23.12.
Marja-Leena kävi hakemassa Daniel-pojan meille aamusta hyvissä ajoin. Sieltä jo poika soittelikin. Maa olio muuttunut sitten eilisen valkoiseksi. Sateli lisääkin joululunta, jota niin monet tuntuvat kaipailevan - ja onhan se sanottava, että tähän Pohjolan jouluun se valkoisuus lumen muodossa kyllä kuuluu. Ehkä ei esim. Thaimaassa - taivaasta puhumattakaan. Mutta siellähän - niinhän jotkut sanovat - onkin se ikuinen joulu. Kait samalla tavalla voitaisiin sanoa yhdistäen asian johonkin muuhunkin hengelliseen juhlaan. Taisi olla + 1 astetta ja jotain.
Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä, Danielkin mukana.
Jatkoin työhuoneessa paperien läpkäymistä. Runsaasti tuli taas revittyä roskakoriin poltettavaksi. Daniel katseli vieressä lastenohjelmia netin kautta. Mummi laitteli paikkoja joulukuntoon, mutta myös joulutarjottavia.
Terhi-Marja, Denis ja Emilia - jotka olivat olleet Jyväskylän suunnalla kaupoilla - tulivat hakemaan Danielin meiltä. Daniel ei ollut halunnut lähteä kaupunkireissulle, siksi oli meillä.
Söimme.
Lopetettuani paperien setvimisen, laitoin sellaiset vaatteet päälle joissa viihdyn - sellaiset, joita ei taitaisi juuri monikaan päälleen laittaa - ja menin virittelemään takapihan pressusaunan mustan kiukaan alle tulen. Laitoin tulet myös palelemaan laavun tulipaikkaan - se mukavasti valaisi tienoota. M-L oli laittanut lyhtyihin kynttilöitä palamaan etu- ja tapapihalle. Laitoin leikkimökin ikkunallekin kynttilälyhdyn. Sanoinkin Emilialle myöhemmin, että asuukohan siellä tonttu-Torvinen.
18 maissa tulivat "Terhit" ja "Timot" - myös Helmi-koira. Pian lähdimmekin lenkille Deniksen ja Timon kanssa. Terhi-Marja lupasi sinä aikana lisäillä puita kiukaan alle. Lapset koristelivat kuusta - lienee siinä ollut mukana aikuisiakin. Olihan niitä lapsia 5 kpl. Menimme lenkille urheilukentälle, jonka rata oli lumen peitossa. 10.4 km lenkin teimme. Minä "kävelynomaisen" ja pojat hölkkäsivät. Menimme yhtäjaksoisesti km-ajoin 6.54., 6.52., 6.41., 6.56., 6.40., seuraavakin km oli siinä 6.40 kieppeillä, 6.39., 6.45., 6.11., 6.20. Pojat ottivat tuon viimeisen kilometrin kovalla vauhdilla.
Palattuamme lenkiltä kävimme vetämässä pressusaunan kehikon päälle pressun - ei vielä muuten kuin sinne takaosaan valmiiksi.
Lauri käväisi. Kiitos! Hän ei malttanut jäädä saunaan.
Kun hiilet olivat sopivassa valmiudessa, kävi Denis heittelemässä häkälöylyt. Sitten vaan pressu päälle ja miehet lauteille. Deniksen ja Timon kanssa saunoimme. Vastakin meillä oli, jolla jokainen vuorollaan vihtoi. Löylyäkin oli mukavasti. Valaistus oli tunnelmallisen hämärä - peltipurkissa paloi kynttilä lasin sisällä. Olivatkohan sen tehneet Emilia tai Daniel koulussa, tai T-M kotona? Peltipurkin seinämiin oli tehty naulalla tai jolla kin terävällä esineellä reikiä. Vilvuuttelemassa kävimme löylynoton välissä vieressä olevassa laavussa, jonka tulipaikassa paloi tuli. Siitä vain tällaisesta tykkää meneteyn metsikön reunamilla eläjä - näyttävät kylpykaveritkin.
Saunomisen jälkeen olikin pöytä katettu ja söimme iltapalaa ja joimme kuka mitäkin - muutamat meistä vetivät kahvia. Pikkuneiti-Milena oli mennyt joodottelemaan unia. Terhi-Marjan perhe meni kotiin, mutta Timon perhe jäi meille yöksi, mikä on mukava asia.
Sellaistahan se on ollut elämä täällä menetetyn metsikön reunamilla jouluaaton aattona tänä vuonna. Vielä olemme "pelissä" - elämän pelissä - mukana. Ja ympärillä on itseä parempaa seuraa - eikä tässä nyt itseä vähätellä ollenkaan.
"Kun tutkimme apostoli Paavalin opetusta rukouksesta huomaamme, että hänen mielestään rukoileminen ei ollut mikään pelkkä muodollisesti toimitettu ohjelmansuoritus, vaan kaikkea
muuta tärkeämpi prioriteetti. Hän sanoo, että ennen kaikkea meidät on yhdessä kutsuttu anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta. Jumalan sydämellä ovat ensimmäisenä yksittäiset ihmiset ja heidän pelastuksensa ja hyvinvointinsa. Tästä syystä tämä mainitaan ensimmäisenä rukoustaakkana. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, myös sellaisia, jotka eivät välitä hänestä. Tästä syystä mekin rukoilemme kaikkien ihmisten puolesta. Jumalan Sana sanoo, että Jumala tahtoo kaikkien pelastusta ja että kaikki tulisivat tuntemaan totuuden. Siksi rukoilemme tätä. ..." (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, syksy 2011, s. 2).
Siunausta!
Ps. "Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän Vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" (1. Tim. 2:1-4).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti