumenluonti on hyötyliikuntaa. Sikäli se on, että sitä joutuu tekemään.
Samalla rupeamalla laitoin kaapelin kulkemaan autotallista ilmassa auton lähelle. Se kun oli tähän asti hangessa. Voipi lämmittää autoa.
Laitoin myös lintujen pienemmät ruokailuautomaatit, tuosta keittiön ikkunan edessä olevista pihlajista, tuonne kauemmas, kuusen juurelle ja sen lähelle. Sinne olin jo aikaisemmin siirtänyt isomman ruokinta-automaatin.
Laitoin tulen takkaan.
Ruokaa ja kahvia. Hernekeittoa, jossa oli kinkun loput "sattumina." Hyvää.
Kävin "tunnelmahiihtelyllä." Kiersin pihalatua 60 min. Tunnelmallista ase oli monestakin syystä: Oli hämärää ja yhä vain pimeni, jouluiset valot loistivat molemmin puolin ikkunoista, sateli lunta, sai happea ja liikettä, oli kiitollinen mieli, sai olla rukouksen hengessä - vieläkin voisin listaa jatkaa.
M-L oli paistamassa lettuja kun tulin hiihtelemästä. Niitäpä sitten kahvin kera. Kaiken kaikkiaan; tänäänkin tuntuu kuin olisi juhlapäivä, vähintään sunnuntai.
Lueskelimme kirjaa molemmat.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Seurasin Aluevaaliohjelmaa.
Siunausta!
Ps. "Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut" (Ps. 139:1-3).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti