12.12.
Nousimme hyvissä ajoin joulukuiseen äitini hautajaispäivän aamuun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
11.15 jälkeen lähdimme M-L:n kanssa ajelemaan Jyväskylän kautta kohti Kangasniemeä. Ennätti käydä Teboililla ottamassa kupin kahvia autoon. Sinne ajelivat Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Danielkin. 13.30:ksi menimme kirkon parkkipaikalle, jonne alkoi saapua hautajaisväkeä. Joululahjojakin siinä vielä autoihin vaihdeltiin ennen kirkkoon menoa.
Siellä oli äiti valkoisessa arkussa kirkon alttarin edessä - alttarin, jonka äärellä minäkin oli n. 50 v sitten kun pääsin ns. ripille rippikoulun jälkeen. Veljeni Heimon tyttäret musisoivat ihan ensimmäiseksi, kun siunaustilaisuus alkoi klo 14 - Hanna soitti viulua ja Laura säesti pianolla. Kukkalaitteiden laskun aloitimme me - eli minä, Marja-Leena, Tero, Terhi-Marja ja Timo perheineen. Tilaisuuden aikana lauloimme pari virttä. Kirkkoherra Matti Tolvanen suoritti siunauksen. Sitten olivat Heimon ja Pirjon perhekunnat, jonka jälkeen muut. Siunaustilaisuudessa lauloimme pari virttä. Kirkkoherra Matti Tolvanen suoritti siunauksen. Siinä oli äidin arkku hiljaisena katafalkilla - kirjoitimpahan tuonkin, vaikken tiedä kuinka se kirjoitetaankaan. Tämäkin päivä tuli - päivä, joka oli joskus vielä tulevaisuutta, mutta nyt jo historiaa ja menneisyyttä. Sukupolvet vaihtuvat Toisesta päästä poistutaan ja toisesta päästä tulee uusia "areenalle". Sitä katselee ympärilleen ja huomaa olevansa perhekuntansa vanhin, kun isä ja äiti ovat jo poistuneet. Sellaista on elämä. Elämään kuuluvat myös erilaiset tunteet. Suru ja haikeuskin. Välillä ei tunnu miltään. Sitä vain toteaa.
Kun siunaustilaisuus oli ohi kannettiin äidin arkku kirkosta ulos. Kantajina olivat veljekset - poikamme - Tero ja Timo, veljekset - Mikko ja Matti - Pirjon pojat ja Heimon tyttöjen miehet, Janne ja Seppo. Ulkona arkku eteni pyörien päällä . Saatoväki käveli arkun perässä - me äidin lapset etummaisina. Avoin hauta ei ollut kovin kaukana. Siihen "ryppääseen" on haudattu isä, isän isä - Heikki, oikeasti Henrik - pappamme, jota en ennättänyt nähdä. Myös hänen vaimonsa - mummomme - Hilma on siinä. Samoin isän veli - setämme Aatu, oikeasti Aadolf. Sinne "kirkkomaahan", "maan poveen", "siunattuun multaan", äidin arkku laskettiin. Haudalla laulettiin virttä "Sun haltuus rakas isäni...", kahteen otteeseen, alkuun ja loppuun. Se on haudalla niin lopullista se ero rakkaista ihmisistä - eikä se kuitenkaan ole, jos olemme uskossa Jeesukseen. Kaikki on väivaihetta vain, mutta uskoville osoite, määränpää, on valtavan ihana - nille, jotka eivät ole elämänsä aikana uskoneet Jeesukseen, osoite, määränpää on valtavan karmea. Tuokin on todellisuuteen verrattuna hyvin lievä ilmaisu. Haudan ollessa avoimena, heittivät lastenlapset kukkia arkun päälle hautaan.Sitten haudan päälle asetettiin kansi, jonka päälle kaikki samaan aikaan laskimme kukkalaitteet. Valokuviakin otettiin ensin minusta, Heimosta ja Pirjosta hautakummun äärellä, sekä toisesta kokoonpanosta, josta en oikein saanut selvää keitä siinä oli. Olisi varmaan ollut mukava ottaa erilaisista kokoonpanoista kuvia siinä haudan äärellä, mutta väki lähti niin nopeasti pois, eikä valokuvaaja - tai joku muu - ohjannut tilannetta. Kirkossa otettiin runsaasti valokuvia. Paikalla siellä ja haudalla oli "oikea valokuvaaja". Muistotilaisuudessa sitten useat ottivat kuvia.
Haudalta siirryimmekin seurakuntatalolle - vai oliko se oikea nimi seurakuntakeskus - jossa oli muistotilaisuus. Tero juonteli sen. Laulettuamme ruokavirren, pääsimme syömään hyvää ruokaa. Tilaisuudessa oli sukulaisia, ystäviä, naapureita, kotikyläläisiä. Ruuan jälkeen kävinkin jutustelemassa kotikyläni ihmisten - ihan naapureiden - pöydässä. Koulukavereita heistä monet myös.
Kun ohjelmaosuus alkoi, soitti Hanna viulua. Kirkkoherra Matti Tolvanen puhui lyhyesti. Vuorollaan lauloivat Hannan tytöt, Eevi ja Noomi, sekä Lauran tyttö, Tilda. Noomi ja Eevi myös soittivat vuorotellen viulua. Janne ja Seppo lukivat adressit. Tero ja Timo lukivat kirjoittamani 80 -vuotispuheen äidille - sen olin pitänyt tammikuussa 2005 kotitalon tuvassa pidetyssä juhlassa. Siinä tuli hyvin esille äidin elämää. Tero ja Timo muistelivat vähän mummoa. Timo lauloi mummolle tekemänsä laulun - sekin oli tehty hänen 80 v-juhlaansa. Koskettava laulu. Puhuin Timon laulun jälkeen. Oli suuri etuoikeus puhua tutuille ihmisille, joiden haluaisin olevan kerran taivaassa. Halusin puhua lämpimästi, mutta sillä tavalla kuin en enää koskaan saisi heille puhua pelastuksen evankeliumia Jeesuksesta. Toin esille senkin, että äiti avasi sydämensä Jeesukselle siellä syntymäkodin tuvassa, keinutuolissa. Pari virttä veisasimme muistotilaisuudessa. Lopuksi oli kahvitarjoilu. Sen aikana juttelin niin monen ihmisen kanssa kuin mahdollsta. Monet kutsuivat käymään. Lopulta join kahvit yksin, kun sitä juttelua riitti ja kättelyä.
Siunaustilaisuus oli hyvä henkinen. Sopivan pitkäkin. Ajattelen niin, että muistotilaisuus on sellainen tilaisuus, jossa ei saa ajatella, että kunhan vaan saadaan nopeasti ohi. Tämä ei ollut sellainen. Varmaanhan olisi ollut ihmisillä paljon muisteltavaa äidistä. Voisinhan tuon 80 v juhliin kirjoittamani joskus kirjoitella tähän blogiinkin.
Selvittyämme lähtöön, veimme Aunen - setäni Hannun lesken - kotiinsa. Sitten ajelimme Vaajakosken ABC:lle, jonne olimme sopineet menevämme. Siellä oli koko meidän perhekunta - Met M-L:n kanssa, Tero, Terhi-Marja ja Timo perheineen. Juteltiin, juotiin jotakin, lapset söivät hampurilaisia. Lopulta lähdimme ajelemaan koteihimme. Olimme M-L:n kanssa kotona ennen 21.30. Laitoin saunan lämmite. Kannoin puut ja sytytin tulen takkaan. Kävin saunomassa.
Tällainen oli äidin hautajaispäivä - päivä, jonka vuoro oli tulla. Sää oli mukava. Maa sula, lämpöasteiden puolella.
Kiitos Jumalalle äidistä - maailman parhaimmasta äidistä! Kiitos myös tästä päivästä. Me olemme vielä elossa. Parhainta elämä on Jeesuksen omana, Jumalan lapsena, Pyhän Hengen johdatuksessa. Eläkäämme loppuelämämme sitä elämää!
Siunausta!
Ps. "Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (Joh. 14;6).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti