5.10.
Sydämelliset ja rakkaat nimipäiväonnittelut hurmaavalle pikkuneidille, Milena, Inka Auroralle!
Heräsin klo 2.30. sateisessa Syktyvkarin kaupungissa, Komin tasavallassa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Daniil vei Veikon ja minut 4:ksi lentoasemalle. Ennen lähtöä rukoilimme yhdessä kolmisin. Kone lähti 5.10. laskeutuen 7.20 maissa Pulkovon lentokentälle Pietarissa. Ihmiset taputtivat koneessa onnistuneen laskun johdosta.
Jyväskylässä asuva inkerilaissyntyinen Juho oli meitä vastassa lentoasemalla - muitakin asioita hänelloä tulla Pietariin. Rajanylitys meni suhteellisen mukavasti. Autossa söimme eväitä ja Mikkelin ABC:llä oikein seisovasta lounaan. Taisimme olla 15.40. Jyväskylän Matkakeskuksella. Odotellessani linkin lähtöä Saarijärven salomaille ryyppäilin kahvit. Auto lähti 16.40. Marja-Leena haki minut Saarijärven matkahuollolta kotiin. Mukava olla taas kotona taas täällä villissä maas - no, eihän tää nyt niin villi - ainakaan vielä. Purkailin pakkaukseni heti kättelyssä - pesukoneeseen suurimman osan. Laitoin vielä tulen takkaan - vaikka M-L kyllä jo oli tänään sen lämmittänytkin. Taivas oli sininen Saarijärvellä kun tulin.
Emilia, Daniel ja Terhi-Marja tulivat käymään. Deniskin kun ennätti. Danielin kanssa kävimme löylyttelemässä. Joimme teetä. Oli tullut minulle Venäjältä kirje, että se "kananmunajuttu" on nyt sitten loppuunkäsitelty.
Tämänkertainen matka Komiin kesti 2 viikkoa ja 3 vuorokautta. Matkan aikana oli 15 tilaisuutta - joista yksi oli radioohjelma Venäjän valtakunnalliseen radioon. Puhuin ohjelmassa. Se tulkattiin komiksi. Sen kuulijamäärää en tiedä. 14 tilaisuudessa oli yhteensä n. 391 ihmistä. Kiitos esirukouksista!
"Usko tällaiseen Jumalaan voi tehdä meille mahdolliseksi kulkea kaikkein sokkeloisimpien elämänvaiheiden läpi, kokea eksymisen ja lankeemusten polttavat ja katkerat tuskat, epäonnistumisen nöyryytykset, syyllisyyden syvyydet.
Usko kaikkitietävään Jumalaan voi ylläpitää toivoamme korventavan kuumilla erämaataipaleilla, jolloin hengellinen elämä kuivuu kuin halkeilevaksi vanhaksi luuksi kuumassa hiekassa. Raamattu ei silloin avaudu eikä edes vedä puoleensa, kun rukous on hetkittäistä heikkoa kaipuuta vain.
Usko kaikkitietävään Jumalaan voi johdattaa meitä halki pimeimpien elämänvaiheiden ja syvimpien kokemusten ja kohtaloiden. Usko kaikkitietävään Jumalaan voi antaa meille mahdollisuuden selviytyä elämänvaiheissa, joissa koemme ikään kuin koko maailma ja kaikki sielunvihollisen voimat olisivat meitä vastaan ja me olisimme yksin, niin yksin.
Mutta miten tällainen usko Jumalaan syntyy ja säilyy? Tiedän, että usko tarvitsee elääkseen ainakin sen "hoidon", että erotamme uskon mielialastamme ja tunteistamme ja kiokemuksistamme. Se mitä näemme ja tunnemme on harvoin uskolle ravitsevaa ravintoa - vaikka näkeminen ja tunteminen kyllä ruokkivat ja vahvistavat sielullista omasta sydämestä lähtevää uskon kaltaista uskoa.
Jotta emme sekoittaisi tunne-elämäämme Jumalan antamaan uskoon, meidän tulisi olla kirkkaasti selvillä siitä, mihin uskomme perustuu ja mihin se kohdistuu.
Usko Jumalaan ei ole jotakin meidän ylläpitämää, vaan se on kuin luja kantava pylväs, jonka päällä lepäämme. Usko on kuin suuri luja holvikaari, jonka päällä painava rakennus lepää. Innostuminen ei ole mikään kantava holvikaari. Suuret tunteet ja kokemukset tulevat ja menevät. Mikään meissä ei ole kantavan pylvään kaltaista. Usko Jumalaan ei ole meidän, ei meistä lähtöisin, vaan se on Jumalan antama. Tämä on oikean uskon tuntomerkki. Se on lahja, jonka Jumala antaa. Usko on niin suunnattoman merkittävä lahja, että kaikki saa mennä jos se vain pysyy. Jos kaikki menee, emme kuitenkaan menetä mitään ikuista, jos Jumalan antama usko säilyy. Ja hän itse on antamansa uskon säilyttäjä" (Sara Gutfreundin antaman teeman pohjalta sovittanut Per-Olof Malka, Armo riittää, numero 3. 30.6.2014. S. 7. Evankeliumin opintoyhdistys ry.).
Siunausta!
Ps. "Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima" (1. Kor. 1:17-18).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti