24.10.
Harmaata, mutta kuivaa. Parhaimmillaan puolenkymmentä astetta lämmintä tänään.
Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouiluun tänään. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. M-L valmisteli tarjoiluja illan kokoukseen. Luin 2. Korinttolaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin viemässä SAARIJÄRVI RUKOILEE - KRISTITTYJEN YHTEISEN RUKOUSRINTAMAN, Rintamapostien paperiversiot postiin. S-posteina lähetettävät ovat menneet jo viime viikon lopulla. Samoin osa paperiversioista jaettu käteen. Majakalta hain samalla reissulla illan kokouksen äänentoistoa varten tavaraa.
13 maissa hain Emilian ja Danielin koulusta meille. Innolla alkoivat molemmat tehdä koulutehtäviä heti kun päästiin meille. Se on hyvä tapa.
Söimme neljisin lasten kanssa. Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan.
Poljeskelin 60 min. kuntopyörää. Siinä oli hyvä samalla myös rukoilla.
Poljeskelun jälkeen olikin aika lähteä ripeästi ottamaan Rautasen Jussi kyytiin. Kävimme hakemassa soittimen ja äänentoistoon liittyviä tavaroita helluntairukoushuoneelta. Jussin kanssa ajelimme sitten meille ja otimme M-L:n kyytiin leipomuksineen ja tarjoilussa tarvittavine juttuineen.
Ajoimme neljisin Rahkolan kylätuvalle, jonne pääsimme sisään ennen 17. Laitoimme tuolit, pöytiä, ym. jutut paikoilleen. Jussi soittimen ja äänentoiston. M-L tarjoilupuolen. "On Yksi Nimi ylitse muiden..." KYLÄILTA alkoi klo 18. Väkeä 24-25 henkeä. Hyvähenkinen tilaisuus. Raija Kalenius soittri pariin otteeseen harmonikalla. Laulut evankeliumin ydintä - veri/Golgata -keskeisiä. Johtelin illan. Lauloimme tässä illassa kaikki laulut Lauluja jeesuksesta -vihkosista. Lehtomäen Matti ja Tuula toivat vihkot. Lauluryhmä toimi esilaulajina. Kaikki saivat yhtyä lauluihin. Ryhmässä lauloivat:Tuula Porkka, Liisa Pitkänen, Raija Kalenius, Tuula lehtomäki, Matti Lehtomäki, yksi luterilainen sisar, jonka nimi nyt unohtui, Jouko Kuusjärvi ja Jussi Rautanen, joka säesti kosketinsoittimella. Matti Lehtomäki johti alkurukoukseen. Laulujen välissä oli kolme koskettavaa todistuspuheenvuoroa, jotka käyttivät Jussi Rautanen, Tuula Porkka ja Henri Parkkonen. Puhuin lopuksi perusevankeliumia yksinkertaisesti. Avointa puhua. Kun seurasin tilaisuutta "objektiivisesti", niin najattelin, että olisipa ollu enemmän ihmisiä, sillä tilaisuuden anti oli niin hyvä. Vaikka iloitsin kaikkien mukana olleiden mukana olosta, niin muutamien erityisesti. Tilaisuuden lopussa nautimme M-L:n tarjoamat maistuvat kahvit.
Nämäkin kyläillat ovat sellaisia eri kylillä, että ne on ajateltava isoimpina kokonaisuuksina, kun jollekin kylälle mennään - kutsuineen, jakelumateriaaleineen, rukouksineen, tilaisuuksineen. Jokainen kylä on erilainen. Rohkaisen jatkamaan rukousta Saarijärven kylien puolesta. Nythän on kaksi ihmistä rukoilemassa jokaisen Saarijärven kylän puolesta. Kannattaa mieluummin terästää rukousta kuin lopettaa, tai löysätä. Uskon, että "pitkässä juoksussa" - kun teemme työtä Herralle - saamme vielä iloita kun olemme uskollisia. Sitten kun näemme hedelmää, saamme taaksepäin katsoessamme katsella "kylille menoja" kiitollisin mielin. On nähtävä yksilöihminen tärkeänä evankeliumin työssä. Muistettava on myös se, että kun menemme kylälle, olemme sen maaperällä vaikuttamassa asioihin. Henkivalloissa noteerataan olemisemme ja tekomme - olemme taivaan lähettejä. Tehkäämme työtä Herran elopellolla uskollisesti, niistä lähtökohdista käsin kun se tällä hetkellä on mahdollista. Kuitenkin olemme toteuttamassa Jerran Jeesuksen antamaa tehtävää. Siksi olen erittäin kiitollinen tästäkin kyläillasta. Muistathan kylätyötä rukouksin! Kylien kutsu on voimassa.
Saatuamme "kamat" autoon ja paikkoja siivottua ajelimme helluntairukoushuoneelle viemään tavaroita. Jätimme Jussin kotinsa kohdalle ja tulimme kotiin.
Sydämellinen kiitos kaikille Jumalan työtovereille - ja toinen toistemme työtovereille - tämänkertaisessa kyläillassa vastuita kantaneille! Eri vaiheissaan iltaa valmistelemassa ja toteuttamassa oli yhteensä n. 15 ihmistä.
Söimme iltapalaa - join kokouksesta termokseen jäänyttä kahvia.
"- Isä, tuomme eteesi sisar Agathan, jolla lääkärin sanojen mukaan on vain muutamia viikkoja elinaikaa jäljellä. Ylistämme sinua siitä, että rakastat häntä ja että olet herra, Parantajamme. Pyydämme sinua nyt Jeesuksen nimessä laskemaan kätesi hänen päälleen ja parantamaan hänet. Kiitämme sinua lupauksestasi ja nojaudumme tähän lupaukseen. Kiitämme sinua siitä, että täytät sen kunniaksesi. Kiitos, Isä!
Ja jokainen sanoo: Aamen!
Tämä on vaikuttavaa. Tuntuu siltä, että rukoileva henkilö todella uskoo, että Herran parannuslahja on jo otettu vastaan Agathaa varten. Mutta kokouksen jälkeen voi kuulla saman henkilön, joka rukoili uskon rukouksen, sanovan eräälle ystävälle Vanha Agatha.parka! Hänen miehensä jää kovin yksin ilman häntä!
Mihin tämä henkilö oikein uskoo? Mahtaviin rukouksen sanoihin vai jälkipuheisiin? Nämä kaksi lausuntoa ovat sovittamattomia. Ihmiset jotka sanovat "Aamen", ovat voineet uskoa kuka mitäkin ...
... Uskosi - se mitä todella uskot - näkyy yhtä hyvin keskusteluissasi muiden ihmisten kanssa, kuin rukouksessa Jumalalle lausumissasi sanoissa. Uskot, mitä sanot toisille, käytitpä rukouksessa mitä sanoja tahansa" (Colin Urquhart, Pergamon, s. 92-93).
Siunausta!
Ps. "Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys" (Joh. 10:10).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti