15.1.2022.
Lauantai - eikäpä kovin varahin sängystä ylös ponkaistukahan. 0.9 astetta miinuksella silloin. Sininen taivas. Aurinko paistoi.
Aamupalaa ja kahvia.
Saimme kuvan kahdesta pienestä sisaruksesta - Minja 4 v ja Milena 7 v - istuivat kotona ison pöydän ääressä yhdessä vierekkäin ja rakentelivat jotain; ainakin legoista. Mukava parivaljakko. Joskus aiemmin tuli kuva kun sisarukset olivat luistelemassa - luistimilla seisoivat vierekkäin veikeännäköisinä.
Luin Ilmestyskirjaa. Rukousta.
Hieman kattelin työhuoneessa, että mitä jätetään ja mitä hävitetään papereista, lehdistä.
Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel kävivät. Kahvisteltiin ja mehusteltiin joulutorttuloiden, jätsin ja mansikan kera.
Suksin 20 min. pihalatua alkavassa hämärässä. Taivaalla loisti kirkas, ihan het pyöreäksi vääntäytyvä kuu. Latu kiilteli mukavasti kuun loisteesta. Muistuivat ihan mieleen poikavuosien kuutamot. Hevosen reen anturan jälkikin kiilteli kuun valossa. Puiden varjot olivat tummat ja selvät. Näki hiihdellä ja laskea mäkeä kuutamossa. Nyt näkyi - kuten eilitenkin - kuun vastapuolella taivaanranta keltaisena. Etteikö olisi ollut kaunista ja tunnelmallista.
Kolusin puut pimeästä liiteristä ja tuikkasin tulen takkaan.
Poljeskelin kuntopyörää 60 min. Samalla lujin kirjaa.
Kävin hikoilemassa lisää saunan löylyissä.
Seurasin uutisia - myös Israelista.
Iltapalaa ja teetä - M-L leipoi iltapuolella uudenlaisia keto-leipiä. Tytär-Terhi-Marjalta sai vinkin, kun hän oli sellaisia leiponut. Kynttilä ja jouluiset valot loistivat mukavasti. Myös kuusen kynttilät. Sellaista Lauantai-illan rauhallista tunnelmaa.
Siunausta!
Ps. "Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava, sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut" (Joh. 6:27).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti