9.5.2023.
SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄ:
Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtävään.
Isosta asiasta on kysymys. Minulla ei ole mitään halua kirjoittaa aiheesta "väärämielisesti", vaan asiasta asiana; sellaisena, kun se mielestäni Jumalan Sanasta nousee. Kyseessä on seurakuntien vanhinten ydintehtävä. En puhu pelkästään teorian pohjalta, sillä olen itse ollut pastorina neljässä seurakunnassa ja näin ollen osallistunut myös vanhimmiston työskentelyyn. Joten en puhele itselleni vieraista asioista.
Minua havahdutti myös Kati Rautasaaren fb-seinälleen kirjoittama teksti, 2.7.2021, joka kuului näin: "Kun joku on pois seurakuntayhteydestä, kyseleekö kukaan perään, kaipaa, pyytää mukaan? Kysyykö, miten voit, missä olet ollut? No, tämmöisiä mietin kun ajattelin yhteyttä perhe, seurakuntaperhe."
Ajattelen - ja uskon, että Jumalakin ajattelee - ehdottomasti niin, että sen, mistä nyt puhun, tulisi olla seurakunnan vanhimman/vanhimmiston työskentelyn "prioriteettilistan" kärjessä.
Vuodet ja vuosikymmenet saattavat vieriä, mutta paimenten paimentehtävä voi olla koko ajan seurakunnassa hoitamatta - eikä tämä ole mitään "kunhan vaan" -puhetta, vaan totisinta totta seurakuntien elämässä.
Kun ajattelee seurakuntayhteyttä ja toinen toisistaan välittämistä, niin käsittääkseni sen tulisi lähteä liikkeelle seurakuntien vanhimmista.
Tähän aiheeseen liittyen, kuulin eilen yhden vanhimman kyselevän, tietystä henkilöstä, että: "tietääköhän kukaan, mitä sille kuuluu?" On tärkeää tietää, mitä "niille siellä laumassa kuuluu."
Aion jatkaa aiheesta, mutta tämän aivankuin "johdannon" loppuun haluan sanoa sen, että seurakuntien vanhimmat(kaan) eivät ole mitään yli-ihmisiä. Siksi seurakuntalaisten tulee rukoilla johtajiensa, paimeniensa, puolesta. Kuitenkin heillä on suuri/suurin vastuu laumasta, johon heidät on asetettu vanhimmiksi. En halua näissä kirjoituksissani syyllistyä siihen, että alkaisin arvioimaan, ovatko seurakuntien vanhimmat hyviä tai huonoja, vaan keskittyä otsikon mukaiseen asiaan; paimenuuden toteutumiseen seurakunnissa; Ja näyttää siltä, että juuri se on jäänyt "lapsipuolen asemaan" seurakuntien keskellä.
Jatkan - jHs
__________________________
Sydämelliset nimipäiväonnittelumme meijjän Timolle, Toiselle Timo Kuusjärvelle ja Aholan Timolle!
Tiistai. 17.2 astetta plussalla ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.
Kahvia.
Sitten vaan vaariska puiden pariin. Kärräilin verkkohäkistä puita entiseen asuntovaunukatokseen. Mikäpäs oli kärräillessä, kun aurinko paistoi ja linnut lauloivat.
Ruokaa ja kahvia.
Jatkoin puiden kärräämistä.
Kahvia.
Kirtjoitin.
Kyykkyjä 30 kertaa.
HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä kovalla teholla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.
Iltapalaa.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Kirjoitin.
Siunausta!
Ps. "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;..." (Jer. 31:31).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti