17.2.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 14.
Jumalan lapsina, Jeesukseen uskovina, olemme täällä "maisella matkallamme" monenlaisten haasteiden alaisena. Meitä haastaa oma turmeltunut lihamme ja tämän maailman henki - joihin molempiin liittyy myös uskonnollisuus, joka ei ole oikeaa (Raamatun mukaista), mutta jota ihminen on itse alkanut pitämään oikeana. Meidän lihamme "voi heittäytyä" tarpeen tullen hyvinkin uskonnolliseksi - kunhan ei vaan eletä elävässä uskossa Jeesukseen. Tämän maailman henki hyväksyy tietynlaisen uskonnollisuuden, mutta elävän uskon kanssa se joutuu "törmäyskurssille." On muistettava, että sielujemme vihollinen - Jumalan vastustaja nro 1. - saatana, käyttää lihaamme ja tämän maailman henkeä, saadakseen meidät luopumaan uskostamme. Tai ainakin tekemään sen hyvin mitäänsanomattomaksi ja vaarattomaksi.
Mutta, myöskin Jumala ja Hänen Sanansa haastaa meitä.
Edellä sanotun johdosta ymmärrämme hyvin sen, miten tärkeää meille on uskovina pidättäytyä - oikein sydämen halulla - Jumalan Sanaan. Uskonelämämme on kilvoittelua ja tilamme valvomista. Meille on annettu kuitenkin paljon parempi varustus: Pyhän Hengen voima, Jeesuksen veri, Jeesuksen nimi, Jumalan Sana, joka on Hengen miekka, uskon kilpi, pelastuksen kypärä, totuuden vyö ja vanhurskauden haarniska. Niitä kaikkia meitä kehotetaan käyttämään rukoillen - kulkemaan jatkuvasti rukouksen tietä. Rukouselämään kuuluvat myös elintärkeinä osina ylistys, kiitos ja palvonta. Nämä auttavat meitä vain, jos käytämme niitä; on tärkeää oppia käyttämään Jumalan meille varaamaa varustusta. Meidän tulee aina muistaa myös se, että Jeesus on jo voittanut sielunvihollisen, kun Hän sovitti syntimme ristillä ja nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä.
Meidän ei tule koskaan vähätellä lihan tekoja elämässämme. Me voimme vahvistua hengellisesti niin, että lihamme ei hallitse meitä:
"Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, ... että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta"
(Ef. 3:14-16).
Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa"
(Ef. 6:10).
Meidän uskovien suurena heikkoutena on hengellisen elämämme hoidon puute. Siitä syystä me elelemme, niinkuin itse haluamme - eikä silloin lihallisuuskaan tunnu paljon haittaavan. Mutta, jos/kun me vahvistumme sisällisen ihmisemme puolesta, Hänen henkensä kautta, me emme niin helposti lankea syntiin ja pois Jumalan tahdosta:
"Pyrkikää sen tähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea, sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen valtakuntaan"
(2. Piet. 1:10-11).
Uskon, että Pyhä Henki on johdattanut näitä rivejä, joita edellä olen kirjoittanut. Ajatuksenani oli alkaa heti kirjoittamaan ylpeydestä, josta eilen aloitimme puhumaan. Jumala johdattaa, kun pyydämme sitä Häneltä.
Vielä tähän tämän kertaiseen loppuun otamme esille 2. Tim. 3:1-5, jota olemme "pitäneet avoimena." Siinähän puhutaan siitä, millaisia ihmiset ovat viimeisinä päivinä. Johtuen siitä, millaisia ihmiset silloin ovat, joudutaan elämään vaikeita aikoja. Ne Jumalan tahdon vastaiset, lihasta nousevat, asiat, ovat silloin entistä voimakkaammin/korostetummin näkyvissä. Näitä aikoja me elämme nyt - ja mitä pidemmälle aika etenee, sitä voimakkaammin nuo huonot asiat korostuvat. Vääjäämättä ne koskettavat myös meitä Jeesuksen omia.
"Ihmiset ovat silloin ... ylpeitä" (2. Tim. 3:2). Siitä jo eilen jotain otimme esille. Nyt jatkamme:
"Ja hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisen sydämestä, lähtevät ... ylpeys ... Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen"
(Mark. 7:20-23).
Jeesus puhuu tässä kaikesta pahasta, joka lähtee ihmisen sydämestä. Siinä on lueteltuna 13 tällaista "pahaa asiaa", joista yksi on ylpeys. Meidän on hyvä suhtautua täydellä vakavuudella ylpeyden syntiin, joka helposti voi ottaa meistä otteen - tai emme ole koskaan siitä parannusta tehneetkään. Ylpeyteen liittyy voimakkaasti omahyväisyys. Suosiessamme ylpeyttä "puseromme alla" emme voi kokea yltäkylläistä elämää, jollaiseen Jeesus meitä kutsuu.
Ylpeys on asia, joka vaikeuttaa - jopa estää - parannuksentekoa Jumalan kasvojen edessä - ja myös anteeksipyytämistä toisilta ihmisiltä. Ylpeydessä eläessämme elämme lankeemuksessa, joka johtaa uusiin lankeemuksiin:
"Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä. Parempi alavana nöyrien parissa kuin jakamassa saalista ylpeitten kanssa"
(Snl. 16:18-19).
Omavanhurskaus on lähellä kaikkia meitä.. Sen takana on ylpeys. Ylpeyteen, joka aiheuttaa omavanhurskautta, liittyy aina jonkinasteista halua asettua toisten yläpuolelle; jonkinlaista luuloa omasta paremmuudestaan ja erinomaisuudestaan. Näin ihan Jumalankin edessä, mutta myös lähimmäisten:
" Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa, minä annan kymmenykset kaikista tuloistani. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: Jumala ole minulle syntiselle armollinen. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa se ylennetään"
(Luuk. 18:9-14)
Olen kuullut joskus puhujan sanovan, että hän ei haluaisi olla tekemisissä sellaisten uskovien kanssa, jotka ovat kuin puupökkelöitä - sitten päälle vartalolla ja naamalla imitointi siitä, millaisia sellaiset puupökkelöuskovaiset ovat. Ajattelin, että miltähän niistä Jeesukseen uskovista, jotka kokevat itsensä sellaisiksi "puupökkelöuskovaisiksi", silloin tuntui. Tuli mieleeni myös ajatus: Kuitenkin ne "puupökkelöuskovaiset" saattoivat olla sydämestään uskossa kilvoittelevia, Jeesusta rakastavia, Jumalan lapsia.. Taivaallinen Isä, Jeesus ja Pyhä Henki haluavat olla heidän kanssaan halukkaasti tekemisissä. Aina ei ole niinkuin äkkiseltään silmään näkyy.
Pyrkikäämme ylpeydestä eroon Jeesuksen veren ja Pyhän Hengen voiman kautta!
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Keskiviikko. 25 astetta 7.30 maissa pakkasta. Kävin viemässä Emilian kouluun 8:ksi.
Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta. Torkkumista.
M-L leipoi sämpylöitä.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
Kahvia.
Torkkuilua.
Laitoin tulen takkaan.
Kastelin paitaa - poljeskelin kuntopyörää 1 h. Samalla kuuntelin Radio Deistä toivekonserttia.
Siskoni, Pirjo, soitti.
Kävin saunassa.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia.
Siunausta!
Ps. "Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen" (Snl. 19:21).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti