4.10.
Eilinen meni - ja se oli Raimon nimipäivä. Edellisenä päivänä - ja eilitenkin - oli mielessä lähettää Raimonpäiväonnitteluja. Mutta niimpä siinä kävi, että se päivä meni ja onnittelut jäivät ns. "piippuun". Mutta, koska on vasta eilisen seuraava päivä, niin haluan onnitella nyt: Sydämelliset nimipäiväonnittelut Katajamäen Raimolle, Ojalan Raimolle, Frimanin Raimolle, Vilkkilän Raimolle, Sirosen Raimolle ja Minkkisen Raimolle - ainakin heille ja kaikille muillekin! Herra olkoon kanssanne!
Aurinkoinen päivä tämäkin. Yöllä ollut viileää. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Ajelimme kylälle. Muovi- ja pahvipisteisiin veimme sellaisia kertyneitä. M-L kävi kauppa-asioilla ja käveli kotiin. Minä vein postiin Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia. Yksi ihminen oli ottanut sellaisen vihkosen lukiolla olleesta Uuden elämän illasta. Oli pitänyt niin hyvänä, että halusi niitä käyttöön - kyseessä oli ihminen, joka haluaa kertoa ihmisille evankeliumia. Ajelin 11:ksi samalla reissulla helluntairukoushuoneelle Rukoushetkeen - 11 henkeä.
Palattuani kotiin sytyttelin tulen takkaan. Syötyäni lähdin karsimaan rankoja tuohon hiukan yli 3 km päähän. Denis niitä on kaadellut kesällä ja heille ne puut tulevatkin. Aurinko paistoi.
Palatessani kotiin, oli M-L ulkohommissa. Kahvit juotuani menin 10 km rauhalliselle lenkille urheilukentälle. Palatessani kotiin oli n. +4.
Katselimme TV7 Plussalta ohjelmia. Siinä samalla tuli otettua iltapalaa ja teetä.
Deistä jäi mieleen tänään Heli Karhumäen ajatus: "Anna seurakuntalaisille tehtäviä, muuten joudut viihdyttämään heitä".
"Tunnen Jumalan kutsuvan minua työskentelemään herätyksen puhkeamiseksi Hänen kirkkonsa tässä osassa;. merkitsipä se omalle maineelleni mitä tahansa, puhuivatpa vanhemmat ja kateelliset ihmiset mitä tahansa. Olen kolmikymmenkuusivuotias. Jos aion palvella Jumalaa tällä tavoin, en saa enää väistää tehtävääni - minun on tartuttava siihen.
Olen tutkinut sydäntäni nähdäkseni, olenko kunnianhimoinen. Olen varma, etten ole. Vihaan arvostelua ja ihmisten kipeästi sattuvia puheita, joita tulen saamaan osakseni. Haluaisin elää tuntemattomana, tutkia hiljaa kirjoja ja palvella tavallisia ihmisiä; mutta Jumalan tahto on, että minun tehtäväni on tämä...
Hämmentyneenä ja epäuskoisena kuulin Jumalan äänen sasnovan minulle: "Tahdon antaa oikean sävelen sinun kauttasi.´ Voi Jumala, onko yksikään apostoli vähemmän halunnut kutsumustaan? En uskalla sanoa: ´Ei´, mutta haluaisin paeta niin kuin Joona.
Jumala minua auttakoon. Jumala minua auttakoon. Mikä on tehtäväni? Kutsua metodismi takaisin alkuperäiseen tehtäväänsä" (W. E. Sangster).
Siunausta!
Ps. "Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus" (1. Kor 13:13).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti