10.5.2023.
SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:
Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtävään 2.
Eilen aloittamassani "kirjoitelmassa" haluan - ainakin omasta mielestäni - katsella otsikon mukaista asiaa Jumalan sanan pohjalta; en esim. sen valossa, kuinka asiat ovat historiassa kehittyneet.
Siinä paikallisseurakunnassa, josta Uusi testamentti puhuu, nimitetään seurakunnan johtajia vanhimmiksi. Mikäpä siinä on pitäytyessä nykyäänkin. Lienee siinäkin asiassa paineita ottaa käyttöön vähän muodikkaampia nimityksiä.
Seurakunnan vanhimman tehtävä on paimentehtävä; se on sitä myös heille yhdessä. Apostoli Paavalin ollessa matkalla Jerusalemiin, "hän lähetti (Miletosta) sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat" (Apt. 20:17).
Paavali ei ennättänyt käydä Efesossa, joka oli noin alle 60 km päässä Miletosta. Kuitenkin hänen paimensydämensä kaipasi kohdata näitä seurakunnan johtajia ja rohkaista heitä.
Kun vanhimmat saapuivat Paavalin luokse, puhui hän heille. Ensin hän puhui ajasta, jolloin hän oli Efesossa, seurakunnan keskellä ja miten hän siellä palveli Herraa, kaikella rohkeudella ja antaumuksella (Apt. 20:18-22). Tämän jälkeen hän siirtyy puhumaan kahleista ja ahdistuksista, jotka häntä odottavat. Hän tuo myös esille, etteivät nämä vanhimmat enää saa nähdä hänen kasvojaan Tämän jälkeen (Apt. 20:23-25).
Ennen kuin hän antaa kehoituksen sanoja näille hänelle läheisiksi tulleille seurakunnan vanhimmille, hän vielä vetoaa siihen, että on tehnyt Efesossa sen, mikä on ollut Jumalan tahto (Apt. 20:26-27).
Koko ajan, kun Paavali puhuu vanhimmille, olen kuulevinani hänen sanoissaan sen vakavuuden, paimenen mielen, jolla hän suhtautuu seurakuntaan ja sen vanhimpiin. On kuin hän oman esimerkkinsä kautta vetoaisi heihin koko ajan Efeson seurakunnan paras silmiensä edessä. Uskon hänen tähdänneen siihen, mitä seuraavassa saamme lukea hänen puheestaan:
"...Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellään on itselleen ansainnut" (Apt. 20:28).
Paavali kehottaa vanhimpia, jotka häntä kuuntelevat varmastikin hyvin intensiivisesti ja voimakkaan tunteen vallassa; onhan kyseessä jäähyväispuhe, huolehtimaan itsestään. Tämä on edellytys sille, että he voivat suoriutua tehtävästään seurakunnan vanhimpina. Ennen kaikkea se tarkoittaa, että he hoitavat sitä suhdetta, joka heillä on taivaalliseen Isään, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Siten he voivat vaeltaa rohkeasti ja pelottomasti eteenpäin, Herraa ja seurakuntaa palvellen.
Toinen osa Paavalin kehotuksesta koskee seurakunnasta huolehtimista: "...Ottakaa siis ... vaari ... kaikesta laumasta..."; koko laumasta. Aivankuin kuulen Paavalin äänenpainot, kun hän tätä puhuu seurakunnan vanhimmille; koko sydämellään hän vetoaa heihin: Tehkää näin! Huolehtikaa itsestänne niin, että voitte sen tehdä! Vanhimmat, paimenet, ovat niitä henkilöitä seurakunnassa, jotka on erityisesti pantu kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän omalla verellään on itselleen ansainnut. Tämän tehtävän, paimentehtävän, ohitse ei vanhimman tehtävistä mikään saa mennä. Kaiken muun tulee palvella sitä.
Jatkan - jHs.
__________________________
Keskiviikko. 18.4 astetta plussalla ylösnousussa. Auringon puolella. Pilvistä, mutta selkeni. Tänään on Ainon päivä. Meijjänkin äijjin nimi oli Aeno. Kylältä tietty naisporukka tuli aina silloin meille häntä onnittelemaan.
M-L oli jo aamutuimaan paistellut sämpylöitä.
Aamupalaa ja kahvia.
Rujkousta. Luin Sakarjan kirjaa.
Kahvia.
Sitten vain ulos aurinkoon kärräilemään verkkohäkistä puita entiseen asuntovaunukatokseen. Sain "kärriteltyä" sen häkillisen. Toinenkin, jossa on paljon puita, on tarkoitusavata ja kärräillä, mutta en tänään viitsinyt sitä vielä tehdä. Eivätpähän nuo karkaa.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin.
Kahvia.
Luin kirjaa.
19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle rukousiltaan. 8 henkeä.
Iltapalaa.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Kirjoitin.
Kyykkyjä 30 kpl.
Siunausta!
Ps. "Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?" (Snl. 6:27).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti