20.3. Nukuimme pitkään. Hetassa. Ei täysin sininen taivas. 8 pakkasta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä mökin pöydän ääressä. Kävimme hiihtelemässä. Täällä olo aikamme paras sää - sininen taivas ja aurinkoisen mukava paiste. M-L kääntyi Pahtajärven laavulta takaisin - meni käymään kaupassa ja laittamaan ruokaa. Minä kävin Närpistön laavulla. Siellä kohtasin pariskunnan - uskon, etten sattumalta. Olimmehan rukoilleet johdatusta - ja olinhan hiihdellessänikin rukoillut johdatusta. Jos ei laavulla olisi ollut ketään, olisin vain kääntynyt sen kohdalla ja lähtenyt takaisinpäin. Menin tulille heidän seurakseen - ainoana motiivinani olla toteuttamassa rukousvastausta rukouksiini. Juttelimme. Minulla ei ollut mukanani Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia. Olin kuitenkin aikaisemmin jättänyt laavulle niitä, joten saatoin ojentaa heille sellaisen. Sain todistaa heille. Samalla join siinä laavulla kahvit. Kun lähdin paluumatkalle rukoilin siunausta näille ihmisille ja sille kylvölle, jota kohtaamisemme aikana tapahtui. Sää oli hieno - ja kuru ennen Pahtajärveä. Siinä on molemmin puolin korkeat jyrkät kallioseinämät. Ne jatkuvat Pahtajärvelle - senkin molemmin puolin on korkeat jyrkkäseinämäiset kalliopahdat. Hiihtoa n. 17 km. Söimme. 18:ksi ajelimme kylään Leppäjärvelle, Tapsalle ja Pirjolle - eli siihen paikkaan, jossa on se iso lumilinna, jonka tienovilla eiliten vietimme ulkoilupäivää. Tapio on "linnan herra" siinä linnassa. Se - lumilinna - on osoittautunut vuosien saatossa oivalliseksi tavaksi saada kontakteja ja yhteyksiä erilaisiin ihmisiin - ja mitäpä "lumilinna vielä poikiikaan" siunaukseksi? Monet kun ovat Herran tiet ja Hänen antamansa rikkaat ideat. Jutustelimme moninaisia ja nautimme pöydän hyviä antimia - mm. naapuritörmällä kylmäsavustettua lohta, joka on ihan eri kuin kaupasta vastaavalla nimellä ostettu. Siunasimme toisiamme. Kiitämme illasta ja yhdessäolosta! 22 jälkeen olimme mökillä. Kuutamo. 15 pakkasta. Sytyttelin hellaan tulen. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Jatkoa eilisessä blogissa olleeseen rukouskokouskertomukseen :
"Kokoukseen ei ole valmistauduttu (ovet avataan viime tingassa), kokouksen nimi on valheellisesti "rukouskokous"(siellä ei juuri rukoilla), kokous alkaa myöhässä, seurakunnan johtajat loistavat poissaolollaan, kokouksessa ei ole mitään tavoitetta (rukouksia roiskitaan joka suuntaan), eikä ihmisiä ole opetettu rukoilemaan. Kysymykseni on: kuka viitsii tulla tällaiseen kokoukseen toista kertaa? Ei ihme, että rukouskokoukset ammottavat tyhjyyttään. Ensimmäinen parannus on seurakunnan johtajien ja vastuuhenkilöiden kohdalla. Kun he alkavat käydä, ohjata ja opettaa, muutkin tulevat" (Paul Raja-aho: Paikallisen seurakunnan salaisuus, Päivä Osakeyhtiö 2015, s. 38). Siunausta! Ps. "Pitäkää siis huoli itsestänne ja koko siitä laumasta, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellään on itselleen hankkinut" (Apost.teot 20:28) Sana on osoitettu seurakuntien vanhimmille, eli paimenille, kaitsijoille. Paimentehtävä on vanhimpien tehtävä numero yksi. Siksi vanhimmat eivät saa "laittaa itseltään pois" tätä tehtävää - ei edes diakoneille, joiden tehtävä ja toimenkuva on erilainen. Paimenet esim.ovat niitä, jotka etsivät kadonneita lampaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti