22.12.
Tätä blogia saa ja voi laittaa vapaasti ihmisten tietoisuuteen erilaisia reittejä pitkin: kiehisenvuolija.blogspot.fi
Nyt ei ole enää montaa yötä siihen kun ... niin, kuka tulee? No, ei ainakaan Jeesus enää sinne seimeen. Mutta: joulupukkihan voi tulla? Ainakin kilteille - mutta yleensä pukki aina heltyy jouluna niin, että met tuhmatkin saamme lahjoja. Sittenhän sen näkee. Tiesitkö, että liian monille joulun tärkein persoona on joulupukki? Empä siitä pukista sen enempi. Mitä meidän oikeasti pitäisi odottaa joulunakin? Jeesusta. Mikä sitten on se asia, mitä me suhteessa Häneen odotamme? Se on Hänen paluunsa noutamaan omiaan. Vain ne lähtevät, jotka ovat valmiit. Valmiiksi siihen lähtöön tulemme, kun pyydämme Jeesuksen elämäämme ja syntimme anteeksi. Se merkitsee täydellistä muutosta elämässämme. Siitä alkaa Jeesukselle kuuluminen, Hänen seuraamisensa. Tulisipa tänä(kin) jouluna(kin) paljon ihmisiä Jeesuksen omaksi! Saisimmepa mekin olla heitä johtamassa Hänen omakseen! Tiedämme montako yötä jouluun on - sitä, kuinka monta yötä on siihen, kun Jeesus tulee noutamaan omiaan, emme tiedä. Meidän on vain oltava siihen valmiit joka hetki. Siksikin, kun emme tiedä sitäkään montako yötä on siihen hetkeen kun ummistamme silmämme viimeisen kerran tässä maassa ja maailmassa. Ota Jeesus vastaan elämääsi ennen sitä! Odota Häntä valvoen - sellaista nimitystä Raamattu käyttää valmiina olemisesta.
Kesäinen - sula ja leuto - joulusää jatkuu. Siihen tuli herätyksi ei kovin varhain, vaan eipä kovin myöhäänkään. Marja-Leena ennen minua. Häne meni hakemaan Emilian ja Danielin meille. Iloisen parivaljakon. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - Emilia ja Danielkin mukana. Katsoivat mummin kanssa joulukalenterin - joka tulee jostakin netin kautta.
Kun menin vaatehuoneen ylähyllyltä ottamaan joulukuusen jalkaa luiskahti sieltä niistä päällimmäinen - siellä oli nimittäin niitä kaksi, vaikka olin ottavinani vain yhtä - vasemman silmän päälle otsaan. Se on sellainen paikka, josta veri helposti vuotaa. Oli sennäköinen haava, että M-L sanoi minun pitävän mennä terveyskeskukseen sitä näyttämään. Hän kuiten laittoi siihen laastarin. Soitin päivystykseen. Pyysivät heti tulemaan. Menimme neljisin - syystä siitä, että M-L:llä oli tänään hammaslääkäriaika. Jos minulla olisi mennyt siellä kauan, ei hänellä olisi ollut kotona autoa. Ei mennyt kauan. Sen että pitkälläni käväisin hoitopöydällä. Tikkiä ei tarvinnut. Liimasivat sen.
Palattuamme kotiin laitoin kuusen jalkaan ja nyt "kuuuuusiiii seisooooo peeeeermannnnoooollaaaaa, kaikkieeeen on lyyystiiii oooolllaaa..." M-L lähti sinne hammaslääkäriin heti takaisin.
Aloin jatkamaan papereitteni setvimistä ns. työhuoneessa. Taas meni paljon niitä roskiin. Tavaroita muutenkin järjestykseen. Se on sellaista hidast hommaa. Denis käväisi kahvilla - työpaikka kun ei ole kaukana.
Terhi-Marja tuli samaan aikaan hakemaan lapsia, kun M-L hampilääkäristä.
Tyhjentelin tuhkat takasta. Laitoin tulen takkaan ja samalla polttelin työhuoneesta tulleita papereita.
Söimme hyvää ruokaa ja joimme kahvia. Jatkoin papereiden setvimistä.
Kävin viemässä joulutervehdyksen yhteen paikkaan. Toiseen Kultalyhteen. Samalla reissulla ajelin melko pimeälle urheilukentälle 10.4 km "kävelynomaiselle" lenkille. Köpöttelin yhtäjaksoisesti km-ajoin: 7.51., 7.20., 7.24., 6.58., 6.57., 6.44., 6.18., 6.12., 6.12., 6,09. Oikein mukava sää - + 3-4 astetta. Kuukin koetti tulla esille pilviverhon takaa - eilen tulikin.
Iltapalaa ja teetä.
M-L tänäänkin tehnyt valmisteluja joulua varten. Kuvia olemme saaneet Teron perheen joulumaisemista kaukomailta, mutta myöskin Timon perheen jouluvalmisteluista Höytiän syvistä kuusikoista. Pikku-Milenakin siellä oli koristelemassa kuusta - se oli hänellä ensimmäinen sellainen juttu elämässä. Oli niin pieni viime jouluna, kun oli niin äskön syntynyt ja vastakkoin kapaloitu ja pantu koppaan makaamaan.
Kirjoittelin siinä illan mittaan - no, siinä nyt ei kyllä "kauaa nokka tohissut" - infon kylätyöstä, joka oli samalla joulutervehdys kylätyössä mukana olleille, pastorille, vanhimmiston jäsenille, Kunnia on Herran -illoissa ja nuotioilloissa vastuuta kantaneille - sekä kaikkien heidän perheittensä jäsenille.
Nooo, ei siinä mittää... palataan!
"Pelko on uskon vastakohta ja koko uskonpuhdistus alkoi siitä, kun henkilökohtainen usko tuli eläväksi Martin Lutherille: "Vanhurskas on elävä uskosta" Room 1:17b. Vain uskon kautta eläen pysymme voitollisena syvenevän antikristillisen painostuksen lisääntyessä ympärillämme. On siis parempi kaikissa kysymyksissä reilusti tunnustaa väriä ja ottaa tämän tunnustuksen seuraukset kannettavaksi kuin alkaa pelon vallassa "viisaasti" luovimaan ikävyyksiä vältellen. Lopulta pelko lamauttaa ja menetämme voimamme. Herätyskristittyjen mukavat ajat ovat takanapäin emmekä jatkossa mitenkään pysty olemaan kaikille mieliksi, saatikka että voisimme sanoa kyllä ja ei samaan aikaan. Jumalan valmistama suoja herätyskristityille antikristillisenä aikana on profeetallisessa hengessä eläminen. Pyhä Henki on Totuuden Henki. Profeetallinen voima ja voitelussa oleva suoja pysyy elämässämme niin kauan kuin pysymme kuuliaisuudessa Jumalalle ja Hänen Sanalleen" (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, syksy 2013, s. 1).
Siunausta!
Ps. "Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut" (Jaak. 2:25).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti