23.4.
Tän aamunkii Marja-Leena mummi käi laittamassa/viemässä Emiliaa ja Danielii kouluu. Kun tuli, niin alkoi leipoilemaan illan tilaisuutta varten. Miekii siin heräilin uuteen päivään, syömään aamupalaa ja juomaan kahvia. Luin Psalmien kirjaa.
Kävin joskii vaiheessa urheilukentällä 8.4 km "kävelynomaisella" lenkillä, km-ajoin 7.28., 7.46., 7.44., 7.45., 7.50., 7.37., 7.47., 7.29. Satoi vettä, välillä täntää, tuuli aikalailla. + 3-4 astetta.
Söimme.
Laitoin tulet takkaan.
17 maissa lähdimme M-L:n kanssa liikenteeseen - kaupan kautta Kolkanlahden koululle 17.30:ksi. Laitoimme tuolit ja penkit paikoilleen tilaisuutta varten - Vidgrenin Marja lastenkokousta varten toiseen luokkaan nukketeatterijuttuja. M-L vastasi illan tarjoilusta. 18.30 alkoi "On Yksi Nimi ylitse muiden" Kyläilta. Johtelin illan. Ryhäsen leo aloitti sanalla ja rukouksella. Henkilökohtaiset puheenvuorot käyttivät Ryhäsen Irja ja Ilolan Niko. Toikkasen Raija johteli yhteislaulut kitaransa kanssa - Herätyslauluja-vihkosesta lauloimme. Ne ovat Hengellisen laulukirjan herätyslauluja. Raija johti myös lauluryhmäämme kitaroineen. Hänen lisäkseen siinä lauloi Liedeksen Marjatta, Toikkasen Pentti ja minä. Pentti soitti myös huuliharpulla sikermän. Puhuin lopuksi. Kokouksen jälkeen oli sima ja pullatarjoilu. Väkeä oli n. 18 henkeä yleisessä kokouksessa. Lastenkokouksessa 4. Väki ei kylältä lähtenyt siis liikkeelle. Kuitenkaan kyseessä ei ollut pelkkä kokous kylällä, vaan ovilla oli käyty. Tilaisuus oli kuitenkin mielestäni erinomainen. Kiitos kaikille vastuissa olleille. Me jatkamme "Saarijärven kylien kutsun" merkeissä. Muistetaan kyliä ja niiden ihmisiä rukouksin! Pyydetään työlle johdatusta. Tehdään se mitä voidaan. Työllä on merkitystä.
Palattuamme kotiin söimme iltapalaa.
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme" (Ef. 2:8-10).
"Tekstissä tulee esiin kirkkaasti kaksi asiaa: pelastus on armosta ja hyvät työt ovat armosta. Jumalan armo on perusta, jolle me asetamme uskomme ja myös tekomme. Mitä sitten tapahtuu, kun me elämme Jumalan armossa ja Jumalan armosta?
Armo vaikuttaa luottamusta Jumalan laupeuteen
Ensinnäkin, kun elämme armosta, meillä on luottamus Jumalan laupeuteen. Kristillinen työ on Pyhän Hengen työtä, ja se tapahtuu Jumalan armon perusteella. "Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu" (2. Kor. 4:1).
Työ, joka meissä tapahtuu on Jumalan aikaansaamaa. Jumalan armo on kaikkia ihmisiä varten. Jumalan armo voi kohdata ketä tahansa. Meidän ei tule koskaan menettää toivoamme ihmisten suhteen. Jumalalle on kaikki mahdollista! Siis, ensimmäinen merkki sellaisesta ihmisestä, joka palvelee Herraa on se, että hänen palveluksensa on laupeuden ja armon aikaansaamaa palvelua. Se on Jumalasta lähtöisin, ei ihmisestä.
Armo vaikuttaa motiiveihin
Toinen merkki sellaisesta henkilöstä, joka elää armosta ja armossa on tämä: hänellä on viilpitön motiivi palveluksessaan. Apostoli Paavali ilmaisee asian seuraavasti: "...olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden, me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä" (2. Kor. 4:2).
Meidän tulee siis olla sitä, mitä me julistamme Jumalan ja ihmisten edessä. Mitä me sitten olemme? Olemme armosta ja armossa pelastettuja uskovaisia; Jumalan armon ja laupeuden varassa eläviä ja toimivia, itsessämme usein heikkoja ja erehtyväisiä, mutta Jeesuksessa Kristuksessa väkeviä. Rehellisyys Jumalan ja ihmisten edessä on ehdotonta (Liisa Liedes) Jatkuu huomenna, jHs.
Ps. "Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun Sanani edessä" (Jes. 66:2).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti