25.3.
3.1. plussalla noustessamme. Emme kovin kiirehtineet nousun kanssa - lauantai ja kaikki. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Markuksen evankeliumia. Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
M-L meni kylälle kauppaan, minä samassa kyydissä hiihtelemään Kusiaismäkeen 16.8 km. Seuran miehet olivat laittamassa paikkoja hiihtokilpailukuntoon. Ladut olivat pois ja vapaantyylin baanat hyvässä kunnossa. Huomenna on kilpailut ja mukaan tulee koviakin tekijöitä - mm. Matti Heikkinen on ilmoittautunut, miehet kertoivat. Aurinkokin välillä väläytteli kirkkauttaan, muuten oli harmaata.
M-L ei tullutkaan minua hakemaan - Denis oli tullut autollaan. M-L istui autossa voipuneen näköisenä. Olivat tulossa terveyskeskuksesta. M-l oli kotona kaatunut iljanteella ollessaan viemässä biojätepussia kompostiin. Silmät harittaneet kaatumisen jälkeen ja ollut oksettava olo. Soittanut Terhi-Marjalle kaatumisensa jälkeen, ettei pääse minua hakemaan. T-M ollut sitä mieltä, että terveyskeskukseen pitää mennä. menivät. Lääkäri todennut, että kyseessä on aivotärähdys. Päässä kananmunanpuolikkaan kokoinen kuhmu. Jumala varjeli. Kiitos Hänelle!
M-L "kuulosteli" oloaan, että lähtisimmekö ollenkaan Timon ja Miron synttäreille, jotka ovat tänään. Syötyäni kuitenkin lähdimme molemmat. Vähän jälkeen 15 olimme siellä - Peuranpolulla. Terhi-Marja perheineen oli jo siellä. Pian veli - Tero - tuli myös perheineen. Sielläpä sitten lahjoja ojennettiin ja herkkuja syötiin ja kahvisteltiin. Miro, Daniel ja Emilia olivat pulkkamäessä pihassa - laskivat "tornista", josta Miro aina laskettelee laudallaan ja heittelee voltteja. Toiset lähtivät vähän aikaisemmin. Me joimme vielä toiset kahvit.
Ei tarvinnut syödä iltapalaa kotiin palailtuamme ennen 21. Laitoin tulen takkaan.
"Ystäväni, et voi saada takaisin menettämääsi ainutkertaista elämääsi, et edes yhtä sekuntia. Kun päiväsi ovat lopussa, ainutkertainen elämäsi päättyy silmänräpäyksen tarkkuudella ...
... Huomaa: ainutkertainen elämäsi on kirjoitettu Jumalan kirjaan päivän tarkkuudella. Ei yhtään ylimääräistä päivää.
Kadotuksen kuoro tuntee vain yhden laulun ja yhdet sanat: "Voi, jospa olisin tehnyt parannuksen, voi jospa olisin tehnyt parannuksen."
Niin, jospa olisit ottanut vaarin etsikkoajastasi ja tehnyt parannuksen. Jospa olisit uskonut syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jospa olisit pelastanut ainutkertaisen elämäsi iankaikkiseen elämään.
Jospa, jospa, jospa.
Mutta se on onneksi vielä mahdollista. Se on mahdollista juuri nyt ... Voit herätä kuin pahasta painajaisunesta, puistatella ja hieroa silmiäsi.
Vielä et ole kadotuksessa. Kuule, et ole. Vielä voit uskoa Jeesukseen ja pelastua. Ehkä juuri Jeesus on johdattanut tämän kirjan käteesi" (Tapio Nousiainen, Yksi ainoa elämä, Päivä Oy., s. 55, 56).
Siunausta!
Ps. "Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: ´Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.´ Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä" (2. Kor. 6: 1-2).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti