9.10.
Tämä syksyhän menee, että hurisee - kohta on jo joulutkin vietety. Kun nousimme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Danielin kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Eli, tällaista tavanomaista elämää - joka ei taida kuulostaa niin "kovin karismaattiselta". Se on sitä meidän elämää. Sydämestämme kuitenkin haluamme olla Jumalan ystäviä ja palvelijoita. Tuo Jumalan johdatus on niin ihmeellistä, että jos sitä ihminen haluaa, niin sitä tapahtuu - jopa silloinkin, kun sielunvihollinen koettaa sen kohdallamme tehdä tyhjäski. Se taas yrittää tapahtua useimmiten toisten ihmisten kautta - jopa uskovan nimeä kantavien. Jopa ihan "kirkkaalla opilla" varustettujen. Elämämme on enemmän kuin oppi - johon sekin kuuluu. Totuus elämässämme on enemmän kuin vain opilliset totuudet erilaisissa asioissa. Esim. kastetotuus voi olla kohdallamme erinomaisen kirkas, mutta silti emme elä totuudessa ja totuudellisesti. Olen huomannut/oletko huomannut, että Jumalan lapsina meidän ei tarvitse erityisesti pyrkiä johonkin, vaan meitä vaan viedään niihin asioihin, jotka Jumala itse on kohdallemme aivoitellut. Se on mielenkiintoista elämää. Meitä voidaan ihmisten parissa lokeroida erilaisiin karsinoihin. Useinkin teemme johtopäätöksiä toisistamme toisten ihmisten kertoman uutisoinnin pohjalta. Tästä olen koettanut päästä pois, sillä olen useiden ihmisten kohdalla joutunut toteamaan, että oma käsitykseni - kun olen oppinut tuntemaan ihmisiä, joista olen saanut toisten ihmisten luomia käsityksiä - on ollutkin heistä täysin erilainen.
12 maissa kävin Danielia hakemassa koulusta. Halusi ajaa pyörällään meille. Aurinkoinen sää. Kävin kylällä pienkonekorjaamossa näyttämässä ruohonleikkurin käynnistinnarusysteemiä - lohjennut nääs pala sieltä, joten naru ei pysy kiekolla. Eivät voineet auttaa. Jotakin siihen on keksittävä - joskopa Deniksen puoleen kääntyisin. Hänellä kun on useinkin kykyä tuollaisten asioiden kuntoonsaattamiseen. Kun tulin kotiin ei Daniel vieläkään ollut tullut meille. Menin vastaan. Pyörästä oli ainakin lähtenyt ketjut päältä. Nostimme sen kyytiin.
Emilian hain 13 maissa koulusta. Soittelikin tyttö jo sioeltä, että missä viivyn. Ajeli pyörällään kotiin ja siitä autossa meille.
Söimme.
Kävin 12.3 km lenkillä, 7.47 min/km-vauhtia. Kiersin Leuhunkosken Voimalaitoksen lenkin. Palatsessani tuli Terhi-Marja töistä tullessaan hakemaan Emilian meiltä. Menivät tyttökerhoon - toinen pitämään sitä ja toinen kerholaiseksi. Daniel jäi meille. Lettuja ja vohveleita olivat paistelleet lenkkini aikana - ainakin mummi ja Emilia. Emilia oli tehnyt niin paksun taikinan, että oikein. M-L meni kylälle kauppa-asioille. Daniel vähän teki talttahommia. "Rymysimme" sohvallakin - niinkuin usein teemme. Denis kävi hakemassa Danielin meiltä. Menivät Majakalle teetuvalle - vai onko sen nykyinen nimi Iltamajakka - toinen pitäjäksi ja toinen muuten vain mukana olijaksi.
Ajelimme M-L:n kanssa Uuraisten Höytiälle, Timolle. Pia ja Milena olivat kotosalla. Milena on aikamoinen päivänsäde. Monenlaisia hauskoja "esityksiä" hänellä yhä enemmän. Jumala antaa tällaisia ihmeellisiä lahjoja perheisiin. Timo, Miro ja kaveripoika tulivat myös kotiin liiterin kattopeltienhakureissulta. Joimme kahvia/teetä, sekä söimme mustikkarahkaa ja hyvää piirakkaa. Kun 21 maissa lähdimme kotia kohti, taisi Timo vielä lähteä 9 km lenkille. Luulisin, että aika hyvässä kunnossa oleva mies.
Lisäystä taas eilispäivänä jatkuneisiin lainailuihin:
"Työnantajaa kunnioittava
"Daniel vastasi: "Ikuisesti eläköön kuningas!" (Dan. 6:22). Mikä ihmeellinen vastaus! Kuningas, Danielin työnantaja oli tullut johdetuksi harhaan, ja hänen oli täytynyt lähettää Daniel leijonien luolaan. Daniel päätti kuitenkin osoittaa esimiehelleen kunnioitusta. Mieti, miten luonnollista hänen olisi ollut sanoa ennemmin: "Senkin roisto! Jumala, joka lähetti enkelinsä sulkemaan leijonien kidat, rankaisee sinua vielä!" Sen sijaan hän osoitti kunnioitusta työnantajalleen.
Uskova työntekijä suhtautuu aina kunnioittavasti esimiehiinsä. Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä 2:18 sanotaan: "Palvelijat (työntekijät), kunnioittakaa isäntiämme (esimiehiänne) ja olkaa heille kuuliaisia, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan myös epäoikeudenmukaisille." Eräs tapa osoittaa kunnioitusta esimiehilleen on se, ettei koskaan osallistu pahan puhumiseen tämän selän takana - silloinkaan, kun hänellä on puutteensa" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 112).
Siunausta!
Ps. "Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahduttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi" (Matt. 13:22).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti