3.5.
Tämä päivä toi hengelliseen kenttään aiheen, jossa "tuomion nuijan varteen puristuneet kädet" saavat jälleen toimintaa. Sanoisin kuitenkin - ihan vaikkapa varoittaenkin - meitä itsekutakin harkitsemaan sitä, miten asiaan reagoimme. Miettimään ihan sitä, mikä tällaisissa tilanteissa on Jumalan sanan hengen mukaista. Ihan oikeasti: Ajatellaan, mitä Jeesus tekisi/tekee tällaisissa tilanteissa. Voitko iloita, että tällaista tapahtuu? Voitko nostaa rintaasi ja todeta, että näinhän siinä käy, kun... jne? Tuomion langettaminen on vakava asia.
Ei enempää - tällä kertaa.
Noustessamme tähän päivää paistoi aurinko ns. täydellä terällä. Ja taivas oli sininen - ja vähän valkoinenkin pilvien osalta.
Marja-Leena kävi viemässä Emilian kouluun - Daniel oli pipinä kotosalla.
Söin aamupalaa ja join kahvia. M-L kävi asioilla kylällä. Luin Johanneksen evankeliumia.
Kirjoittelin ja lähettelin Saarijärven kylien kutsu -infon. Tein myös SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin nro 10. Lähettelin senkin niille, jotka saavat sen s-postilla.
Söimme VHH-ruokaa. Vähän kahvia ja kotona tehtyä kahvijuustoa.
Menin "Terhien" pihaan sirkkelöimään siellä olevat loput rangat. Mukavahan se mukavassa säässä. Siinä sahaillessani huomasin, että naapurin puolelta - n. alle sadan metrin päästä - lähtivät siellä autotallia rakentavat miehet kävelemään luokseni päin. Otin siinä kuulosuojaimet korviltani ja pysäytin sirkkelin. Tulivat miehet katsomaan sirkkeliä, että mikä se on sellainen sirkkeli, kun pitää niin hiljaisen äänen. Sanoivat, että mökille haluavat sellaisen ostaa, ettei tarvitse moottorisahaa huiudattaa. En kuitenkaan kertonut tätä tapausta vain tämän vuoksi. Kerroin sen siksi, että Jumalalla on monenlaisia keinoja, millä se vetää ihmisiä Jeesukseen uskovien ihmisten luokse. Tänään se oli tämä sirkkeli joka veti miehet minun luokseni, joka olen Jeesukseen uskova ihminen. Tietenkin tiesin, että tälläkin tilaisuudella oli "vain se otsatukka" - eli tilaisuuteen piti tarttua. Olin kuitenkin siihen valmis. Saatoin todistaa heille Jeesuksesta, johon uskon. Sain kertoa heille, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme, sekä sen, että taivaaseen on vain se tie, että uskoo Jeesukseen. Eikä tarvitse tuputtaa tai olla luonnoton. Suosittelen kuitenkin tässäkin meille kaikille: Ollaan valmiita erilaisissa hetkissä olemaan evankeliumin edustajia. Meille on annettu tehtävä. Pyydän sinua miettimään: Kuinka voin olla valmiina olemaan Herran todistajana? Mitkä asiat tekevät minusta sellaisen, että tilaisuudet eivät mene yksi toisensa jälkeen ohi - ja minulle ei tullut edes mieleenikään, että se oli tilaisuus?
Saatuani tehtäväni sirkkelillä suoritetuksi - mikähän olikaan loppujen lopuksi se varsinainen tehtäväni siellä tänään - ajelin kotiin.
Vapunpäivänä - 1.5. - päätin hiihtokauden näille lumille Kusiaismäessä. Luulin - silloin kun Lapista lähdimme etelää kohti ja laitoimme sukset pussiin - että siihen net loppuivat tämän talven hiihdot. Vaan eivät loppuneet. Tuli vielä aikalaillakin lisää kilometrejä - vaikka minulla ei ollutkaan mitään tavoitetta siinä, paljonko niitä pitäisi tulla. Lapista kun lähdimme kotia kohti 23.4., oli 1307 hiihdettyä km. Vapunpäivänä niitä oli 1475 km. Kiitollisena siitäkin.
Tuo edellinen oli johdantoa siihen, että tultuani puiden sirkkelöinnistä lähdin harrastelemaan sellaista "puolihiihtelyä." Otin nimittäin kävelysauvat ja lähdin niiden kanssa lenkille. Sidoimpa vielä kuormaliinan vyötäisilleni hännäksi perääni. Vetoliinassa oli 16 kg:n painoinen rengas, jota vedin perässäni. Meidän pihasta on n. 130 m hiekkatien alkuun, joka menee muuntajalle ja jota ei juurikaan käytetä. Siinä on sellainen 460 m pitkä lenkki kun sen kulkee edestakaisin. Vetelin rengasta "aurinkoista tietä eteenpäin" 10 kierrosta. Siitä tuli 4600 m. Plus vielä siitä tien päästä kotipihaan edestakainen matka 260 m. Elikkä yhteensä tuli 4860 m. Vähän "vastusta" kävelyyn.
Söimme VHH-ruokaa. Nes-kahvia.
19:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle rukousiltaan - joka oli taas tällä kertaa jesaja 62 rukousilta, elikkä rukousta Israelin puolesta. Rautasen Jussi tuli kyydissämme mennen tullen. Rautasaaren kati johteli illan. Aholan Timo ja Soile toivat terveisiä Israelista kuvine kera - olivat siellä äskettäin. Rukoilimme. Väkeä n. 15 henkeä.
Annoin paikalla olleille Rukousrintaman jäsenille Rintamapostin paperiversioita. Samoin kävimme tiputtamassa muutamaan postilaatikkoon sellaisen. Olivat lähellä, niin ei tarvitse postittaa. Kaikilla kun ei ole s-postia.
Palattuamme rukousillasta söimme iltapalaa ja joimme teetä - sen jälkeenpä se sitten se uutinen tuli tietoomme...
"Minä opin, että Jumala on kutsunut meidät jokaisen olemaan alkuperäinen, eikä ihmisten muottien mukaan tehty!
Kun minä aloin saarnata evankeliumia, tein vakavan virheen. Niin kuin mainitsin edellä, minusta oli tullut kaiku eikä ääni. Miksi? Minä luulin, että voidakseni menestyksellisesti tavoittaa ihmiset evankeliumilla minun on oltava samanlainen kuin muut saarnaajat. Niinpä seurasin ja jäljittelin heidän tyyliään.
Nuorena saarnaajana annoin kunnianhimoni työntää minut liian pitkälle. Hankin toisten saarnaajien saarnoja ja käytin niitä liikaa, sen sijaan että olisin itse kaivautunut syvemmälle Raamattuun ja etsinyt sellaisia saarnoja, joihin Jumala olisi antanut voitelunsa" (Oral Roberts, Tee mahdottomia, Uskon Sanan Kustannus Oy 2003, s. 41).
Siunausta!
Ps. "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois koko maailman synnin" (Joh. 1:29).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti