20.5.2023.
SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:
Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä 10.
Taitaa olla "viimeinen tuutissa" tästä aiheesta. Tässä kirjoituksessa olisi tarkoitus katsoa, olisiko käyttökelpoisia tapoja vanhimpien paimentehtävän hoitamiseen, niinkuin Raamattu kehottaa. Jumala on antanut paimenet seurakuntaan samasta syystä, kuin muutkin virat, jotka ovat lahjoja seurakunnalle: eli "tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen" (Ef. 4:11-12). Paimenten erityinen tehtävä on kaitsea, paimentaa seurakuntaa; ottaa vaari ... kaikesta laumasta; pitää huolta kaikista seurakunnan jäsenistä (Apt. 20:28, 1. Piet. 5:1-4).
Kuinka seurakunnan vanhimmat voivat huolehtia jokaisesta seurakunnan jäsenestä ja tietää mitä heille kuuluu? Tämähän se on ydinkysymys tässä vaarinottamisessa. Tätä vanhimpien kannatta yhdessä miettiä rukoillen seurakunnan Herran kasvojen edessä. Varmasti Hän antaa asiaan hyvän ratkaisun, jota voi jakaa muillekin.
Yksi tapa, joka minulle on tullut mieleen, on se, että seurakuntalaiset jaetaan yhtä moneen osaan, kuin seurakunnassa on vanhimpia. Jaon tekevät vanhimmat yhdessä, niin että se on mahdollisimman luonteva. Kukin vanhin pitää yhteyttä tähän "osalleen tulleeseen ryhmään." Yhteyttä voi pitää kaikilla mahdollisilla tavoilla. Yhteydenpito ei ole kontrolloivaa, eikä ahdistusta aiheuttavaa. Se on itsestään selvä asia. Sen ei myöskään tarvitse olla liian usein toistuvaa. Seurakuntalaisia rohkaistaan myös ottamaan/pitämään yhteyttä "omaan vanhimpaansa."
Joku tällainen "toimintakulttuurin" muutos tarvitaan, sillä nykyisellään paimentehtävä ei tule hoidetuksi - uskallan sanoa - Jumalan tahdon mukaan. Näin tullaan tietämään/tiedetään, mitä seurakuntalaisille kuuluu - ja se on tärkeä asia. Nykyisellään saadaan kuulopuheiden, tai muun, kautta tietoa liian myöhään siitä, millainen tilanne kullakin seurakunnan jäsenellä on - ja vieläkin sanon: usein liian myöhään.
Tiedän, että siihen, mitä edellä olen sanonut, esitetään "vasta-argumentteja." Kuten: Vanhimmat ovat työssä käyviä ihmisiä; eivät he voi ryhtyä tuollaiseen toimeen. Siihen voi sanoa: Kyllä he voivat, sillä kyllä Jumala on tiennyt jo silloin, kun Hän on antanut esim. Paavalin ja Pietarin kautta ohjeita tähän asiaan - jotka ovat tulleet kirjoitetuiksi Jumalan Sanaan - että vanhimmista suurin osa on työssäkäyviä ihmisiä. Paimentehtävää esim. edellä kuvatulla tavalla ei ole tarkoitus tehdä "niska limassa", vaan pitkällä tähtäimellä, jatkuvasti vireillä pitäen, jolloin se on erittäin hyvin mahdollista. Muistaen vielä sen, että paimentehtävä on vanhimman tärkein tehtävä.
Rohkaisen seurakuntien vanhimpia nostamaan paimentehtävän kunniaan seurakuntien keskellä. Se tuo/luo yhteyttä seurakunnan keskelle, joka on yksi seurakunnan "tavaramerkki" ja josta niin paljon (teoriassa) puhutaan. Se kertoo myös huolenpidosta jokaista seurakuntalaista kohtaan ja tuo turvallisuuden tunnetta. Kun tiedetään, että seurakunnassa on tällainen toimintatapa, niin sitä pidetään luonnollisena.
Vanhinten paimentehtävän hoitaminen on myös esikuvana jokaiselle välittää toisistaan. Kehotetaanhan 1. Piet. 5:1-4 kokonaisuudessa vanhimpia olemaan laumalle esikuvina. Esikuvajohtaminen on seurakunnassa tärkein johtamisen muoto; ei pelkästään teoreettinen Sanan lukeminen ja puhuminen seurakunnalle. Paimentehtävän hoitamisessa esikuvana oleminen liittyy palvelevaan johtajuuteen.
Vielä haluan tähän loppuun tuoda esille sen, että seurakunnan vanhimpien ei pidä siirtää vastuuta paimentehtävästä diakonille/diakoneille. Heidän toimenkuvansa on ensinnäkin toisenlainen kuin paimenten. Ja toisekseen, heitä on yleensä vähemmän seurakunnassa. Paimentehtävän hoitaminen ei onnistu myöskään niin, että vanhimmat ajattelevat sen kuuluvan vain palkatulle työntekijälle. Se ei tule niin hoidetuksi, vaikka työntekijällä olisi siihen haluakin.
Hyväksi lopuksi tältä paikalta (sanoi entinen pappi): Tarkoituksenani ei ole ollut mittailla seurakuntien vanhimpia, että ovatko he hyviä, tai huonoja, vaan kiinnittää huomiota yhteen seurakunnan/seurakuntalaisten kannalta tärkeään ja oleelliseen asiaan; vanhimpien paimentehtävän hoitamiseen ja toteutumiseen; sillä tällä hetkellä se ei toteudu.
Haastan vanhimpia tarttumaan asiaan; keskustelemaan aiheesta - ja siitäkin, onko se, mistä olen puhunut, aiheellista.
Muistetaan seurakuntiemme vanhimpia rukouksin!
Siunausta!
______________________________
Lauantai. 21.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.
Hyvissä ajoin ajelin Pylkönmäelle puhumaan. Hain kyytiin Seijan, joka oli yhtenä vastaavassa musiikista, tilaisuudessa, joka alkoi klo 12, helluntairukoushuoneella. Se oli ilmoitettu Ruokailutapahtumana. Tauno Mäkinen johteli tilaisuuden. Alkulaulujen, rukouksen ja ruuan siunaamisen jälkeen, oli maittavan ruuan vuoro. Musiikista vastasivat Usko Kärkkäinen ja Seija Suuronen; yhteis- ja yksinlauluin. Puhuin; evankelistan puhe, joka onkin minulle se luontevin. Lopuksi joimme hyvät kahvit. Lämminhenkinen tilaisuus.
Tultuani kotiin oli alkamassa klo 15 TV7:n kautta, Valtakunta rukoilee, Kainuun tilaisuus, jota M-L:n kanssa seurasimme. Hän oli katsonut jo aiemman - alkajais- - tilaisuuden. Siinä samalla kahvia, mm. M-L:n juuri tekemän pizzan kanssa.
Kirjoitin.
Seurasimme klo 18.30 TV7:n kautta Valtakunta rukoilee, Kainuu -tilaisuutta Kajaanista.
Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.
Kirjoitin.
Siunausta!
Ps. "Rukoilkaa lakkaamatta" (1. Tess. 5:17).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti