20210228

28.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 24.

Kun kuulemme - tai luemme - sanat: "vaan kasvattakaa heitä (lapsia) Herran kurissa ja nuhteessa" (Ef. 6:4b), niin ajatuksemme menevät "tietynlaisille urille": kurittamiseen. Voi myös olla niin, että jos perheessä on kuritettu kovasti - ja vedetty siihen Herrakin mukaan, niin se on aiheuttanut lapsissa vastenmielisyyttä uskonasioita kohtaan. Vanhemmat - isä ja/taikka äiti - ovat saattaneet olla täysin vilpittömiä kurittaessaan lapsiaan - tai jotakin heistä - tai sitten kurittajan luonne on ollut ellainen, että hän on tehnyt sitä pikaistuksissaan ja vihassaan. Näin voi tapahtua uskovien perheidenkin - tai vanhempien  - kohdalla. Vanhempien - tai toisen vanhemman - taholta voi lapsiin kohdistua voimakasta kovuutta. Se ei kuitenkaan kuulu kasvatukseen - vaikka me vanhemmat lihallisuudessamme sillä tavalla saatamme toimiakin. Joudumme vanhempina tekemään parannusta kovuudestamme ja pyytämään myös sitä anteeksi lapsiltamme. Kasvattaessamme lapsiamme, tarvitsemme lujuutta ja pitkäjänteisyyttä, mutta se on eri asia kuin kovuus. Kovuuden ilmentymiä voivat olla huutaminen, repiminen hiuksista, tai muualta, lyöminen kädellä, tai mitä sattuu käteen löytymään, puristelu; erilainen pahoinpiteleminen mustelmineen, haukkuminen ja nimittely, liian isot rangaistukset: esim. jostakin paitsi jääminen, huomiotta jättäminen, jne.

Kuitenkin, meille, epäonnistuneill vanhemmillekin, kuuluu Jumalan apu ja armo, kun käännymme Hänen puoleensa. Meidän on myös ojennettava omaa elämäämme Jumalan Sanan mukaan ja kasvettava kasvattajinakin. Vanhempina meiltä voidaan odottaa myös jotakin vastuullisuutta.

Kuri ei tarkoita samaa kuin esim fyysinen kuritus, "piiskan" käyttäminen. Vitsaa ei tarvitse edes ajatella, eikä sellaisella "uhkailla", kun lapset muutenkin ovat kuuliaisia. Jossain päin Suomea - olikohan "pohojanmaalla", niin olen kuullut - kuriksi nimitetään kujaa, joka on molemmilta puolilta aidattu. Kun esim. lehmät keväällä lasketaan/laskettiin laitumelle, niin ne kulkivat sen "kurin" kautta. Näin ollen ne eivät juoksennelleet minne itse halusivat. Voimme koettaa soveltaa ajatuksissamme tuota kuvaa lasten kasvatukseen perheissä. Lapset eivät elä - eivätkä muutkaan perheen jäsenet - niin kuin itse tahtovat; kuka mitenkin sattuu elämään.

Kun puhumme Jumalan Sanan kehoituksesta: "kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa", niin siinä ensinnäkin sanotaan, että lapsia tulee kasvattaa, ja toiseksi, miten heitä tulee kasvattaa. Vanhempien tehtävänä on asettaa lapsilleen rajat. Parhaimmillaan se tuo turvallisuutta lasten, mutta myös vanhempien elämään. Ennenkaikkea kurissa on kysymys opettamisesta ja ohjaamisesta; kasvattamisesta. Kristityt vanhemmat asettavat lapsilleen rajoja Jumalan Sanan pohjalta. Vanhempien on myös valvottava lapsiaan. Ei ole mitään mieltä asettaa rajoja, jos ei niistä aiota pitää kiinni. Lapsia ei kuitenkaan tule painostaa, tai pakottaa, esim. uskonratkaisun tekemisessä, vaan siitä opetetaan ja "annetaan" lapsen sisimpään "aineksia" joiden pohjalta hän voi tehdä uskonratkaisunsa.

Kuri ei tarkoita vanhempien puolelta jatkuvaa "niskaan puhaltamista", pikkutarkkaa "kaiken kyttäämistä". Parhaimmillaan perhe-elämä on tiettyjen rajojen alla elämistä. Kuri ei myöskään tarkoita sitä, että aina ollaan huomauttelemassa, kieltelemässä ja puuttumassa kielteisesti asioihin. Kuriin kuuluu ennenkaikkea myönteinen ohjaaminen, myönteinen palaute, kehuminenkin. Kyllä, kehumistakin pitää olla mukana vanhempien taholta. Jos voisin elää uudelleen elämääni, niin kehuisinkin lapsiani enemmän. Eihän se sitä tarkoita, että elämä olisi ainaista kehumista.

Ymmärrämme hyvin kurin merkityksen - joka ei ole kielteinen, vaan myönteinen asia - kun ajattelemme sanaa: "kuriton":

"Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä"

(Snl. 29:15).

Sana: "Kuriton", tarkoittaa: vapaaksi päästetty, yksikseen (oman tahtonsa varaan) jätetty (IRT 2. palsta 2812, Raamatun Tietokirja 1972). Näin ei pitäisi lastemme kohdalla tapahtua, vaan vanhempien on asetettava rajat lapsilleen ja vaikutettava siihen, että lapset ovat heille kuuliaisia ja voivat kunnioittaa heitä.

Toinen esimerkki:

"Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi"

(Snl. 29:18).

"Kurittomaksi"-sana tässä tarkoittaa: päästää irti t. valloilleen; päästää villiintymään, tulla hillittömäksi t. laittomaksi; antaa villiintyä (IRT 2. palsta 2812, Raamatun Tietokirja 1972).

Vielä kolmas esimerkki:

"Me kehoitamme teitä veljet: nuhdelkaa kurittomia..."

(1. Tess. 5:14).

"Kurittomia"-sana tarkoittaa tässä: omavaltainen, kuriton (IRT 2, palsta 2812, Raamatun Tietokirja 1972.

Näistä esimerkeistä näemme - tutustuessamme sanan "kuriton" merkitykseen - ja hahmotamme hyvin sen, miten tärkeä asia Raamatun mukainen kuri on. Voimme siirtää tämän koskemaan perheitämme.

Toivottavasti näistä "vajavaisista riveistä" on jotakin hyötyä joillekin - ainakin ajattelemisen ja pohtimisen aineksia.

Jatkan seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Yhdelle pienelle Onni-pojalle - jonka puolesta olen luvannut rukoilla - sydämelliset nimipäiväonnittelut Uuraisille!

Sunnuntai. 3.2 astetta lämpimällä nousun aikaan - auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia. luin 1. Timoteuskirjettä. Rukousta.

Seurasimme oman seurakunnan nettilähetystä.

Seurailin MM-hiihtoja. Välillä kahvia.

Ruokaa ja kahvia.

Katolta oli tullut tänään lunta suuret määrät. Työntelin kolalla ja laioin niitä pari tuntia. Sekin sellaista paidankastelukuntoilua - kun on tarpeeksi/liikaa päällä vaatteita.

Laitoin takkaan tulen.

Poljeskelin n. 40 min. kuntopyörää, että paita kastui lisää. Samalla luin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasin uutisia.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

Tänään kävivät eilen asuntovaunua - "lentävää leppäkerttua" - katsomassa käyneet ihmiset hakemassa vaunun "Terhien" pihasta. Sitäkin asiasa oli rukoiltu, joten saimme rukousvastauksen. 

Siunausta!

Ps. "Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa" (Snl. 29:2).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti