23.4.2023.
Liikahtaako mikään, ja jos, niin mikä? Miksi, tai ei?
Jostain nousivat mieleeni laulun sanat: "Metsässä ei liikahda lehtikään..."
Vähän - sanoisinko - erikoisen alun jälkeen tarkennus: Tarkoitan nyt hengellistä elämäämme - siitäkin huolimatta, että yksi gospellaulaja laulaa jotenkin näin: "mä en tahdo elää mitään hengellistä elämää, mä tahdon elää elämää..."
Tarkoitan myös meistä koostuvien seurakuntien elämää; liikahtaako siellä jokin/jotakin?
Auton - tai moottoripyörän/mopedin - omista saattaa sanoa: Kyllä lähtee... tai: kyllä liikahtaa!
Meidänkin elämästämme - tai seurakunnan elämästä - voidaan sanoa: Kyllä lähtee, kyllä liikahtaa, tai, että ei lähde, eikä liikahda - tai siltä väliltä.
Mutta, asiaan: Hengellisen elämän olemuksen mukaan - sekä henkilökohtaisesti, että seurakunnassa - oleellisinta on mikä/kuka liikuttaa. Oleellisinta ei olekaan mikä tahansa "lähteminen" ja "liikahtaminen." Kyllähän ihmisellä ihan luontaisesti on kyky olla liikahtamatta: olla muuttumaton ja tyytyväinen olotilaansa, joka Jumalan silmissä ei ole Hänen tahtonsa mukainen. Meillä on kyky myös saada liikahtamista ja lähtemistä aikaan ihan ihmistekoisesti, vähän, tai jopa niin paljon, että varmasti sivustakatsojaa hirvittää ja pyörityksessä mukana olevia hengästyttää (liikaa).
Pyhä Henki saa aikaan lähtemisen ja liikahtamisen oikeaan suuntaan ja oikealla tavalla; Hän on johdattaja ja voima siihen. Päämme - Jeesus Kristus - ja Isämme on silloin "juonessa mukana", olkoonpa vauhti mikä tahansa.
Edellä sanottuun yhtälöön kuuluu rukous - joka ei ole suoritus - joka on uskovan ja seurakunnan oleellisin asia. Rukouselämämme - ja seurakunnan rukouselämä - on paljastava asia. Syntykööt lähtemiset ja liikahtamiset sieltä kautta/sitä tietä. Näinhän se asiasta Sanakin opettaa.
_______________________
Sunnuntai. 2.5 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Habakukin kirjaa.
11:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Haimme Salmen mukaan. Naistentiimi hoiteli tilaisuuden. Hyvä kokous, josta kyllä kannattaa tallenne katsoa.
Kaupan kautta kotiin kokouksesta.
Kävin urheilukentällä 5 km lenkillä. Siitä "juostahissuttelin" 1, 3, ja 5 km:n. 2 ja 4 km:n kävelin. Sellaista väkinäistä oli meno. Kunto huono. Varmasti se yleisesti ottaen on hyvä, mutta jos ajattelisi numerolapun rintaan laittamista, niin huono. Eilen olisi ollut maantiekävelyn SM-kisat Lappeenrannassa. Aikoinaan olen ollut siellä Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa kävelemässä 10 km maantiellä ja 5000 m Kimpisen kentällä. Silloin vielä kulki.
Tänään alkoi satamaan räntää, kun lähdin kentälle. Siellä satoi "ryynirakeita" ja kotiin päästyäni räntää isoilla hiutaleilla.
Laitoin takkaan tulen.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin.
Luin hetken kirjaa.
M-L teki pizzaa, jota iltapalaksi.
Uutisetkin piti seurailla.
Kirjoitin.
Siunausta!
Ps. "Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee, ja susi ryöstää ja hajottaa ne" (Joh. 10:11-12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti