23.2.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 20.
Eteenpäin, sanoi Mannerheim. Olemme käsittelemäsä Paavalin Timoteukselle kirjoittamaa profeetallista tekstiä (2. Tim. 3:1-5). Nuo profeetalliset asiat ovat tänään todellisuutta ihmisten keskuudessa - ja ovat sitä yhä suuremmassa määrin. Pahuus lisääntyy. Elävä uutinen, joka on Uusi testamentti vapaasti kerrottuna, sanoo: "Sinun on hyvä tietää, Timoteus, että viimeisinä aikoina on vaikeaa olla kristitty" (2. Tim. 3:1).
Eilen pääsimme jo aloittelemaan "ihmiset ovat silloin ... vanhemmilleen tottelemattomia"-asiaa (2. Tim. 3:2). Jatkamme siitä mihin jäimme. Voimme muistaa samalla, että ko. asian kohdallakin Jumala voi jäädä - monelta kannalta katsottuna - "sivurooliin elämässämme.
Kenen tehtävänä on huolehtia siitä, että eilen jo lukemamme: "Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi..." (Ef. 6:1-2) voisi toteutua? Oikea vastaus tähän on: Se on ensisijaisesti vanhempien, isän ja äidin tehtävä. Tähän asiaan tulisi kiinnittää huomiota. Muut tahot voivat tukea tämän toteutumista - esim. seurakunta, isovanhemmat, muut kasvattajat, toiset ihmiset, joilla on mahdollisuus asiaan rakentavasti vaikuttaa. jne. Eilen jo nostimme esille sen, että kuuliaisuus ei ole pelkästään alamaisuutta. Kuuliaisuus pohjautuu parhaimmillaan vanhempien kunnioitukseen. Mitä enemmän tämä on sydämen asia, sitä paremmin asiat menevät. On kuitenkin luonnollista sekin, että tämän asian kanssa joudutaan perheissä "kilvoittelemaan" - ja syitä siihen on monia. Monista asioista voi tulla ristiriitoja.
Lapset voidaan saada alamaiseksi vanhempien taholta "nujertamalla heidät". Siihen he pystyvät. Jos kuitenkin perheessä on koko ajan sellainen tilanne, niin tulevaisuutta ajatellen näkymät eivät välttämättä näytä hyviltä. Sellaisessa tilanteessa toteutuu valitettavalla tavalla se, mistä Paavali varoittaa efesolaisia uskovia: "Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan" (Ef. 6: 4). Novumissa (Novum 4, s. 126, Raamatun Tietokirja 1983, Vantaa) oleva suomennosteksti, joka juoksee kreikankielisen tekstin alla, sanoo: "Ja isät, älkää vihoittako (vihastuttaa, vihoittaa, Novum 5, s. 598, Raamatun Tietokirja 1984, Vantaa) lapsia teidän. Kolossalaiskirjeessä oleva rinnakkaisteksti tälle - jonka senkin jo eilen luimme - sanoo: "Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi" (Kol. 3:21). Molemmissä kirjeissä - sekä kirjeessä efesolaisille, että kolossalaisille - käytetään sanaa, joka on suomennettu kummassakin: "kiihoittako"-sanaksi. Eli isä - eikä äitikään - tämän sanan mukaan ei saa kasvattaa lapsiaan sillä tavalla, että se vihoittaa, vihastuttaa - saa aikaan vihaa - lapsissa. Vaikka Kolossalaiskirje tässä käyttää samaa "kiihottako"-sanaa, on sillä alkukielen mukaan hieman erilainen sävy: "Isät älkää ärsytelkö lapsia teidän" (Novum 4: s. 222, Raamatun Tietokirja, Vantaa 1983).
Vanhemmat tekevät virheitä - jos joku toista kohdallaan väittää, niin hän tuntee hyvin huonosti itseään ja arvioi menettelytapojaan hyvin "itsekeskeisten silmälasien läpi. (Huom! Näiden rivien kirjoittajallakin on lapsia).
Mitä isä ja äiti tekevät silloin, kun huomaavat toimineensa väärin, lihan mukaan? Pyytävät lapsiltaan anteeksi. Kun vanhempina olemme vajavaisia ja menettelemme "raadollisuudessamme" väärin, on meille annettu anteeksipyytämisen mahdollisuus. Vanhemmat eivät "menetä kasvojaan" lastensa edessä näin tehdesään, vaan päinvastoin se lujittaa perheyhteyttä. Näin ne asiat, jotka ovat saaneet aikaan vihaa ja ärsyyntymistä vääränlaisen käyttäytymien vuoksi, pyyhitään pois myrkyttämästä perheen sisäistä elämää. Vanhempien ja lasten välit voivat pysyä näin avoimina. Tällä tavalla lapset saavat vanhemmiltaan arvokasta pääomaa tulevaan elämäänsä - ihan tuleviin omiin perheisiinsä asti. Tässä on yksi tärkeä alue lasten ja vanhempien suhteita ajatellen - ja sitä ajatellen, että lapset voivat sydämestään kunnioittaa vanhempiaan. Jos perheessä viljellään paljon sanaa "pakko", niin se ei ole paras mahdollinen olotila perheen keskinäisten suhteiden kannalta. Voi jopa käydä niin, että asiat kyllä jotenkin tapahtuvat, mutta yhteys lapseen voidaan menettää. Perhe-elämässä voi olla tällöin tilanne, että lapsi ei puhu isälleen tai äidilleen asioita. Se voi johtua pelon hengestä. Lpset pelkäävät vanhempiensa reaktioita.
Käsittelemiemme raamatunkohtien mukaan vanhemmat - lukemassamme isät - eivät saa kiihoittaa: vihoittaa, eikä ärsytellä lapsiaan. Kolossalaiskirje sanoo syyksi: "etteivät he kävisi aroiksi" (Kol. 3:21). Kreikankielinen teksti sanoo tämän: "jotta eivät kävisi pelokkaiksi" (Novum 4: s. 222, Raamatun Tietokirja, 1983, Vantaa).
Lopuksi tälle kerralle: Vanhempien tehtävänä on huolehtia siitä, että lapset ovat heille kuuliaisia ja kunnoittavat heitä. Jos näin pääsee tapahtumaan, on sillä erittäin suuri vaikutus lasten elämään, koska silloin voi toteutua sen käskyn lupaus, jossa lapsia kehoitetaan kunnioittamaan isäänsä ja äitiänsä. Edellä olemme puhuneet menettelytavoista, joista Raamattu varoittaa. Pyrimme jatkamaan aiheesta seuraavalla kerralla - jhs.
Lainaan tähän loppuun vielä katkelman:
"Sitten pari sanaa teille, vanhemmat. Älkää alituisesti rangaisko ja moittiko lapsianne. Niin teette heistä vain vihamielisiä ja katkeria. Kasvattakaa heitä Jumalan sanalla ja rakkaudella ohjaten" (Elävä uutinen, Uusi testamentti vapaasti kerrottuna).
Siunausta!
Jouko kuusjärvi
Rajalantie 12. b.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Tiistai. 13.4 astetta 7 huippeilla. Aamupalaa ja kahvia.
Olin lähdössä viemään Emiliaa ja Danielia kouluun 8:ksi, mutta Terhi-Marjalta oli tullut viesti, että Deniksellä on mahdollisuus viedä heidät.
Rukousta, torkkumista, nukkumista.
Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä.
Ruokaa ja kahvia.
Lunta oli tullut taas kerros. Työntelin kolalla ja lapioin lapiolla lumia. mukavahan se raikkaassa ulkoilmassa. Latua en edes lähtenyt katsomaan - ei olisi kuitenkaan ollut avattu.
Kävin 14 hakemassa Danielin ja Emilian koulusta. sateli lunta. Aika jäätävää sellaista.
Kahvia.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
M-L teki pizzaa. Söimme sitä. oli hyvän makuista.
Poljeskelin n. 40 min. kuntopyörää. Lueskelin samalla kirjaa.
Laitoin tulen takkaan. Lunta oli taas tullut "jonniimmoinen" kerros.
Seurailiun uutisia.
Siunausta!
Ps. "Vanhurkaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä" (Snl. 14:34).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti