20151024

24.10.

Aurinkoa ja sinistä taivasta tänään. Sellaiseen päivään nousimme pitkään nukkumisen jälkeen. Söimme Aamupalaa ja joimme kahvia. Terhi-Marja, Emilia ja daniel pistäytyivät. Luin Hoosean kirjaa. Rukoilimme Marja-Leenan kanssa yhdessä keittiön pöydän ääressä. Ikkunasta avautui näkymä lehtien peittämälle pihalle ja lintujen ruokailupuuhiin. 

Kävin Mahlulla laittamassa ilmoituksia to. 29.10. klo 18.30 Annantuvalla olevaa KYLÄILTAA varten. Tilaisuus on kutsuttu koolle teemalla: "On Yksi Nimi ylitse muiden" Kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita! 

Palattuani Mahlulta oli M-L haravoimassa lehtiä pihasta. Valmistauduin huomiseen puhumiseen, aiheesta, joka on ollut mielessäni. Välillä söimme. Jatkoin valmistautumista.

Kävin pimeällä urheilukentällä 10 km "kävelynomaisella" lenkillä. Yli puolet siitä käveleskelin radalle saapuneen Suomen mestari-tason aikuisurheilijajuoksijan kanssa. Sellaista reipasta vauhtia - siis minulle. Matka taittui jutustellessa mukavasti. Ilma oli mukava - taivaalla kohta pyöreä kuu, n. + 3 astetta. Vieressä olevassa kaukalossa oli menossa jääkiekko-ottelu. Musiikki, joka siellä kovaa soi, ei ollu sanoitukseltaan kovin rakentavaa, vaan ihan päinvastoin. Henki oli hyvin "maailmallinen".  Lapsiakin oli kuitenkin paljon katselemassa. Lenkkikaverinikin mainitsi, että yleisönkin puheet ovat "ihmeteltäviä". Mielestäni ei ole kovin järkevää ja rakentavaa viedä lapsiaan sellaisiin otteluihin - se on/olisi yhtä kuin haluaisi antaa heille "vastavaikutusta" siihen, mitä kristillisessä kodissa ja seurakunnassa halutaan heille opettaa. Sellaistakin kyllä tapahtuu, että uskovien seurakunnastakin tehdään nuorten ja varkkarien retkiä sellaisiin otteluihin. Kokemukseni mukaan se ei ole lisännyt "palavuutta" uskon elämään - jopa on käynyt niin, että sellaiset nuorten johtajat ovat itsekin "menneet maailmaan" ja ovat siellä tänäkin päivänä. Osa on tehnyt "keikan maailmassa", mutta palannut. Se on armoa. Jos/kun "maailmallisuus" saa otteen ihmisestä, se "hämärtää näkökykyä" sillälailla, että seurakunnan nuorisotyössäkin voidaan hairahtua poluille, jotka voivat olla johtamassa nuoria maailmaan - ainakin sellaiseen "maailmanhenkisyyteen", jossa ei olla hyvässä suhteessa Jeesukseen. Voisimme tällaisissakin asioissa ottaa "näkökulmaa" esim. Apostolien teoista ja kysyä: Toimittiinko siellä niin? Olisiko toimittu? Kun Kiehisen Vuolija näin kirjoittelee, niin hänellä ei ole "tiukka pipo". Mitteepä sinä aattelet asiasta? Monelle lahjakkaalle urheilijan alulle - joka uskoo Jeesukseen - voi kilpaurheilun lopettaminen "hyvissä ajoin" olla todellinen siunaus. Kylläkin näyttää olevan niin, että ihan lajista ja nuorten kanssa työtätekevien tavoista johtuen.

Palattuani lenkiltä napsautin kiukaan kuumenemaan. Pian jo "makkuilin" lauteilla ja nautin mukavista löylyistä.

M-L leipoi tänään - siksipä iltapalaksi tulikin niitä maisteltua. Olivat hyviä.

Sitä on sitten huomiseksi käännettävä kelloa "kesäänpäin" - taaksepäin tunti.

Joskopa sitä taas lainaisi jatkoksi:

"Esimerkin antaminen

Lapset imevät itseensä vanhempiensa asenteet rahaan kuin pesusieni. Vanhempien tulee olla esimerkkinä uskollisesta rahankäytöstä. Paavali ymmärsi esimerkin tärkeyden sanoessaan:     "Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta" (1. Kor. 11:1). Herra käytti kumpaakin menetelmää. Hän antoi kirjoitetun sanansa, Raamatun, ja Hän lähetti myös täydellisen esimerkin, Jeesuksen Kristuksen, osoittaakseen, miten meidän tulee elää.
Luukas 6:40 on haastava raamatunkohta vanhemmille: "Kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen." Toinen tapa sanoa sama asia on se, että voimme opettaa sitä mihin uskomme, mutta lapsemme oppivat sen, mitä me olemme. Meidän tulee olla hyviä esikuvia" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 141).

Siunausta!

Ps. "Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala" (Ps. 86:10).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti