20.4.2023.
Tuli mieleeni kirjoittaa vähän Paavo Ruotsalaisesta (s. 9.7.1777. Iisalmella, Onkiveden kylässä (nyk. Lapinlahtea), k. 27.1.1852. Aholansaaressa), herännäisjohtajasta. Lainaus on Arkkipiispa Ilmari Salomiehen kirjasta: Jumalan tulet, s. 49, 50, WSOY 1964).
Tentin kyseisen kirjan 9.11.1965.
"Paavosta hengellisenä puhujana on Auk. Oravala hänestä kirjoittamassaan elämänkertateoksessa antanut seuraavan eloisan kuvauksen:
"Paitasillaan, turkkiliivi yllä hän istui pirtin perässä pöydän takana, pää käsiin painuneena ja kyynärpäät polviin nojaten. Siinä hän istui miettien ja sulattaen sanottavaansa, hengessään rukoillen ja taistellen. Ja kun virsi oli loppunut, loppunut toinenkin, antoi hän vielä veisata lempivirtensä n:o 63 (nykyisessä virsikirjassa n:o 337), oka alkaa seuraavalla säkeistöllä:
Sun tykös turvaan, Jumalan´,
äl´ ann´ mun häpiään tulla.
Kanss´ anna huuton´ hartahan
sult, Luojan´ kuultun´ olla!
Ol´ armollinen kautt´ Kristuksen,
kuin on mun hurskauten´,
sä linnani, kuhun turvani
mä otan, levon löydän.
Ja sitten hän alkoi puhua. Hän oikaisi vartalonsa suoraksi, taivutti päänsä taakse, katseli tutkivana seuratupaan, katkaisi vihdoin syvän hiljaisuuden ja antoi äänensä kuulua. Kansanomainen, sulava savolainen puhe, joka oli täynnä sattuvia sanoja ja kansan jokapäiväisestä elämästä otettuja kuvia, harvinaisen pehmyt ja kaunis ääni ja luontaisen miellyttävä lausuminen, joka teki puheen täyteläiseksi, vaikutti tenhovoimallaan kuulijoihin. Puheessa ei ollut mitään teennäistä tai jotain muualta opitun sivumakua, vaan se oli omaperäistä ja luonnonraikasta. Hän puhui kuin haltioituneen luonnonlapsen alkuperäisin ja harvinaisin lahjoin. Ja puheeseen liittyi elävä henki, puhujan oman sielun syvyys, sen kokemukset, sen etsiminen ja ikävä, sen surut ja kiusaukset, sen kiitos ja armontäyteinen vuodatus. Hän puhui milloin luetun sanan, milloin veisatun virren, milloin jonkin tapahtuman tai yleensä heränneiden hengellisen tilan johdosta.
Kun muistelemme, millainen asema Paavolla oli herännäisliikkeessä monien vuosikymmenien kuluessa, ymmärrämme hyvin hänen puheittensa esikuvallisen vaikutuksen ajan heränneiden pappien saarnaan ja seurapuheisiin. Paljon siitä sielunelämän erittelemisen taidosta, kyvystä saada pyhän kirjan totuuksille nykyhetken tuoreus, tavasta sovittaa sana osuvasti sielunelämän vaihteleviin tiloihin, mitä kaikkea oli heränneiden pappien saarnoissa ja puheissa, oli Paavolta ja Paavon puheista kotoisin. Eikä liene liioiteltua sanoa, että hän on välillisesti vaikuttanut ajan saarnatapaan yleensä."
______________________
Torstai. 8.8 astetta plussalla ylösnousussa. Pilvistä.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Naahumin kirjaa.
Laitoin takkaan tulen.
Setvin vähän taas papereita autotallissa. M-L neuloi.
Ruokaa ja kahvia.
HIIT-treeni: Kuntopyörällä 10 x 1 min. kovalla tempolla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.
Kirjoitin.
Iltapalaa.
Seurasin uutisia - myös Israelista.
Kirjoitin.
Siunausta!
Ps. "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaas itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta" (2. Kor. 13:5).
TERVETULOA YHTEISEEN RUKOUSILTAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti