13.11.
Sunnuntai. Isänpäivä. Noustessamme siihen oli n. -5 astetta. Marja-Leena nousi ennen minua valmistelemaan päivän tarjoiluja - se hommahan kyllä on alkanut jo aikaisemmin. Isänpäiväonnittelutkin siinä annettiin ja lahjat ojennettiin. Siihen vain pakastimen päälle ne näkyville. Luin Kolossalaiskirjettä. Kävin laittamassa siivekkäille ja muille ruokailijoille nokittavaa ja purtavaa.
10:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukoushetkeen alakertaan - puolenkymmentä rukoilijaa. M-L jäi laittelemaan tarjoiluja.
Klo 11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Sen johteli Niko Ilola. Hän informoi myös Gideonien toiminnasta. Pastorimme, Mika Turunen, saarnasi. Hyvän sanoman vaikutus moninkertaistuu, kun sen katsovat Uskotv:sta nekin, jotka eivät olleet tilaisuudessa. Musiikissa olivat Linda ja Tuulikki.
En jäänyt kahville rukoushuoneelle, vaan tulin kotiin ja laitoin pressusaunan - jota nimitän pr-saunaksi - kiukaan lämmite. Välillä kävin lisäilemässä puita kiukaan alle. M-L valmisteli ruokailua.
Ensimmäisenä saapuivat Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel. Piakkoin Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa, sekä Timo, Pia, Milka, Miro ja Milena. Isänpäivästä isiä onniteltiin - niinpä niitä kasaantui lahjoja minullekin lahjoja ja kortteja pakastimen päälle jokaisen lapsen perheeltä. Tero järjesti lahjojen saannin niin, että laitteli niitä eri puolelle huushollia ja ne piti kunkin etsiä. Hän ohjaili operaatiota niin ettei kukaan ottanut toiselle kuuluvaa lahjaa. Terolla luovuutta piisaa. Lahjansaajia oli tänään muitakin kuin meidän perhekunnan isä. Samalla vietimme nimittäin lähitienoilla olleita syntymäpäiviä Terhi-Marjan, Teron, Marin ja Pian kohdalla. Olipa se vielä Terolla nimipäiväkin - Kristianin.
Söimme erinomaisen hyvän aterian - kiitos siitä M-L:lle.
Pian syönnin jälkeen kävin heittelemässä häkälöylyt takapihan mustasta kiukaasta. Vedimme Deniksen kanssa pressun saunankehikon päälle. Menimme lauteille Teron, Timon, Deniksen ja Danielin kanssa. Vastakin oli. Daniel kävi useaam kertaan hangessa. Minä kävin pyörimässä vain kerran. Lumi oli pehmeää ja hyvin ihoon tarttuvaa. Talvinen ilo sekin.
Joimme juhlakahvit täytekakkuineen, ym. muine kakkuineen ja tarjottavineen. Kynttilät ja tuikut paloivat.
Pikku-Milena - 2 v - on ilonaihe kaikille. Uskon kyllä, että jokainen toisilleen.
Lapsenlapset - paitsi Milena - menivät kaikki ulos lumileikkeihin. Heitähän on yhteensä 8 - kaikki mukavia.. Punaisin poskin tulivat sisälle.
Lopuksi rukoilimme yhdessä - pidimpä sen jälkeen vielä pienen puheenkin.
19 maissa - hiukan ennen - lähtivät "omat" kohti kotejansa.
Onhan se suuri etuoikeus olla yhdessä perhekuntana.
Sittenpä olimmekin taas kahdestaan - mikä ei ole ollenkaan ikävää sekään. Onhan se kuitenkin tavallaan haikeaa, kun oman perhekunnan iloinen puheensorina päättyy ja yhtäkkiä tulee hiljaista. Kynttilät paloivat pöydällä ja tuikut siellä missä niitä oli. Sohvalla hetken loikoillessani silmät etsiytyivät kirjahyllyssä ja kirjahyllyn yläpuolella oleviin valokuviin lastenlapsista ja perhekuntalaisista. Niinpä. On se ilo olla osa tätä perhekuntaa. Se on Jumalan lahjaa. Kiitos päivästä M-L:lle ja kaikille! Muistamme rukouksin toisiamme. Se on niin perinjuurin tärkeää - perusasiaa - ollaksemme Jumalan palvelijoita ja elääksemme Hänelle.
"Omien" lähdettyä nousi tämä isänpäivän juhlija kuntopyörän selkään ja polki sitä 60 min. Kahvikin vielä maistui.
"Ja kuitenkin Jumalan lapsen täytyy olla rauhan lapsi ja rauhantekijä.
Hänellä täytyy olla ensiksikin itsellään rauha, rauha Jumalan kanssa ja rauha Jumalassa. Hänellä on rauha Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Hänellä on syntien anteeksiantamus, mikä on tämän rauhan perustus hänen omassa sydämessään. Mutta hänellä on myöskin rauha Jumalassa, joka taas perustuu siihen, että hän on jättänyt elämänsä kokonaan Jumalan hallintaan. Hänellä on vain yksi rukous: "Tapahtukoon sinun tahtosi", ja tässä Jumalan tahdon tapahtumisessa hän lepää" (Urho Muroma, Mestarin jalkain juuressa, Ev. lut. Sisälähetyssäätiö 1953, s. 44).
Siunausta!
Ps. "Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu" (1. Tim. 6:12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti