1.3.
Kaikkien yhteinen
SAARIJÄRVI RUKOILEE -ilta
Lauantaina
9.4.2016. klo 19.
Saarijärvellä
Vanhalla Kansakoululla
Karhumäentie 11.
TERVETULOA KAUEMPAAKIN!
Aurinko paistoi siniseltä taivaalta noustessamme. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia - itsestäänselvyyksiä, vaan eivät kuitenkaan. Luin Johanneksen evankeliumia. Marja-leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Ajelimme M-L:n kanssa kylälle. Vein auton huoltoon - pitäähän sitä nyt edes joskus. Sieltä nousimme Terhi-Marjan autoon ja ajelimme kolmisin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 9 rukoilijaa.
Kävelimme aurinkoisessa säässä M-L:n kanssa rukoushuoneelta kylälle. Menimme siellä 13:ksi Kaupungintalolle, Saarijärvi-saliin, jossa oli Lappiin ja vaeltamiseen innostunut mies näyttämässä Lapin kuvia ja samalla - kuvin mennessä eteenpäin - lauleskelemassa aiheeseen sopivia laulujaan. Ihan mukava tilaisuus Lapista tykkääville - kuten esim. meille, jotka olemme siellä asustelleetkin ja myös vaeltaneet eri alueilla - ja muille, joille luonto on tärkeä.
Kaupungintalolta menimme syömään pizza-kebab -paikkaan. Sieltä kävelimme kotiin. Matkalla kävin autokorjaamossa, jossa automme oli. Sitä ei tänään saanutkaan, kun on jotain laitettavaa enemmänkin. Josko huomenna. Rukoushuoneelta kotiin - ja mitä kylällä "käpöttelimme" - kertyi matkaa n. 8 km.
Lämmitettyämme mikrossa aamullista kahvia ja sytytettyäni tulen takkaan, menin hiihtelemään pihaltuamme 10 km 500 m. 1 - 2 asteen välillä pakkasen puolella.
Hiihtelyn jälkeen tein 8.3 km "kävelynomaisen" lenkin Tarvaalan suuntaan. Menopuolikkaan menin alle 7 min/km, paluupuolikkaan 15 sek/km nopeammin. Mukava sää ja ihan hyvä "fiilis".
Iltapalaa ja teetä. M-L neuloskeli.
Tänä aamuna lähti kaksi isää - Tero ja Timo - poikiensa kanssa Tunturi-Lappia kohti. Terolla olivat mukana pojat Eelis ja Nooa, Timolla Miro. Menivät Enontekiölle, jossa olemme asuneet - Timo syntynytkin siellä asuessamme. Kuvia tuli matkan varrelta M-L:n älypuhelimeen. Muoniossakinhan me asuimme. Palojoensuun koulun pihapiirissä oli kotimme silloin Enontekiöllä, kun Timo syntyi. Sen silloisen kotimme sisäänkäynnistä lähetti Tero kuvan myös. Matka oli mennyt hyvin, koskapa kuvia tuli myös päätepisteestä, Hetasta, Eskon ja Ellin mökistä. Siellä oli asetuttu taloksi - saunakin taisi olla jo lämmite. Siitä vajaan kilometrin päässä oli yksi kotimme, Kautokeinoon ja Altaan menevän tien varressa. Siinä tykkäsimme asua. Yksi kotimme oli ihan siinä lähellä - "kivenheiton päässä", Närpistö-joen varressa - siitä, missä poijjaat nyt ovat. Ei siinä mittää. Eiköhän siellä ole mukava muistoja virkistellä. Terveisiä Eskolle ja Ellille - ja mukavaa ensimmäistä iltaa pojille ja poikien pojille!
"USKON RUKOUS
"Sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät" (Hepr. 11:6).
Usko on välttämätöntä, jotta voisi rukoilla. On vaikea edes kuvitella, kuinka kukaan voisi rukoilla ilman uskoa - eiväthän ateistit rukoile. Jumala vaatii uskoa siltä, joka rukoilee, sillä usko on rukouksen ensimmäinen edellytys. Se on pelastuksen ainoa ehto ja keskeinen asia hengellisessä elämässä. Ilman uskoa ei myöskään ole voimaa" (Samuel Chadwick: Rukouksen tie, saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän hengen tulesta, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2012, s. 91).
Siunausta!
Ps. "Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni; sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani" (Ps. 116:1-2).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti