18.10.
Kelit jatkuvat harmaina, mutta kuivina - +4-5. Marja-Leena kävi hakemassa syyslomalaiset - Emilian ja Danielin - meille aamulla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia ja kuka mitäkin. Luin 2. Korinttolaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Laitoimme eväitä ja tarvikkeita reppuihin. Lähdimme neljisin - met, Emilia ja Daniel - luonnonhelmaan. Pyhä-Häkin kansallispuiston taakse menimme, Valkealammen ja Rakentajalammen väliselle kannakselle tulistelemaan. Kärtsäsimme makkaraa, lämmittelimme leipiä, paistoimme vaeltajan pullaa ja keittelimme kahvia. Sääkin oli mukava. M-L, Emilia ja Daniel keräsivät vähän puolukoitakin - nythän ne ovat tosi hyviä. Savulle tuoksuvina tulimme toista reittiä - kansallispuiston toiselta puolelta pois. Kylän kautta asioilla ja sitten veimme Emilian ja Danielin kotiin.
Tultuamme kotiin vaihdoin lenkkivaatteet ylle ja kävin urheilukentällä 10 km "kävelynomaisella" lenkillä. Himpun yli 7 min/km-vauhtia - pari viimeistä kilometriä lle 7 min/km. Sekin riittää liikunnaksi tällaiselle liki seitenkymppiselle papparaiselle.
Sydämelliset onnittelumme täältä "menetetyn metsikön" reunamilta ainakin Lahtelan Sadulle ja Reenilän Sadulle nimipäivän johdosta. Kirjoitin noin, mutta en oikein tiedä, pitäisikö kirjoittaa Sadulle, vaiko Satulle.
Lenkin jälkeen menimme saunaan "Terheille" - ennen lenkille lähtöä tuli kutsu saunaan. Sauna oli kuuma ja löyly sen mukainen. Deniksen ja Danielin kanssa saunoimme. Saunan jälkeen joimme teetä ja söimme pannukakkua. Kiitos!
Radio raamattupiiri, joka kuuluu Radio Deistä on hyvä ohjelma. Arvostan ohjelmassa keskustelevia henkilöitä - mm. Eero Junkkaalaa. Ymmärrän, miksi siinä puhutaan kasteesta, niinkuin puhutaan. Kuitenkin tämän päiväisessäkin jaksossa - omasta näkökulmastani katsottuna - kastetulkinnat tuntuivat niin omituisilta. Sellaista se on, kun Raamattuun yritet6ään laittaa sellaista, mitä se ei opeta. Käsittääkseni Raamattu ei opeta kuin yhdenlaista näkemystä kasteesta. Siihen ei kuulu - eikä mahdu - opetus sylilasten kasteesta. "Linjat" - kaste siihen mukaan luettuna - menevät yksinkertaisen raamattunäkemyksen mukaan seuraavasti: 1. Julistettiin uskovien toimesta - heille annetun tehtävän mukaisesti - evankeliumia. 2. Ihmiset kuulivat evankeliumin sanoman. Ne jotka avasivat sydämensä evankeliumille ottivat sen vastaan. Se merkitsee, että he avasivat sydämensä Jeesukselle ja ottivat Hänet vastaan omaan sydämeensä ja elämäänsä lähtien seuraamaan Häntä. Raamatun opetus on, että usko tulee kuulemisesta. Pieni sylilapsi ei voi kuulla evankeliumia sillä tavalla, että hän sen voisi ymmärtää ja vastaanottaa. Vaikka hän onkin syntynyt perisynnin alaisuuteen, on hän sellaisenaan - ilman kastetta - Jumalalle kelvollinen. 3. Nämä Jeesuksen vastaanottaneet ottivat kasteen Jeesukseen Kristukseen, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. 4. Jeesukseen uskovat, kastetut kristityt, muodostivat seurakunnan.
Meidän ei tarvitse yrittää kääntää Raamatun järjestystä näissä asioissa muuksi. Jos kastamme pieniä sylivauvoja, koetamme aivan kuin valjastaa kärryjä hevosen eteen.
Raamattu ei puhu palaamisesta kasteen armoon - sellaista käsitettä ei ole olemassakaan. Tällähän tarkoitetaan sitä, että kun sylilapsi on pienenä kastettu, hän esim konfirmaatiossa tunnustaa uskonsa Jeesukseen ja näin palaa kasteen armoon - armoon, joka hänelle on kasteessa lahjoitettu. Raamattua lukeneena/lukevana en ole löytänyt tällaista opetusta Jumalan Sanasta. On jopa sellaistakin opetusta, että kun on pienenä kastettu, niin ei muuta tarvitakaan, sillä kyllä taivaaseen päästään. Silloin on kyse siitä, että sokea on sokeaa taluttamassa.
Siitä huolimatta, että näin kirjoitan, näen selkeästi sen, että jokainen uudestisyntynyt, Jeesukseen uskova ihminen, on sisareni ja veljeni. Tämän uskovien yhteyden mielihyvin tunnustan ja sitä haluan elää todeksi - kuuluimmepa mihin tunnustuskuntaan tahansa. Taivaassa ei ole karsinoita - eikä niitä tulisi olla täälläkään väärässä mielessä, sillä olemme saman lauman lampaita. Paimenemme on Jeesus. Raamatullinen kaste ei erota meitä toisista uskovista, vaan maailmasta.
Tällaisille linjoille lähti ajatus tällä kertaa - ja koin sen pitävän lähteäkin.
"Saatanan suuri suunnitelma on "kansojen pettäminen". Siksi demoniset voimat tunnetaan myös teologian alueella. Siinä onkin saatanalle oiva metsästysmaa, sillä viimeksi kai kukaan odottaisi löytävänsä paholaisen teologisen tiedekunnan käytäviltä. Kuinka sellainen olisikaan mahdollista siellä, missä teologisen keskustelun älykkäät pistot ja väistöt tapahtuvat? Ne, joita puhtaan järjen päätelmät johtavat, eivät helposti hyväksy mahdollisuutta, että riivaajat vaikuttaisivat teologisiin mielipiteisiin. Sitä pidetään järjettömänä olettamuksena saati että sen perusteella ryhdyttäisiin toimimaan.
Saattaa kuitenkin hyvin olla niin, etteivät monet menneet eivätkä nykyiset harhaopit olekaan ihmiskeksintöä. Ne voivat olla riivaajien aikaan saannoksia. Näin näki asian Paavali. Hän varoitti kristittyjä sanoen: "Tulevina aikoina monet luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja" (1. Tim. 4:1). Paavali ottaa huomioon mahdollisuuden, että jokin opetus on saattanut saada alkunsa riivaajien vaikutuksesta. Enemmänkin: saatana on Johanneksen mukaan "eksytyksen henki". Hänen vastakohtansa on Pyhä Henki, "totuuden henki". Jaakob sanoo saman todetessaan, että joskus niin sanottu viisaus on "maallista, inhimillistä ja pahojen henkien viisautta" (Jaak. 3:15) (Michael Harper: Kristityn hengellinen taistelu, Karas-Sana 1984, s. 122-133).
Siunausta!
Ps. "Te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä" (1. Kor. 6:11).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti