12.11.
Isänpäivää koko päivä - koska allakassa niin seisoo. On kyllä Virpinkin nimipäivä - siksipä laitan nimpparionnittelut Suopajärven Virpille täältä meiltäpäin!
Nousun - siis ylösnousun - aikaan oli lämmintä 2.1 astetta. Marja-Leena onnitteli minua Isänpäivän johdosta ja antoi lahjan. Taivas oli harmaa - se oikea taivas, jossa Jumala ja Jeesus asuvat, on kuitenkin täydellisen kirkas. Siellä ei kuitenkaan ketään häikäise. Se taas johtuu ylösnousemusruumiista, joka on Jeesuksen ylösnousemusruumiin kaltainen. Sellaisen saa jokainen uskossa Jeesukseen nukkunut (kuollut) ihminen - myös sellainen Jeesuksen oma, joka on elossa silloin kun Jeesus tulee omiaan noutamaan. Heidän ruumiinsa muutetaan nopeammassa ajassa kuin silmänräpäyksessä Jeesuksen kirkastetun ruumiin kaltaisuuteen. Haluan olla mukana siinä joukossa, joka temmataan täältä maasta Herraa vastaan yläilmoihin, kun Hän tulee. Odotan sitä hetkeä. Jos tämänkaltainen puhe tuntuu sinusta tuiki oudolta, niin kehoitan sinua ottamaan käteesi Raamatun. Sisälukutaidon omaavana ihmisenä voit omin silmin todeta, että täällähän se aivan selvästi niin sanotaan. Voin antaa vinkinkin, josta voit aloittaa, jos tämä asia kiinnostaa: Paavalin ensimmäinen kirje tessalonikalaisille, luku 4, jakeet 13-18. Siitä se lähtee avautumaan. Raamatusta, jossa on jakeiden alla alaviitteitä, pääset tutkimisessasi eteenpäin - tai ota vaikka minuun, tai johonkin toiseen ihmiseen yhteyttä. Älä kuitenkaan sellaiseen, joka "vesittää" Jumalan Sanaa - ts. ei usko siihen sellaisena kuin se on kirjoitettu.
Se nyt lähti tuo kirjoitus menemään tuollaiseen suuntaan - eikä ollenkaan huonoon sellaiseen.
Saatuani "rähmät" silmistä ja vaatteet ylleni, menin takapihalle ja tekaisin taustan, johon voi kiinnittää lohifileitä loimutusta varten. Polttelin myös laavun tulipaikasta siihen kasatut oksat ja risut pois, että on kaikki valmiina kun kokouksen jälkeen laitan siihen "oikeat" tulet.
Marja-Leena oli laittanut aamupalan ja kahvin valmiiksi. Hän laitteli ruokia,, kakkuja, ym. tarjoiluja valmiiksi päivää varten. Söin aamupalaa ja join kahvia.
Kävin hakemassa Salmen kyytiin ja menimme 10:ksi helluntairukoushuoneen alakertaan rukoushetkeen. Meiät oli siellä puolenkymmentä.
11 alkoi yläkerrassa kokous. Lampisen Janne johti. Riihisen Inkeri johti lauluihin. Turusen Mika saarnasi.
Vietyäni Salmen kotiin kurvailin minäkin kotiin. Kupillisen kahvia ryyppäiltyäni painuin takapihalle sytyttelemään tulet laavun tulipaikkaan. Sitten vain kolme lohifilettä kiinni - pyrstöpuolet ylöspäin - aamulla laudoista tekemääni taustaan. Fileet olivat yön yli "tekeytymässä" sitruunapippuria pinnoissaan. Laittaessani ne loimuttumaan tulen ääreen, sivelin niiden pintoihin tilli-oliiviöljyseosta. Tilliä oli runsaasti. Kypsymisen aikana sivelin tätä seosta silloin tällöin kalojen pintaan. Kaloja ei pidä laittaa liian lähelle tulta, vaan antaa niiden kypsyä rauhassa, niin, että kalojen ja tulen välissä voi pitää kättä parikymmentäsekuntia.
Laitoin myös pressusaunan kiukaan alle tulen heti saatuani kalat kypsymään. Lisäilin siinä kalojen kypsymistä seuraillessani puita kiukaan alle. Satoi vettä - ei kuitenkaan laavuun. Räntääkin tuli välillä.
Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel saapuivat ensin. Vähän myöhemmin Timo, Pia, Milka, Miro, Milena, vauva ja Helmi-koira. Emilia ja Daniel istuskelivat aina välillä kanssani laavulla.
Kun sitten vein kalat sisälle, olivat muut ruuat M-L:lla valmiita ja pääsimme syömään pitkän pöydän ääreen mitä parhaimman aterian. Ennen sitä kuitenkin tuli halauksia ja lahjoja ja kortteja "ihan jonona" - siis tätä kirjoittavalle isälle/vaarille. Sydämelliset kiitokset vielä tässäkin jokaiselle - pienemmästä isompaan! Mukava tunnelma ja mukava porukka!
Syönnin välillä kävin lisäämässä puita kiukaan alle. Kun se oli palanut, kävin heittelemässä häkälöylyjä ja vedimme Deniksen ja Timon kanssa pressun kehikon päälle. Odotellessamme vielä hetken saunan tekeytymistä, soitin Terolle, joka oli soittanut - isänpä päivää onnitteli. Siinä sitten raatailtiin. Huomenillalla palaa taas työmaalleen tuonne "isoon maailmaan", ulkomaille. Isänpäiväkäynnillä oli kotona.
Deniksen ja Timon kanssa kävimme pressusaunan hämärissä löylyä ottamassa. Eivätkä nuo huonot olleetkaan. Maassa oli jo vähän valkoista, sillä satoi lunta. Sanoin myöhemmin illalla Mirolle, että käyn huomenna hiihtämässä 15 km - Miro hieman epäili.
Saunan jälkeen oli M-L laittanut pöytään uuden kattauksen. oli normaalitäytekakku, VHH-täytekakku, normaali omenapiirakka ja VHH-piirakka kahvin/mehun/teen kanssa. Olihan se juhlavaa.
Kahvin jälkeen katselimme ison määrän vanhoja dioja - monta kampaa - sillä vanhanaikaisella diaprojektorilla. Välillä - ja aika useinkin - kuului hyväntahtoisia nauruntirskahduksia lastenlasten ja kaikkienkin suista. Syinä olivat vuosien tekemät muutokset tuttujen ihmisten koossa ja näössä iästä johtuen - myös vaatetus, hiustyyli, yms. olivat syitä moiseen. Paljonhan niisä kuvissa on muistoja, historiaa ja sukupolvien ketjua. Olemme joskus aiemminkin dioja yhdessä ketselleet - ja se varmaan tulee jatkumaan. Niitä kyllä piisaa, jos tavallisiakin valokuvia. Mukava yhdessäolon muoto,
Muuten, se kaikkein pienin ihminen, joka meillä tänään oli, oli meillä ensimmäistä kertaa eläissään. Tosin äidin masussa oli käynyt useamminkin. Hän oli Milenan, Milkan ja Miron pikkusisko - jonka nimeä emme ole vielä kuulleet minkäänlaisena hiiskahduksenakaan.
Lienee ollut 20 maissa - ennenkö vai jälkeen - kun omat lähtivät koteihinsa. Saimme olla yhdessä.
Ajatukset kääntyvät - jo aiemminkin ovat kääntyneet - huomisaamun puhumiseen. Minut on pyydetty puhumaan Majakalle klo 10.
Siunausta!
Ps. "Vanhusten kruunu ovat lastenlapset ja isät ovat lasten kunnia" (Sananl. 17:6).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti