15.2.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA ELÄMÄSSÄNI? 12.
Olemme käsittelemässä 2. Tim. 3:1-5 tekstiosaa. Eilen jo puhuimme j. 2. esiintyvästä ilmaisusta: "Ihmiset ovat silloin ... kerskailijoita" Tässä sana esiintyy lihastamme nousevana, vääränä asiana - lihan tekona - jolloin se on nähtävä syntinä, josta on tehtävä parannus. Voi jopa olla, että jotkut kyseenalaistavat sen mitä edellä sanoin, eivätkä pidä sitä niin vakavana asiana. Raamattu osoittaa sen kuitenkin vakavaksi asiaksi. Jos hyväksymme Jeesukseen uskovina puheena olevan asian elämäämme, jatkaen sellaisen "elämäntyylin" harjoittamista, rajaamme Jumalan "sivurooliin" elämässämme.
Kerskailua voi esiintyä uskovienkin parissa - eikä tarvitse kovin kaukaa etsiä henkilöä, joka siihen voi helpostikin syyllistyä: se persoona asuu niiden nahkojen sisällä, jonka edesottamuksia jonkin verran tunnen, tosin en kokonaan. Se henkilö kantaa samaa nimeä kuin minä. Lihamme puolesta meillä on kyky kerskailuun - pienemmästi, taikka suuremmasti; ja asioita/alueitahan löytyy.
Kerskailu voi "tallustella" jopa saarnapönttöönkin. Se voi olla siellä "piilotetummin", fiksusti, viestittynä, tai selkeämmin. Täytyy mainita, että minäkin olen ollut siinä pöntössä, vuosien aikana, useastikin, joten mainitsempa taas, että "samassa veneessä ollaan." Kerskuminen voi koskea entistä, taikka nykyistä elämää. Esim. urheilukin voi olla alue, jonka harrastaja voi "ajautua" kerskailun alueelle. Eräs ralliautoilua harrastanut - sittemmin hengellisessä työssä palvellut - henkilö sanoi tähän liittyen, että kun alkupuolella todisti uskoontulostaan, niin tuli joku kurvi otettua vähän vauhdikkaammin kuin se todellisuudessa menikään. Seurakuntakin voi joutua tilaan, jossa se kerskaa itsestään, siinä olevista asioista ja menestyksestään - jopa silloinkin, kun Raamatun pohjalta asiaa katsottaessa, siihen ei olisi mitään aihetta. Sellaisessa voi olla jopa Laodikean henkeä (Lue Ilm. 3:14-22) Kerskumiseen voi tulla mukaan myös valhetta. Armeija - tai jopa rikollinen-, viina-, huumehöyryinen entinen elämä - voivat muuttua itsetehostuksen ja kerskailun aiheeksi. Jopa saavutukset "hengellisellä rintamalla" ja evankeliumin työssä. Tätä voisi jatkaa, mutta emme nyt jatka. Kun Raamattu sanoo, että meidän lihassamme ei asu mitään hyvää, niin se asia on hyvä ajatella niin.
Eilen jo luimme kohdan Raamatusta, joka sanoi, että jos kerskaamme, niin kerskauksenamme tulee olla Herra. Tämänkaltaista kerskaamista meidän tulee harrastaa paljon! Jumalan Sana varoittaa meitä vääränlaisesta, lihallisesta, kerskaamisesta, mutta kehottaa meitä oikeaan, Jumalan tahdon mukaiseen, kerskaamiseen:
Herra sanoi Gideonille: "Sinulla on kanssasi liian paljon väkeä, antaakseni Midianin heidän käsiinsä; muuten Israel voisi kerskua minua vastaan ja sanoa: Oma käteni vapautti minut"
(Tuom. 7:2).
Jumala tahtoo, että kerskauksemme on Hänestä. Näin annamme tunnustuksen ja kiitoksen Hänelle. Kerskailu siinä mielessä - kielteisessä - josta olemme aiemmin puhuneet, on ylimielisyyttä ja ylpeyttä Jumalaa ja Hänen kunniaansa kohtaan:
"Näin sanoo Herra: "Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä miellistyn, sanoo Herra"
(Jer. 9:23-24).
Daavidin elämä kertoo kerskaamisen Jumalaa miellyttävästä puolesta:
"Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat"
(Ps. 34:3).
Se, mitä Daavid sanoo, antakoon suuntaa meidänkin elämäämme. Hänen sanansa ohjaavat meitä kerskaamaan uuden luomuksemme puolesta ja hylkäämään lihastamme nousevan kerskailun.
Kun liitonarkki tuotiin Jerusalemiin, Daavidin kaupunkiin, asetti kuningas Daavid Aasafin ja hänen veljensä kiittämään Herraa. Raamattuun on taltioitu tämä leeviläisten kiitosvirsi. Se löytyy 1. Aikak. 16 luvusta. Siinä he ylistivät Herraa mm. näin:
"Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä. Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa"
(1. Aikak. 16:9-10).
Ihan kehoitan lukemaan kokonaan tuon leeviläisten kiitosvirren. Siinä kerskataan väkevästi Herrasta.
Lukiessamme Paavalin kirjeitä, löydämme sieltä suuntaa elämällemme ja seurakuntiemme elämälle. Yksi syvimmistä kerskauksen aiheista, mitä Paavalilla oli, löytyy kirjeestä galatalaisille:
"Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle"
(Gal. 6:14).
Paavalilla oli elämässään asioita, joista hän olisi voinut kerskata - ja hän esimerkin omaisesti tuokin niitä esille - mutta kuitenkin hän tuo erityisesti sen esille, ettei mikään liha voi kerskata Jumalan edessä.
Mekin saamme yhtyä apostoli Paavalin kerskaukseen
"Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani"
(2. Kor. 11:30).
"...mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani. ...Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan"
(2. Kor. 12:3, 9. 10).
Pelastuksemme on täysin Jumalasta lähtöisin ja toimii vain uskon linjalla; siihen ei voi liittää mitään ansioita ja tekoja Ihmisen puolelta:
"Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen lahjaksi saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua"
(1. Kor. 4:7).
Tämän "kerskaamisasian" käsittely on nyt lopetettava tähän. Voithan kuitenkin itse tutkia aihepiiriä lisää Jumalan sanasta.
Jatkamme seuraavalla kerralla - jHs.
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Maanantaissa. 13.8 astetta 7 maissa. Aamupalaa ja kahvia.
Kävin tavoittamassa Emiliaa ja Danielia kouluun viemistä varten. Olivat kipeitä, joten tulin kotiin takaisin.
Kahvia. Vahvan punainen auringonnousun puoli. Luin 1. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta. torkkumista.
Ruokaa ja kahvia.
Kävin 1 h 40 min. hiihto/rukouslenkillä Tarvaalan ladulla. 8 astetta pakkasta. Palatessa n. 3.Aurinko kuumotteli pilviverhon takana, koettaen työntyä esille. Ei sininen taivas taustana paistanut, mutta sen verran kirkkaasti, että pienet timantit heräsivät hangen pinnalla tuikkimaan. Mukava oli sää ja keli.
M-L:kin kävi kävelylenkillä.
Kahvia.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
Siskoni, Pirjo, soitti kotipitäjästä.
Laitoin tulen takkaan.
Poljeskelin kuntopyörää 35 min. Samalla lueskelin kirjaa - pari kärpästä yhdellä iskulla.
Katselin taltiointia Uuraisten helluntaiseurakunnan 14.2. klo 11 - eli eilisestä - olleesta tilaisuudesta. Siinä oli musiikkivastuussa Timo kuusjärvi. Hän lauloi siinä mm. vabhan arkkiveisun Wilhelmin testamentti. Koskettava laulu. Löytyy esim Uuraisten helluntaiseurakunnankotisivuilta.
Seurasin myös Kangasniemen seurakunnan Majakka-iltaa. Tässä kuussa ollutta.
Iltapalaa ja kahvia - mm. VHH-pizzaa.
Seurasimme Alfatv:ltä Kiminkistä.
Uutisten seurailua.
Siunausta!
Ps. "Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa" (Ps. 34:9).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti