20220130

30.1.2022.

TARVITSEMME TULTA!

"Hän kastaa teidät Pyhällä hengellä ja tulella" (Luuk. 3:16).

Martyn Lloyd-Jones on sanonut: "Tämän hetken seurakunta tarvitsee ravistelua, herättämistä; sen on täytyttävä kirkkauden hengellä, sillä se riutuu tässä nykyisessä maailmassa." 

Jumalan Pyhän Hengen tulen tarve henkilökohtaisessa elämässäni on huutava! Jumalan Pyhän hengen tulen tarve Saarijärveläisissä seurakunnissa - Niin kuin muuallakin - on polttava!

G. Campell Morgan, pohtiessaan 1904-1905 Walesin herätystä, on todennut: "Jos voisimme yhdessä seistä Walesin yläpuolella katselemassa sitä, näkisimme tulen syttyvän siellä, toisen täällä, tuolla ja vielä jossakin muualla, näennäisesti ilman mitään ennakkosuunnitelmaa. On kyse jumalallisesta asioihin puuttumisesta, jonka välityksellä Jumala, sanon tämän kaikella arkuudella, sanoo meille: "Näetkö, mitä Minä pystyn tekemään ilman kaikkea sitä, mihin te turvaudutte? Näetkö, mitä Minä voin tehdä vastauksena ihmisten rukouksiin? Näetkö, mitä Minä voin tehdä kaikkein yksinkertaisimpien välityksellä, kunhan he ovat valmiita olemaan kuuliaisiua ja luottamaan Minuun ehdottomasti?"

Vielä yksi lainaus. Guy Chevreau kirjoittaa: "Koko kirkon historian ajan nimenomaan Hengen uudistavan ja eläväksitekevän työn kokeminen on ollut antamassa uutta elämää ja suuntaa aina, kun on oltu luisumassa tyhjiin muotomenoihin ja laitostumiseen."

Voisipa tämä Pyhän Hengen tulen kaipaus tulla niin suureksi paikkakunnallamme - ja koko Suomessa - että se toisi seurakuntiemme johtajat ja työntekijät yhteen; kääntymään yhdessä, yksimielisesti - kuin yhdestä sydämestä - Jumalan puoleen, että Hän sytyttäisi meidät ja seurakuntamme tuleen! Kunpa Jumala antaisi sellaisen janon kaikkien Jeesukseen uskovien sydämeen, että rukoustilaisuudet kansoittuisivat Hänen puoleensa kääntyneistä ihmisistä! 

Ollakseen vaikuttava tämän ajan haasteiden keskellä, Jumalan kansan on löydettävä Herran kasvojen etsimisen tie; rukouksen tie. Kun tuli sammuu, niin sali tummuu. Kokekoon suhtautumisemme Pyhään Henkeen vallankumouksen. 

                                                                                                Jouko Kuusjärvi

______________________________________________

Sunnuntai. Ylösnousun aikaan 3.8 astetta miinuksella. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Klo 11 seurasimme M-L:n kanssa Pohjois-Kalotin Rukouskonferenssin viimeistä tilaisuutta, TV7:n lähetyksen kautta, netistä. Oli ilo seurata.

13 maissa saapuivat meille timo, Milena ja Minja. Minja jäi meille ja Timo ja Milena menivät Paavonrinteeseen, jossa Milena lasketteli.

Tein lumilapiohommia pihalla. Jonniimmoinen kerros oli tullut lunta. Heittelin lumet myös pihalle tulevan tiemme alusta, johon ison tien auraaja oli tehnyt ison vallin. Myös postilaatikon luota lapioin. Juuri kun olin lopettelemassa, niin tuli traktori, joka käy meidänkin pihatien putsaamassa, samalla kun putsaa vieressä olevan yrityksen pihan. Eli, ei olisi tarvinnut lapioida tiensuuta auki. Postilaatikon luotakin tyrkkäsi vielä kauemmas lumia. Mutta, liikuntaahan siinä sai. 

Kohtapa, kun Timo ja Milena saapuivat rinteestä, söimme M-L:n laittamat ruuat. Kahviakin hörpittiin.

Kävimme Timon kanssa saunassa. Deniskin ennätti toiselle kierrokselle mukaan. Hän, Terhi-marja, Emilia ja Daniel tulivat myös meille.

Iltapalaa ja kahvia, yms.

Siitäpä sitten väki vähitellen lähti koteihinsa.

Luin Psalmien kirjaa.

Seurasin uutisia.

Siunausta!

Ps. "Herrassa on pelastus, sinun siunauksesi tulkoon sinun kansallesi. Sela" (Ps. 3:9).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti