21.4.2023.
Seuraavaa lainausta en tee riidanhalusta mihinkään suuntaan, vaan siksi, että lukija voi peilata näkemyksiään sen kautta Jumalan Sanaan:
"Jeesus on säätänyt vesikasteen ja ehtoollisen seurakunnalleen. Ne on annettu meille noudatettavaksi ja koettavaksi; meillä ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen kompromissiin. Sen näemme selvästi Jumalan Sanasta. ...
Näiden kahden säädöksen merkitys.
Näiden kahden säädöksen suhteen on olemassa kaksi äärimmäistä oppisuuntausta: sakramentaalinen käsitys, joka yhdistää lähes koko pelastuksen näihin armonvälineisiin, ja symbolinen käsitys, joka näkee niissä ainoastaan kristillisen elämän symboleita.
Mikä sitten on totuus?
Tutkiessani vesikastetta ja leivänmurtamista olen lukenut sekä kreikankielisen Uuden testamentin että sen latinankielisen käännöksen saadakseni selville, puhutaanko niissä missään kasteesta tai ehtoollisesta "sakramentteina".
Hämmästyin suuresti havaitessani, että tämä sana ei ensinkään esiinny sellaisissa yhteyksissä Uudessa testamentissamme. Sen sijaan Jumalan seurakunnasta sanotaan: Sacramentum hoc magnum est, ego autem dico Christo et in Ecclesia." - "Tämä salaisuus on suuri: minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa" (Ef. 5:32).
Huomasin ainoastaan sen, että sanat "sacramentum" ja "mysterium" oli käännetty eri kohdissa sanalla salaisuus. Mutta nämä sanat eivät kertaakaan esiinny vesikasteen tai Herran ehtoollisen yhteydessä.
Saadakseni itseni vakuuttuneeksi siitä, että en ollut erehtynyt, tutkin mitä arvossa pidetyt kirkonmiehet ovat sanoneet tästä asiasta - sellaiset, jotka pitävät näitä Jeesuksen säädöksiä sakramentteina. Niinpä luin oppineen englantilaisen kirkkoherran G. W. Bromileyn erään kirjan. Kirjassaan "Sacramental Teaching and Practice in the Reformation Churches" (Sakramenttiopetus ja -käytäntö reformoiduissa kirkoissa) hän sanoo:
"Vaikeuden pohjimmainen syy on se, että sana sakramentti ei ole raamatullinen sana. Raamattu ei määrittele mitään termiä niille säädöksille, joista tässä on kysymys."
Nämä ovat hyvin omituisia sanoja englantilaiselta kirkonmieheltä. "Se ei ole raamatullinen sana", hän sanoo. Näillä kahdella säädöksellä ei siis ole mitään yhteistä nimitystä. Ne ovat yksinkertaisesti vain "kaste" ja "ehtoollinen". Sanan sakramentti ovat teologit keksineet. Roomalaiset sotilaat käyttivät sanaa "sacramentum uskollisuudenvalassaan, jossa he vannoivat Rooman sotajoukolle ja keisarille. Se ei siis alun perin ole mikään uskonnollinen sana, vaikka sotilaat saivatkin yleensä vannoa epäjumaliensa uskon kautta ja myös palvoa keisaria.
Oppineiden täytyy itse tunnustaa, että tämä sana ei esiinny Uudessa testamentissa kasteen ja ehtoollisen yhteydessä. Ja kuitenkin siitä on pidetty niin paljon melua.
Raamatussa ei ole mitään todisteita siitä, että kaste sinänsä - kuten ei ehtoollinenkaan - vaikuttaisi millään tavalla ihmisensieluun, kun asianomaisella ei ole henkilökohtaista uskoa Jumalaan ja hänen pelastavaan armoonsa Kristuksessa Jeesuksessa.
Kristus pelastaa. Jeesuksen Kristuksen veri on lunastuksen välikappale, ja uskon kautta me saamme omistaa tämän pelastuksen.
Pikkulasten "kastaminen" on siis merkityksetöntä, sillä pienillä lapsillahan ei ole mitään henkilökohtaista uskoa Kristukseen eikä voikaan olla, koska he eivät voi käsittää, mitä heille tapahtuu. Eikä kaste sinänsä ole mikään maaginen keino. Se on henkilökohtainen ja sillä on merkitystä ainoastaan uskovalle, joka haluaa noudattaa tätä jumalallista säätämystä.
Samoin on ehtoollisen laita. Se on määrätty niitä varten, jotka ovat tulleet uskoon, ei pelastumattomille.
Apostoli Paavalihan nimenomaan sanoo: "Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa" (1. Kor. 11:27-28).
Herran ehtoollinen ei ole siis jumalattomia varten. Se ei ole niitä varten, jotka tahtovat elää synnissä ja jumalattomuudessa. Se ei välitä sellaisille Jumalan siunausta, vaan päinvastoin lisää heidän onnettomuuttaan. Jumala tuomitsee ne, jotka kelvottomasti syövät tätä leipää ja juovat tästä maljasta.
Se ei näin ollen voi olla jumalattomille mikään armonväline. Me emme siis usko näiden kahden säädöksen sakramentaaliseen vaikutukseen. Mutta emme myöskään usko, että ne olisivat ainoastaan vertauskuvia sisäisestä elämästä."
(Tage Sjöberg, Toimiva Jumalan seurakunta, s. 53, 56-59, RV-KIRJAT 1980).
_______________________________
Perjantai. 13.3 astetta plussalla ylösnousussa, auringon puolella. Sininen taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Naahumin kirjaa.
Valmistautumista yhteiseen rukousiltaan.
Kahvia.
Kävin 8.3 km kävely/rukouslenkillä Tarvaalan suunnassa.
Ruokaa ja kahvia.
Kävin työväentalolla 15 maissa. Sinne tulivat silloin Jouko ja Jussi laittelemaan äänentoistoa ja soittimia paikoilleen iltaa varten.
Ajelin kotiin, mutta kävin vielä viemässä työväentalolle roikan, kun "pojat" soittivat.
Oltuani kotona jonkun aikaa, ajelimme M-L:n kanssa työväentalolle SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteiseen rukousiltaan. Se alkoi klo 18. Johdin illan. Tervetulosanojen, rukouksen ja joidenkin tiedotusten jälkeen H.M.S.Boomer - tällä kertaa kokoonpanossa Jouko Reenilä ja Jussi Rautanen - johtelivat väkeä pariin yhteislauluun. He johtivat illan aikana meitä n. 10:een yhteislauluun. Oli hyväntuntuista musisointia. Rummut - ja mitähän soittimia lieneekään ollut - tulivat koneelta. Rohkaisevan puheen piti One Way-seurakuntien pastori Ensio Manni. Hän toimii Saarijärven, Seinäjoen ja Jyväskylän seurakuntien pastorina. Illan järjestäneen, Häkkilän-Peltokylän-Kohmun yhteiskristillisen rukouspiirin ryhmä lauloi pari laulua. Esirukousta oli laulujen välissä. Rukoilijoita oli yhteensä 12. Paikanpäällä oli mahdollisuus kirjoittaa omia rukousaiheitaan. Lopussa rukoiltiin niiden puolesta. Tämän asian hoiti Matti lehtomäki. En voi muuta sanoa illasta, kuin, että se oli hyvä ja elävän tuntuinen. "Vain kristityt yhtehen käyden, he juhlan voi järjestää." N. 50-60 henkeä oli paikalla.
Kaupan kautta kotiin.
Kotona iltapalaa ja teetä.
Tero soitteli.
Seurasin uutisia.
Kirjoitin.
Siunausta!
Ps. "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon" (Sananl. 28:13).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti