27.11.
Nousin hyvissä ajoin. Ulkona n. -4. Hain puut ja sytyttelin takkaan tulen - sytyteltyäni ensin jouluisia valoja. Aamupalaa ja kahvia. Valmistautumista puhumiseen.
10:ksi menimme helluntairukoushuoneelle Rukoushetkeen alakertaan - 13-14 rukoilijaa.
Oli pysähdyttävä hetki kuulla uutinen pastorimme perhettä kohdanneesta surusta. Se tuntui niin uskomattomalta. Asia sävytti koko rukoushetkeä. Olemme mukana heidän perhekuntansa surussa rukouksin.
11 alkoi yläkerrassa tilaisuus, jonka johteli Moision Tarmo. Seurakunta sai kuulla pastoriperhettämme kohdanneesta surusta. Muistimme yhteisesti rukouksin heitä. Ilontuojat-lastenkuoro lauloi. Miika Gröngvist todisti - pyysin häntä tosistamaan jo aiemmin siitä, miten Jumala on muuttanut hänen elämäänsä. Oli koskettava todistus. Kiitos Miikalle, että pani itsensä avoimesti likoon! Pidin puheen - kokouksen saarnan. Avointa puhua. Kuuntelutin yhden musiikkikappaleen ennen puhumistani - siihen kuului myös videota ja kuvaa. Kokouksen loputtua oli kahvitarjoilu alakerrassa.
Palattuamme kokouksesta kotiin söimme.
Heti syönnin jälkeen hiihtelin 60 min. pihapiiriladullani. Sateli lunta - ja tuiskutteli aikalailla. Mukava sää olla suksilla.
Hiihtelyn jälkeen olikin lähdettävä M-L:n kanssa kokoukseen Vapaaseurakuntaan 16:ksi. Siellä vierailivat Härköset Pieksämäeltä. Kari piti Jumalan valtakunnan työhön rohkaisevan saarnan. Kävin esilläkin. Kahvitarjoilu.
Menimme Vapaakirkosta suoraan 19:ksi Kaupungintalolle, jossa oli Saarijärvi-salissa Kristian elokuva 2. Käsikirjoittajana ja ohjaajana Martti Takalo. Vapaaehtoisvoimin toteutettu. Jos ymmärsin oikein, niin yli 100 henkilöä on ollut mukana elokuvan teossa. On ollut iso urakka. Musiikki(kin) oli hyvä. Onnittelut ja kiitokset Martille ja koko porukalle! Olette tehneet mahtavaa työtä!
Tulimme Kaupungintalolta kaupan kautta kotiin. Edelleen tuiskutteli - jopa pieniä kinoksiakin jossain kohdissa.
Laitoin vielä takkaan tulen - ja jouluvalot papelivat. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
"Mutta Jumalankin lapsi tahtoisi mukavia oloja täällä ajassa ja siksi hän monta kertaa peittää kristillisyytensä. Ei sano selviä totuuden sanoja rakkaudessa, sillä hän tietää näitten tähden joutuvansa epämukavuuksiin ja vaikeuksiin.
Älköön meillä kuitenkaan olko tätä mieltä. Pyytäkäämme saada vaeltaa ehjästi Jeesuksen Kristuksen askelissa. Pyytäkäämme Herralta tosi nöyryyttä ja lähimmäisen rakkautta ja sanokaamme sitten selvät todistuksen sanat silloin, kun Herra panee meidät sanomaan. Jos sitten näitten tähden joutuisimmekin miten tukaliin tilanteisiin tahansa, niin iloitkaamme siitä, että tätä polkua ovat kaikki todelliset Herran entiset pyhätkin vaeltaneet. Kullakin heistä oli ristinsä kannettavana juuri tässä suhteessa. Ja tämän ristin kantajille on luvattu mitä suurin palkka kerran taivaassa (Urho Muroma, Mestarin jalkain juuressa, Ev. lut. Sisälähetyssäätiö 1953, s. 52).
Siunausta!
Ps. "Mitä me siis sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" (Room. 8:31).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti