Kiehisen vuolijan Blogi

21.3. Pakkasta 10 noustessamme. Sininen taivas. Aurinkoista. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä mökin pöydän ääressä. Hiihtelin 14.6 km Ounasjärven suunnassa. 5 pakkasta. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Yhdessä ladun risteyskohdassa tapasin miehen, joka oli rukousvastaus rukouksiini. Aivankuin olisi ollut odottamassa siinä. Juttelimme - myöskin pian hengellisistä asioista. Sain todistaa ja kertoa myöskin jutellessamme uskoakseni sen mikä siinä hetkessä oli tarpeellista. Sen kohtaamisen jälkeen tavoitin yhden hiihtäjän, jonka kanssa sitten hiihtelimme rinnakkain jutellen ja välillä pysähtyen ja sauvoihin nojaillen jutellen. Hengellisiin asioihin johdatin juttelun kysymällä: Käytkö jossakin seurakunnassa? Sain todistaa ja jutellessamme kertoa sen mitä tarvitsikin - ts.sen, että ihminen voi sen kuultuaan pelastua. Ensimmäisen miehen kohdalla hengellisiin asioihin johdattaminen tapahtui kysymyksellä: Oletko sinä uskovainen mies? Kumpikaan ei ollut. Herra haluaa Henkensä kautta rohkaista meitä Hänen omiaan rohkeasti todistamaan Jeesuksesta. Se on peruskutsumuksemme - jokaisen meidän. Kaikki syyt, mitä voidaan esittää, etteikö asia niin olisi, ovat tekosyitä. Suurimmat syyt, olla olematta Jeesuksen todistaja, ovat pelkuruus ja Jeesuksen häpeäminen ihmisten edessä. Siihen helposti - todellisuudessa - sorrumme. Enkä puhu todistajana olemisesta siksi, että olisin onnistunut siinä. Itsessäni olen arka. On vain aina ylitettävä se kynnys, että haluaa avata suunsa ja tehdä se - todistaa ja puhua ihmisille Jeesuksesta ja pelastuksesta. Puhummehan me kaikenmaailman muistakin asioista, miksi sitten ujostelemme puhua ihmiselämän kaikkein tärkeimmästä asiasta? Vai onko se meille kaikkein tärkein? Eivätkö ihmiset joudukaan helvettiin, jos eivät elämänsä aikana usko Jeesukseen? Miksi Jeesus tuli maailmaan? Keitä olisivat ne toiset, jos ne emme ole me, jotka ovat Jeesuksen todistajia täällä maan päällä. Jumala siunatkoon sinua ja minua elämämme ykköskutsumuksessa! On hyvä aloittaa läheisen suhteen luomisesta Jeesukseen - Häneen, jonka todistajia olemme. Muuten on vaikeaa olla Hänen todistajansa. Mutta, Pyhä Henki tekee molemmat mahdolliseksi. Tuollaiseksi tämä kirjoitus nyt ohjautui. Ei olla kylmiä sille, mistä on ollut puhe. M-L kävi kävelylenkillä kun minä hiihtelin. Lenkin jälkeen kävin vähän syömässä ja juomassa kahvia mökillä. Sitten kävin vielä hiihtelemässä muutaman kilometrin - kun sää oli niin hieno. Tänään tuli sivakoiduksi n. 21 km. 18:ksi ajelimme Vuontisjärven ja Peltovuoman kylien läpi Ketomellaan, Paavolle ja Outille. Outi aamulla soitteli ja kutsui. Olemme heidän kanssaan tuttuja vuodesta 1978. Kun menimme istutettiin meidät ruokapöytään - oli hyvää porosoppaa. Jutustelimme. Jonkin ajan kuluttua joimme hyvät kahvit. Siunasimme toisiamme. Heidän talonsa ikkunoista on huikeat näköalat Pallastunturin suuntaan - ja koko tunturijonoon. Sydämelliset kiitokset Paavolle ja Outille illasta! Ennen 22 olimme takaisin mökillämme. Söimme iltapalaa ja joimme teetä - ja laitoimme tulta hellan pesään. Sydämellisiä nimipäiväonnitteluita Toikkasen Pentille, Paajalan Pentille ja Lahtelan Pentille! "Golgata, vavahda, ihminen. Golgata, avasit autuuden. Golgata, tuskien ristinpuu. Golgata, yöni kirkastuu. Golgata, kuoleman kunnaat. Golgata, elämän lunnaat. Golgata, velkani maksoit. Golgata, rakastaa jaksoit" (Hilja Aaltonen). Siunausta! Ps. "Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään" (Matt. 18:20).