15.10.
Lauantaihan se on tänään - se vain on jotenkin leppoisia muistoja mieleen tuova päivän nimi. Toisaalta, kyllähän se "aktiivipalvelun" aikaan on saarnamiehelle myös päivä, jolloin - viimeistään - paneudutaan seuraavan päivän tilaisuuteen. Olen sen verran "vanhee mies", että alkuaikoinani vielä pidettiin sunnuntaisin aamupäiväkokous ja iltakokous. Sanottavaa oli oltava. Myös kylillä pidettiin - ja on pidetty kaikissa ns. palvelupaikoissani - runsaasti kokouksia. Ehkäpä kuulun niihin, jotka paljon touhuavat, mutta eivät juurikaan saa mitään aikaan. Jumalan arvioitavaksihan ne on tällaiset asiat jätettävä. Hän tietää mitä on tehty, miksi on tehty ja millaista on ollut hedelmä.
Noustuamme harmaaseen päivään söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Lämpötila +4 ja risat. Marja-leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Luin 2. Korinttolaiskirjettä. M-L meni kylälle kaupoille.
Laitoin jo työvaatteen päälle, tarkoituksenani lähteä rangan karsintaan. Kuitenkin mieleeni tuli ajatus, että tänään pitää käydä tervehtimässä Paavoa sairaalassa. En edes tiennyt, onko hän Jyväskylän vai Saarijärven sairaalassa. Otin yhteyttä Denikseen ja Rautasen Jussiin, että oliosivatko he lähdössä kanssani. Molemmat olivat.
Odotellessani M-L:n palaavan kylältä, katselin yhteislauluja pe. 2.12. klo 18 olevaan SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaan - siellähän on tarkoitus laulaa Pekka Simojoen lauluja. Infoa illasta tuossa blogijutun vieressä. Kirjoittelin myös s-postin rovasti-Veikolle, jolle esitin kutsun - kutsumme rukouspiirinä, joka järjestää rukoustapahtuman - tulla puhumaan iltaan.
Palattuaan kylältä meni M-L ulkohommiin - koristekasvijuttuihin ja haravoimaan pihaa. Denis haki minut ennen 13 jonka jälkeen kävimme hakemassa 13 Rautasen Jussin mukaan ja menimme terveyskeskukseen. Viivyimme hetken. Rukoilimme Paavon puolesta. Koimme johdatusta.
Terveyskeskuksesta menimme Jussille, joka pyysi meidät kahville.
Palailtuani kylältä kotiin vaihdoin uudestaan työvaatteet päälle ja menin tuon kolmisen kilometrin päähän rangankarsintaan - paikkaan, jossa olen ollutkin. Deniskin siellä käväisi katsomassa, kun oli asialla lähellä - ja puuthan tulevat hänelle. Meillä on puita tarpeeksi liiterissä. Mukava syksyinen sää olla vaikkapa metsähommissa.
Palasin 16.30 jälkeen rankametsästä kotiin. Söin. M-L jatkoi vielä lehtien haravointia.
17.30 jälkeen menin urheilukentälle 10 km "kävelynomaiselle" lenkille. Sumusadetta. Oikein mukava lenkkisää. Paluumatkalla ajoin Majakan kautta, jossa oli mm. Denis vastuissa teetupaillassa - vai onkohan se Iltamajakka viralliselta nimeltään? Voi olla, että on vaikka joku muukin nimi. On se erinomaisen mukava asia, kun perhekuntalaisia on tekemässä Jumalan valtakunnan työtä - ihan samalla tavalla myös se kun on yleensäkin ihmisiä, jotka haluavat tehdä Jumalan valtakunnan työtä! Se(kin) kasvattaa - ja huomaa tarvitsevansa rukousta.
Eilen illalla kun olin paluupuolikkaalla lenkilläni, käväisin "Terhien" talon pihassa "mukan". Siellä valmistauduttiin tyttökerhon letun/makkaranpaisto -iltaan. Nuotio paloi jo pihassa ja pöytä oli katettu tarvittavilla varusteilla - mm. kaasulla kuumennettava muurinpohja oli valmiina lettujenpaistoa odottelemassa. Se vain oli niin hyvä näky kun koko perhe oli siinä hommassa mukana.
Minä siinä nuotiota ja muuta katsellessani harmittelin, ettei ole puhelin mukana, että saisin ottaa kuvia. Kun olin sitten jo menossa kotia kohti tuli kuva puhelimeeni - Emilia oli napannut kuvan nuotiosta ja lähettänyt minulle. Yllätti.
Palailtuani kentältä laitoin saunan lämmite. Saunoimme M-L:n kanssa.
Katsoimme yhdessä netin kautta elokuvan: Usko rakkauteen. Hyvä. Ainakin minä olen sen kyllä aikaisemminkin katsonut. Tuli TV7:sta. Katsellessamme söimme iltapalaa ja joimme teetä.
"Elämän laki on, että ellei tapahdu kasvamista, niin tapahtuu kuihtuminen. Elämä ei voi koskaan pysähtyä jollekin asteelle, vaan pysähtyminen merkitsee jo kuoleman tilan alkamista ...
Mutta Jeesus pani kaiken painon sydämen sisäiseen ihmiseen. Mitä ihminen on sydämessään, Jumalan edessä, sitä hän myös vain todella on. Sydämen sisäisen ihmisen ja ulkonaisen välillä täytyy vallita sopusointu.
Ja nyt on sydämen sisäinen ihminen siinä määrion Jumalan mielen mukainen kuin hän on Jumalan Hengen vaikutuksen alainen. Ja Jumalan Henki vaikuttaa hänessä aina syvempää pyrkimystä Kristusta kohti.
Tällä lailla kilvoitteleva ihminen kasvaa alaspäin, ylöspäin ja sivullepäin" (Urho Muroma, Mestarin jalkain juuressa, hiljaisia hetkiä vuorisaarnan ääressä 1., s. 25, 27, Ev. lut Sisälähetyssäätiö, Lappeenranta 1953, kansalliskirjapaino Osakeyhtiö).
Siunausta!
Ps. "Hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön" (Hebr. 11:27).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti