Kiehisen vuolijan Blogi

22.3. 15 pakkasta kun nousimme. Emme kovin varahin heräilleet. Sytyttelin tulen hellaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tejoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä mökin pöydän ääressä. M-L meni Ullalle, Leppäjärvelle. Minä lähdin hiihtelemään Pahtajärven lenkin, 18.5 km. Aurinkoista, ei kuitenkaan niin sininen taivas kuin eilen. Tuuletonta. Tullessani yhteen kohtaan, jossa oli "neljän ladun risteys", hiihteli siihen vastakkaisesta suunnasta samaan aikaan mies. Siinä juttelimme hyvän aikaa. Tuntui "edeltä valmistetulta" kohtaamiselta. Ja miksei olisi ollutkin, sillä Jumalahan on omalta puoleltaan sitoutunut viemään Hyvää uutista työtovereidensa kanssa ihmiselle, että he pelastuisivat. Sitä pelastusta tämäkin - suhteellisen tunnettu - enontekiöläinen keskustelukumppanini tarvitsee. Oli avoin hetki - Jumalalla on sinulle asiaa -vihkonenkin sujahti hänen taskuunsa. Jumala on ajoituksen mestari - ei noin, vaan tarkasti. Kävin mökillä juopasemassa kupillisen kahvia ja puraisemassa vähän palasta. Sitten lähdin hiihtelemään Ounasjärven suuntaan. M-L oli vielä Ullalla. Alkupuolella matkaa hiihteli vastaani mies, jonka kanssa pysähdyin juttelemaan. Olin nähnyt hänet ladulla jo alkupäivinä. Heti eka kerralla tuli mieleen ajatus, että hänelle pitäisi antaa Jumalalla on sinulle asiaa. Lauantaina tämä mies oli mukana Tapsan Lumilinnalla ulkoilupäivässä. Tämä oli nyt viides kerta kun hänet näin. Varmaan aikaisemmat kohtaamiset olivat tarpeellisia tälle kohtaamiselle. Olin sanonut Jumalalle, että kun vielä kohtaan tämän miehen, niin... Jumala oli tarkoittanut niin. Kohtasin. En olisi kohdannut, jos olisin lähtenyt mökiltä pari minuuttia myöhemmin. Juttelimme - ja Jumalalla on sinulle asiaa -vihkonenkin meni povitaskuun. Jumala on - ja myös ajoituksen mestari. Eivät kaikki uskovat(kaan) ajattele asiaa tällä lailla - kenties periaatteessa, mutta ei käytännössä. Enkä nyt korosta, että olisin itse onnistunut siinä, vaikka sitä haluankin. Kuitenkin on hyvä antautua Hänen johdatukseensa - oikein tietoisesti johdatusta rukoillen. Jumala ottaa sen tosissaan ja haluaa johdattaa työtovereitaan, isoissa linjoissa ja päivittäisissä asioissa - myös todistajan tehtävässämme kalliiden ihmissielujen suhteen. Tämä toinen hiihtelyni oli 15 km. Tänään tuli sitä lajia ulkoilua n. 33.5 km. Palattuani mökille oli M-L:lla juuri ruoka valmistumassa. Söimme. Laitoin saunan lämmite. Kirjoittelin ja lähetin jutun Ykköset -lehteen SAARIJÄRVI RUKOILEE -illasta. Kävin saunassa. Tänä iltana on ollut Jyväskylän kaupungintalolla vuonna 2015 menestyneiden Jyväskyläläis-seuroja edustavien urheilijoiden palkitsemisjuhla. Siellä ohjelmassa palkitsemisten lisäksi mm. kaupunpinjohtajan kättelyt ja puhe, sekä täytekakkukahvit. Juhlaan on kutsuttu vähintään Suomen mestaruuden voittaneet urheilijat - ja tietenkin kansainvälisissä mittelöissä menestyneet. Sain kutsun tilaisuuteen, mutta en mennyt kun olen täällä. Lupasivat lähettää palkinnon postissa. Olen muutaman kerran ollut mainitussa tilaisuudessa, koska - vaikka asunkin Saarijärvellä - edustan Jyväskyläläistä seuraa, Jyväskylän Kenttäurheilijoita (JKU). Se(kin) on hyvä tilaisuus olla Jeesuksen todistajana - nimimerkki vähän kokemustakin siitä on. "Olemme oppineet valjastamaan atomin voiman, mutta vain harva meistä on oppinut kehittämään rukouksen voiman täyteen mittaansa. Emme ole vielä oppineet, että ihminen voi olla polvillaan voimakkaampi kuin kehittämiensä aseiden takana" (Billy Graham). Siunausta! Ps. "Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa" (Kol. 4:2).